Erikoinen uppoaminen.

[J]

Näissä u-venevessoissa - kuulemma myös englantilaissa vastaavissa - oli kohtuullinen mahdollisuus saada "omansa takaisin", jos tyri venttiilien kanssa. Tapaus, jonka muisto säilyi varmaan siinä kuin hajukin - veneissä oli aika heikot pesumahdollisuudet.

Tietty ääritapaus oli tuo suoran yhteyden avaaminen mereen..

Miten se paskahuussi näissä nyt sitten toimii?

[leon]

Voisi kuvitella että alkutilanne= sisimmäinen hana auki,ulommainen kiinni. -rojut säiliöön,sisimmäinen hana kiinni,ulommainen auki=rojut ulkona aluksesta, vähän ajan kuluttua ulommainen kiinni,sisempi auki -Ja laite valmiina seuraavalle...

Tietenkin jos unohtaa tehdä jonkun edellä mainitun tempun yllätys on taattu...

Jk. Ei sopine huonomuistiselle tai kännikkäälle...

[Haukka]

löytyi tuollainen tarina netistä....



http://teknokekko.vuodatus.net/blog/154 ... i-schlitt/




"Kiitos lukijalle vihjeestä. Tässä tulee epämukavuuslaitosten historian alaviite.

Useissa lähteissä mainitaan, että saksalaisen sukellusveneen U-120 upotti epäkuntoon joutunut aluksen wc-pytty, mutta tarina sopisi paremmin sukellusveneeseen U-1206. Maaliskuussa 1944 ensimmäiselle matkalleen lähtenyt U-1206 oli viimeisintä sodanaikaista mallia, johon sisältyi luksusvarustus: syvänmeren painewc. Aiemmin sukellusveneissä oli kärsitty siitä pienestä epämukavuudesta, että vessaa saattoi käyttää vain alle 25 metrin syvyydessä. Muuten veden paine syöksyi putkesta sisään. Niinpä syvissä sukelluksissa WC:n ovi lukittiin ja miehistö joutui käyttämään pottaa tai ämpäriä, mikä seuraavien tuntien ja jopa päivien kuluessa antoi oman aromaattisen lisänsä aluksen ilmalle, joka kihisi hiilidioksidista.

Uuden salaisen aseen, paine-wc:n, käyttö oli niin monimutkaista, että Kriegsmarine koulutti tehtävää varten erityisen vesiklosettiattendantin, miehistön kielellä paskakuskin. Jokaisen wc:n käyttäjän tuli turvautua hänen apuunsa pytyn sisällön huuhtomisessa mereen. Vaikka WC-attendantti oli alaansa koulutettu spesialisti, hänen arvoasemansa ei ollut kovin hääppöinen. Upseeristo saattoi tuntea itsensä hivenen nöyryytetyksi tai noloksi joutuessaan turvautumaan hänen apuunsa. U-1206:n kapteeni, kapteeniluutnantti Karl-Adolf Schlitt ainakin tunsi.

14.4.1945 U-1206 oli sukelluksella 70:ssä metrissä Britannian itärannikolla ja kaikki sujui hyvin, kunnes kapteeniluutnantti Schlitt tunsi luonnon kutsuvan. Emme ikinä saa tarkalleen tietää miksi, mutta Schlitt sai päähänsä suoriutua pöntön tyhjennyksestä omin voimin. Hän lukaisi käyttöohjeet ja tarttui vipuihin. Jokin meni vikaan, wc-attendantti kiirehti paikalle, ja avasi ulomman poistoputken samalla kun sisempi poistoputki oli yhä auki. Kapteeni Schlitt ja wc-attendantti saivat naamalleen "miehen jalan paksuisen" ryöpyn viemärivettä sattumineen, jota seurasi välittömästi meren purkautuminen sisälle alukseen.

