Berliinin teknisessä museossa oli paljon mielenkiintoista kalustoa. Kaksi laitetta jäi erityisesti mieleen.
1) Me 110 joka oli taistellut Suomen Lapissa Mäyräkoira-laivueessa, tunnuksena ryssän koneita popsiva mäyräkoira. Lentäjän henkilökohtaisissa varusteissa oli myös suomi-puukko.
2) Erikoinen saksalainen it-ohjus vuodelta 1945, näitä oli museossa peräti kaksin kappalein. Valitettavasti en kirjoittanut muistiin laitteen tietoja, muutamia kymmeniä niitä oli kuitenkin ehditty valmistaa.
Me 110 ja it-ohjus Berliinissä
Me 110 ja it-ohjus Berliinissä
- Attachments
-
- Pieni_Suomi_Me110_Tech_Museum_Bln.JPG
- (90.72 KiB) Downloaded 1938 times
-
- Pieni__Flugabwehrrakete_1945_Tech_Museum_Bln.JPG
- (83.3 KiB) Downloaded 1929 times
Terveisin Anssi
Re: Me 110 ja it-ohjus Berliinissä
IT-ohjus on Rheintochter.
Re: Me 110 ja it-ohjus Berliinissä
Ammuttiinko noita ikinä taistelutehtävissä/pudotettiinko noilla yhtään konetta?
Re: Me 110 ja it-ohjus Berliinissä
Sakemannien it-ohjushankkeet eivät johtaneet operatiiviseen käyttöön.
Projektejahan oli useampia:
- Enzian, ilmeisesti maailman ensimmäinen lämpöhakuinen ohjus - nesteraketti, taistelukärjen painoksi oli ajatletu 500 kg! Laite oli läheistä sukua Me-163 Kometille.. paino 1800 kg, pituus 4 m, kärkiväki 4 m, toimintasäde 25 km, lakikorkeus 16 km.
- Rheintocher, joka oli radiokauko-ohjattava ohjus - edellä kuvassa oli versio R1, jossa oli kiinteällä polttoaineelle toimiva raketti, jatkokehitysversio R3 oli nesteraketti, jossa oli kiinteän polttoaineen buusterit. R1:n suoritusarvot jäivät ilmeisesti vajaiksi, siksi uusi versio.. Paino 1748 kg, josta tst-kärki 136 kg, pituus 6,3 m, siipien kärkiväli 2650 mm (R1). Rheintochterista oli suunnitteilla myös ilmataisteluohjusversio.
- Schmetteriling (Hs 117), joka oli myös radio-ohjattu. Päämoottori toimi nestepolttoaineella, apuraketit (buusterit) kiinteällä. Ohjuksen paino apuraketteineen n. 590 kg, tst-kärki 25 kg, pituus 4,7 m, rungon halkaisija 350 mm, siipien kärkiväli n. 2 m. Toimintasäde 32 km, lakikorkeus 10,7 km. Myös Scmetterlingistä oli kehitteillä ilmasta-ilmaan versio (Hs-177H)
- Wasserfall, joka perustui A4:n (V-2) tekniikkaan - Wasserfall oli kuin pienoiskokoinen A4 (1/4) varustettuna rungon keskivaiheilla olleilla vakaussiivekkeillä. Aluksi oli tarkoitus käyttää yksinkertaista radio-ohjausta, mutta yökäyttöä varten kehitettiin "Rheinland"-järjestelmää, jossa tutka "valaisi" maalin, johon ohjus suuntasi siinä olevan analogisen "tietokoneen" ohjaamana (beam-rider - "säteellä ratsastaja"), kunnes maassa oleva ohjaaja näki molemmat tutkansa putkella (ohjuksessa oli transbonderi) ja saattoi ohjata ohjuksen tarkasti (?) maaliin. Wasserfall oli suuri ohjus: paino 3700kg, tst-kärki 235 kg, pituus 7,85 m, toimintasäde 25 km - Wasserfall lienee nopein näistä it-ohjuksista - 770 m/s!
- Feuerlilie, joka (sikäli kun sain oikeaa tietoa) oli myös nesteraketti, josta oli kaksi versiota F-25 ja F-55 - numero tuli ohjuksen rungon halkaisijasta (cm). Ohjausjärjestelmänä olisi ilmeisesti ollut radiokauko-ohjaus. Mittoja (F-25/F-55): pituus 1896 mm / 4800 mm, halkaisija 250 mm / 550 mm, siipien kärkiväli 1500 mm / 4500 mm, Suurin nop. 840 km/h / 1260 km/h, Lakikorkeus ei tiedossa/ 10,000 m, paino ei tiedossa / 600 kg, josta tst-kärki 100 kg. Feuerlilien viimeinen versio F-55 A3 oli tarkoitus varustaa Hs-293:n rakettimoottorilla (meritorjuntaohjuksena käytetty menestyksekäs lentokonease).
Joidenkin arvioiden mukaan ohjusten kehittelyyn ei panostettu tarpeeksi, koska Hitlerin mielestä ne puolustusaseina olivat toissijaisia.. Jotkut projektit aloitettiin jo 1940, onnistunieta koelaukauksiakin tehtiin monella tyypillä, vaan asetta niistä ei tullut.. Speerin mukaan Wasserfall-järjestelmä olisi voinut kääntää sodan kulun - Saksan pommitusvauriot olisivat huomattavasti vähentyneet ja varusteluteollisuus olisi pysytynyt toiminaan täysipainoisesti - mene ja tiedä..
Projektejahan oli useampia:
- Enzian, ilmeisesti maailman ensimmäinen lämpöhakuinen ohjus - nesteraketti, taistelukärjen painoksi oli ajatletu 500 kg! Laite oli läheistä sukua Me-163 Kometille.. paino 1800 kg, pituus 4 m, kärkiväki 4 m, toimintasäde 25 km, lakikorkeus 16 km.
