Keskustelua asehistoriasta ja militariasta

Loistava insinööritaidon näyte! Valmistettiin Suomenlinnassa lisenssillä 122kpl. Olen aina ihaillut tuota 2x4:sta kopioitua aerodynamiikkaa. 300hp moottorilla ei päässyt vedestä edes tyynellä ilmaan ilman edessä päristävää avustajaa.

http://www.ilmavoimat.fi/tulostettava.php?id=184

Käykäähän Vantaalla ilmailumuseossa katsomassa konetta...on se vaan julmetun iso. Mutta muistaakseni lentäjät pitivät koneesta ja sehän oli aika luotettavakin. Tuohon aikaan lentäminen oli vielä sellaista, että pakkolaskujakin tuli aika usein, no ei siinä mitään, laskeuduttiin. Lentäjillä oli yleensä mekaanikko koulutusta takana. Rassattiin sitten kaasareita ja milloin mitäkin ja monesti päästiin siitä sitten takaisin ilmaan ja kotia kohti. Mutta koitappa samaa nykypäivänä... No, ihan samahan se on tietysti autojenkin kanssa.

I.V.L A.22 oli lähempänä Hansa-Brandenburg W.33:sta kuin W.29:iä. Eroina isompi kärkiväli ja enemmän hevosvoimia.

Siipitukien murtuminen kuulemma oli aluksi ongelmana - silloin siivet läpsähtivät yhteen lentäjän yli. Laskutelineiden ja siipien väliin pingotetuilla "elämänlangoilla" ongelma korjattiin.

Joku ulkomainen asiantuntija oli esitänyt, että Suomessa ei tarvita lainkaan maakoneita ja lentokenttiä, kun järviä on joka paikassa. Tämä sitten suuntasi ilmavoimien alkuaikoja ehkä hiukkasen sivuraiteelle.

Sarja on ollut vaikuttavan pitkä. "Ilmailuvoimien lentokonetehdas" sijaitsi aluksi Suomenlinnassa.

tossa kohtalokkaat lennot kirjan ekassa osassa on noita hansa onnettomuuksia...siellä puhutaan kanssa tuosta "elämänlangasta". eli telineitten välissä meni putki joka oli osa siipien tukihässäkkää. parissa onnettomuudessa todettiin meriveden syövyttäneen tuen kiinnityskorvakkeet, joten putken sisään vedettiin sitten vaijeri, tämä "elämänlanka".