Perämies komensi aluksen periskooppisyvyyteen ja miehet wc:ssä onnistuivat sulkemaan oikean putken. Mutta nyt valtava vesimassa oli valunut aluksen akkuihin, jotka mestarillista insinööritaitoa osoittaen oli sijoitettu suoraan wc:n alle. Akut alkoivat tuottaa kloorikaasua. Uitettu kapteeni komensi aluksen pintaan ja avasi tornin luukun viimeisillä voimillaan. Onneksi akut onnistuivat kytkemään ilmastoinnin päälle ja kaasuvaara hälveni. Juuri silloin englantilaiset keksivät sukellusveneen ja aloittivat ankaran pommituksen. Schlitt komensi miehistönsä jättämään merikelvottomaksi ruhjotun aluksen. He pakenivat lautoilla maihin Aberdeeniin, jossa heidät nopeasti vangittiin. Yksi lautta upposi vieden muutaman merimiehen mukanaan. Schlitt, jonka myöhemmistä vaiheista ei ole tietoa, nimesi virallisessa selonteossaan haverin syyksi vian wc:n putkistossa.

1970-luvulla BP tutki merenpohjaa laskeakseen öljyputken Pohjanmeren porauslautoille ja löysi U-1206:n jäännökset. Alus lepää noin 70 metrin syvyydessä paikassa 57.24 N 01.36 W. "


Kategoria: sota ja vakoilu 1 kommentti Kommentoi

[leon]

Eli toimii täsmälleen siten kuin aiemmin arvelinkin: vahinkotilanteessa "ja avasi ulomman poistoputken samalla kun sisempi poistoputki oli yhä auki."

[Komendantti]

1970-luvulla BP tutki merenpohjaa laskeakseen öljyputken Pohjanmeren porauslautoille ja löysi U-1206:n jäännökset. Alus lepää noin 70 metrin syvyydessä paikassa 57.24 N 01.36 W. "

Eli täällä, vihreän nuolen osoittamassa pisteessä: http://maps.google.fi/maps?f=q&source=s ... 18&t=h&z=6

Schlitt, jonka myöhemmistä vaiheista ei ole tietoa, - -

Schlitt, Karl-Adolf; s. 16.04.1918, k. 07.04.2009
http://www.ubootwaffe.net/crews/crews.c ... r=;bquery=


- Tällainenkin väite olisi:

"The site survey performed by RCAHMS (Royal Commission on the Ancient and Historical Monuments of Scotland) suggests that the leak that forced U-1206 to surface may have occured after running into a wreck located at the same site."

[Komendantti]

Kapteeniluutnantti Schlittin on väitetty kertoneen seuraavaa:

'In April 1945 U-1206 was in the North Sea off Britain.
On board the diesel engines were faulty. We could not charge our batteries by the snorkel any more. In order to get the diesels working again we had put down about 8-10 miles from the British coast at 70mts, unseen by British patrols, to get them going again.
I was in the engine room, when at the front of the boat there was a water leak. What I have learned is that a mechanic had tried to repair the forward WC's outboard vent. I would say - although I do not have any proof - that the outer vent indicator either gave false readings or none at all.
The engineer who was in the control room at the time, managed to make the boat buoyant and surfaced despite severe flooding.
Meanwhile the batteries were covered with seawater. Chlorine gas started to fill the boat.
We were then incapable of diving or moving. At this point in time British planes and patrols discovered us. I let the boat sink.
The crew reached the Scottish coast in rubber dinghies.
In the attempt to negotiate the steep coast in heavy seas, three crewmembers tragically died. Several men were taken onboard a British sloop.
The dead were Hans Berkhauer, Karl Koren and Emil Kupper.'

http://www.mathison.freeserve.co.uk/id25.htm

Huom. Kuvassa oleva sukellusvene ei ole U-1206.

[Kauko Partio]

Schlitt, Karl-Adolf; s. 16.04.1918, k. 07.04.2009

Kun tapahtunut on tullut julki, on kapteenin kotikaupungissa kindergartenin pihalta kuulunut pilkkalaulu.

Schlitti hukku schittiin ... Schlitti hukku schittiin ...

[taifun]

no tuolloin oli sentään kyse sota-ajasta sekä "hätä" tilanteesta. ehdottomasti paljon nolompana s-veneen loppuna minä pidän brittien M-1:n uppoamista julman ruÅtsalaisen kaupplaivan ss. vidar:n telomana rauhanajan harjoituksissa.

peri brittiläisestä sunnittelutaidosta kertokoon jotain se että sukellusveneen pääaseena toimineen laivatykin kehto oli viisaasti akseloitu läpi painerungon

[Canet]

No tuota..tykki on pakko kiinnittää aika lujasti, ettei lähde liikkeelle kun ammutaan. Tietysti britti-insinööri olisi voinut miettiä turvallisemman tavan. M-1:n sisar-alus M-2 muutettiin "lentotukialukseksi". Tykin tilalle rakennettiin säilytystila pienelle Parnall Peto-kellukekoneelle, joka voitiin lähettää ilmaan katapultilla.