- Rheintocher, joka oli radiokauko-ohjattava ohjus - edellä kuvassa oli versio R1, jossa oli kiinteällä polttoaineelle toimiva raketti, jatkokehitysversio R3 oli nesteraketti, jossa oli kiinteän polttoaineen buusterit. R1:n suoritusarvot jäivät ilmeisesti vajaiksi, siksi uusi versio.. Paino 1748 kg, josta tst-kärki 136 kg, pituus 6,3 m, siipien kärkiväli 2650 mm (R1). Rheintochterista oli suunnitteilla myös ilmataisteluohjusversio.
- Schmetteriling (Hs 117), joka oli myös radio-ohjattu. Päämoottori toimi nestepolttoaineella, apuraketit (buusterit) kiinteällä. Ohjuksen paino apuraketteineen n. 590 kg, tst-kärki 25 kg, pituus 4,7 m, rungon halkaisija 350 mm, siipien kärkiväli n. 2 m. Toimintasäde 32 km, lakikorkeus 10,7 km. Myös Scmetterlingistä oli kehitteillä ilmasta-ilmaan versio (Hs-177H)
- Wasserfall, joka perustui A4:n (V-2) tekniikkaan - Wasserfall oli kuin pienoiskokoinen A4 (1/4) varustettuna rungon keskivaiheilla olleilla vakaussiivekkeillä. Aluksi oli tarkoitus käyttää yksinkertaista radio-ohjausta, mutta yökäyttöä varten kehitettiin "Rheinland"-järjestelmää, jossa tutka "valaisi" maalin, johon ohjus suuntasi siinä olevan analogisen "tietokoneen" ohjaamana (beam-rider - "säteellä ratsastaja"), kunnes maassa oleva ohjaaja näki molemmat tutkansa putkella (ohjuksessa oli transbonderi) ja saattoi ohjata ohjuksen tarkasti (?) maaliin. Wasserfall oli suuri ohjus: paino 3700kg, tst-kärki 235 kg, pituus 7,85 m, toimintasäde 25 km - Wasserfall lienee nopein näistä it-ohjuksista - 770 m/s!
- Feuerlilie, joka (sikäli kun sain oikeaa tietoa) oli myös nesteraketti, josta oli kaksi versiota F-25 ja F-55 - numero tuli ohjuksen rungon halkaisijasta (cm). Ohjausjärjestelmänä olisi ilmeisesti ollut radiokauko-ohjaus. Mittoja (F-25/F-55): pituus 1896 mm / 4800 mm, halkaisija 250 mm / 550 mm, siipien kärkiväli 1500 mm / 4500 mm, Suurin nop. 840 km/h / 1260 km/h, Lakikorkeus ei tiedossa/ 10,000 m, paino ei tiedossa / 600 kg, josta tst-kärki 100 kg. Feuerlilien viimeinen versio F-55 A3 oli tarkoitus varustaa Hs-293:n rakettimoottorilla (meritorjuntaohjuksena käytetty menestyksekäs lentokonease).
Joidenkin arvioiden mukaan ohjusten kehittelyyn ei panostettu tarpeeksi, koska Hitlerin mielestä ne puolustusaseina olivat toissijaisia.. Jotkut projektit aloitettiin jo 1940, onnistunieta koelaukauksiakin tehtiin monella tyypillä, vaan asetta niistä ei tullut.. Speerin mukaan Wasserfall-järjestelmä olisi voinut kääntää sodan kulun - Saksan pommitusvauriot olisivat huomattavasti vähentyneet ja varusteluteollisuus olisi pysytynyt toiminaan täysipainoisesti - mene ja tiedä..
Re: Me 110 ja it-ohjus Berliinissä
Museon oppaan mukaan kehitysresurssit vietiin it-ohjuksilta hävittäjähätäohjelmalle (Jägernotprogramm). Saksassakin näistä keskustellaan vapaammin kuin muutama vuosi sitten.
Terveisin Anssi
Re: Me 110 ja it-ohjus Berliinissä
Aikamoinen latinkin it-ohjukseen!Canet wrote: - Enzian, ilmeisesti maailman ensimmäinen lämpöhakuinen ohjus - nesteraketti, taistelukärjen painoksi oli ajatletu 500 kg!.
Melko mielenkiintoisia laitteita tuon ajan tuotoksiksi nuo luettelemasi vehkeet.
Romumuurahainen
Re: Me 110 ja it-ohjus Berliinissä
Juu, sakemanneilla oli ideoita - olisi vaan ollut rahkeita toteuttaa - tai ehkää kuiteskin parempi kun ei.. Resursseja tosiaan ohjattiin hävittäjien hätäohelmaan, vaikka ei siitäkään sitten valtavasti hyötyä ollut..
Noilla isoilla taistelukärjillä pyrittiin laajaan tuhoalueeseen - ohjuksen ei kuviteltu osuvan ihan napakymppiin ja toisaalta toivottiin yhdellä paukulla saatavan useampikin pudotus tiukassa muodostelmassa lentävistä pommikoneista. Tarkempaa tietoa esim. tst-kärkien ominaisuuksista - vaikka sirpaloitumisesta - en ole löytänyt.
Noilla isoilla taistelukärjillä pyrittiin laajaan tuhoalueeseen - ohjuksen ei kuviteltu osuvan ihan napakymppiin ja toisaalta toivottiin yhdellä paukulla saatavan useampikin pudotus tiukassa muodostelmassa lentävistä pommikoneista. Tarkempaa tietoa esim. tst-kärkien ominaisuuksista - vaikka sirpaloitumisesta - en ole löytänyt.