M-2 olisi toiminut tiedustelualuksena laivaston etujoukossa. No, toisin kävi. Ilmeisesti aina vain nopeampaan koneen ilmaan lähettämiseen pyrkivä miehistö avasikin lentokonesuojan HIUKAN liian aikaisin. Toinen vaihtoehto kohtalokkaalle onnettomuudelle on takimmaisten syvyysperäsimien pettäminen, kun alusta pyrittiin pitämään pinnassa syvyysperäsimien avulla. Alus upposi kaikkien miehineen tammikuussa 1932.
Aluslukoan kolmas edustaja M-3 muutettiin miinanlaskijaksi. Tämä osoittautui toimivaksi ratkaisuksi ja alus oli palveluksessa tammikuuhun 1932, jolloin se myytiin romuksi.

[smokeball]

Ranskalaisilla oli 'supersukellusvene', jossa oli tuhtit kanuunat kaksoistornissa ja tiedustelukoneet omassa suojassaan. Myös japanilaisilla oli suurimmissa veneissään tiedustelukoneita.

[Canet]

Juu olihan näitä yrityksiä - vaikka Lontoon sopimus rajoittikin suurten sukellusveneiden määrän kolmeksi/valtio ja tykkienkin koko jäi vain 155 mm.

Ranskalaisten "sukellusristeilijä" Surcouf oli aseistettu kahdella 203 mm tykillä tavanomaisempien torpedoputkien (6 x 550 mm ja 4 x 400 mm putket) ja it-aseiden (2 x 37 mm, 4 x 13.2 mm kk) lisäksi. Tiedustelukoneena oli Besson MB.411 -kellukekone. Surcoufinkin kohtaloksi tuli joutua rahtilaivan päälleajamaksi Kuuban rannikolla helmikuussa 1942.


Japanilaisissa I-400-luokan "veneissä" oli 3 lentokonetta! Kyseessä oli ehkä enemmän vedenalainen lentotukialus - koneet muodostivat osan aseistuksesta, koska ne pystyivät kuljettamaan jopa 800 kg:n pommikuorman. Alusten erittäin pitkä toimintasäde olisi tehnyt toiminnan Yhdysvaltain rannikoilla mahdolliseksi. I-400:n suurin tykki oli "vain" 140 mm. Kaikkiaan japanilaisilla oli nelisenkymmentä lentokoneen kuljetukseen kykenevää vedenalaista.


Yhteisenä ongelmana näille alukislle oli niiden koko - 100 m tai jopa enemmän (M-veneet "vain" 90 m) - mitä isompi sukellusvene, sitä hitaampi sukeltamaan - näin ainakin ennen. Myös miehistöt olivat yleensä suuria - ranskalaisveneessä n. 120, japseilla jopa yli 140. Siitä olisi riittänyt reilusti kahteen tavalliseen veneeseen. Ja sitten tietysti rakennuskustannukset. Perimmäiseksi kysymykseksi tietysti jää, että mikä on sukellusveneen varsinainen ja oikea tehtävä - mihin sitä on järkevää käyttää. Vastaus näyttäisi olevan, että ei ainakaan lentokoneen tukialuksena..

Britit ehtivät kokeilla yhtä tykkisukellusvenettä jo ennen M-luokkaa. Luokkansa ainoksi jäänyt X-1 vuodelta 1923 perustui saksalaisilta keskeneräiseksi jääneeseen U-173-luokkaan, oli 110 m pitkä ja aseistettu kahteen tykkitorniin sijoitetuilla yhteensä neljällä 130 mm tykillä. Tarkoitus oli käyttää venettä vihollisen saattueita vastaan ja taistella sitä suojaavia pieniä sota-aluksia vastaan myös pinnalla. No ei se sitten ollut sekään hyvä ajatus - X-1 romutettiin 1936.