Saksalaisten Ahvenanmaan kautta Suomeen Vapaussodan aikana saapuneen retkikunnan yhtenä vaarana oli Itämeren huomattava miinapaljous. Tämän vaaran torjumiseksi joissain laivoissa oli miinanetsintälaitteita. Tällaiset laitteet olivat ainakin saarronmurtajilla "Steigerwald" ja "Giffhorn".
Millaisia nämä mainitut miinanetsintälaitteet olivat ja mikä oli niiden toimintaperiaate?
I Maailmansodan aikaiset miinanetsintälaitteet
I Maailmansodan aikaiset miinanetsintälaitteet
Viha vienyt ei meitä kamppailuun,
Vei entismuistojen mahti.
Vei nuijamiehet ja vänrikki Stool,
Vei Jääkäri-marssin tahti.
Vei entismuistojen mahti.
Vei nuijamiehet ja vänrikki Stool,
Vei Jääkäri-marssin tahti.
Re: I Maailmansodan aikaiset miinanetsintälaitteet
oliskohan suora kaikuluotaus eteen päin eikä vaaka/alas kutan yleensä??
Re: I Maailmansodan aikaiset miinanetsintälaitteet
Kaikuluotaus on vasta ww II aikaista, ensimmäiset ASDIC-nimellä.
Luultavasti tuo miinanetsintälaitteisto tarkoitti kahden aluksen välillä vedettävää vaijeria, joka katkoi miinojen ankkuriketjut. Myöhemmin sitten kehitettiin paravaanit joita yksi alus pystyi vetämään.
Luultavasti tuo miinanetsintälaitteisto tarkoitti kahden aluksen välillä vedettävää vaijeria, joka katkoi miinojen ankkuriketjut. Myöhemmin sitten kehitettiin paravaanit joita yksi alus pystyi vetämään.
Re: I Maailmansodan aikaiset miinanetsintälaitteet
Minunkin mielestäni kaikuluotaimet olivat ihan liian uusia keksintöjä tähän käyttöön. Olen myöskin hieman epäileväinen tuon vaijeriviritelmä -systeemin suhteen. Luullakseni kyseessä on jokin hieman tätä hienostuneempi ratkaisu.smokeball wrote:Kaikuluotaus on vasta ww II aikaista, ensimmäiset ASDIC-nimellä.
Luultavasti tuo miinanetsintälaitteisto tarkoitti kahden aluksen välillä vedettävää vaijeria, joka katkoi miinojen ankkuriketjut. Myöhemmin sitten kehitettiin paravaanit joita yksi alus pystyi vetämään.
Vapaussotahistoriikeissa mainitaan, että liian matalassa vedessä miinanetsintälaitteet jatkuvasti laukeilivat pohjaan ottaessaan.
Viha vienyt ei meitä kamppailuun,
Vei entismuistojen mahti.
Vei nuijamiehet ja vänrikki Stool,
Vei Jääkäri-marssin tahti.
Vei entismuistojen mahti.
Vei nuijamiehet ja vänrikki Stool,
Vei Jääkäri-marssin tahti.
Re: I Maailmansodan aikaiset miinanetsintälaitteet
kuvaus vastaa räjähdystarttujaa. eli raivauskalustossa olevaa n. 100 gramman panosta joka osuessaan katkaiseen miinan kohon vaijerin.
Re: I Maailmansodan aikaiset miinanetsintälaitteet
Joku viisas on kuulemma sanonut, että mikä tahansa alus voi toimia miinanraivaajana - kerran..
Miinanraivaus vetämällä ketjua tai vaijeria kahden aluksen välissä alkoi ja USAn sisällissodassa 1860-luvulla. Myöhemmin toimintaan käytettiin siviilistä otettuja troolareita, niillä kun oli sopivaa varustusta.. Käyttämällä uimureita yms. "vekottimia" ei välttämättä tarvita kahta raivaajaa, vaan yksi riittää. Kummassakin edellä mainitussa tekniikassa on se puute, että raivausta suorittava alus kulkee raivauskaluston edellä.. Toiveena tietysti on, että aluksen syväys on sen verran pieni, ettei suurempia aluksia varten syväytetyt miinat osu.
Suojaraivaimen eli paravaanien iästä en ole ihan varma, mutta aivan uusi keksintö se tuskin oli toisen maailmansodan aikana. Siinä käytännössä mikä tahansa alus voidaan varustaa kosketusraivauskalustolla, joka kulkee uimureiden yms. "vekottimien" ohjaamana laivan edellä - käytännön miinanraivaus ei kuitenkaan poikkea tavallisesta perässä vedettävästä kalustosta - eli tavoitteena on napata miinan ankkurivaijeri ja ohjata leikkuriin, jotta miina saadaan pulpahtamaan pintaan. Tätä vastaan miinojen ankkurointiin käytettiin osittain ketjua (johon leikkuri ei pystynyt, tässä onkin sitten räjähdyspanos "kova sana") tai myyttistä "pirunlukkoa", jonka piti laskea raivausvaijeri lävitseen..
Miinanraivaus vetämällä ketjua tai vaijeria kahden aluksen välissä alkoi ja USAn sisällissodassa 1860-luvulla. Myöhemmin toimintaan käytettiin siviilistä otettuja troolareita, niillä kun oli sopivaa varustusta.. Käyttämällä uimureita yms. "vekottimia" ei välttämättä tarvita kahta raivaajaa, vaan yksi riittää. Kummassakin edellä mainitussa tekniikassa on se puute, että raivausta suorittava alus kulkee raivauskaluston edellä.. Toiveena tietysti on, että aluksen syväys on sen verran pieni, ettei suurempia aluksia varten syväytetyt miinat osu.
Suojaraivaimen eli paravaanien iästä en ole ihan varma, mutta aivan uusi keksintö se tuskin oli toisen maailmansodan aikana. Siinä käytännössä mikä tahansa alus voidaan varustaa kosketusraivauskalustolla, joka kulkee uimureiden yms. "vekottimien" ohjaamana laivan edellä - käytännön miinanraivaus ei kuitenkaan poikkea tavallisesta perässä vedettävästä kalustosta - eli tavoitteena on napata miinan ankkurivaijeri ja ohjata leikkuriin, jotta miina saadaan pulpahtamaan pintaan. Tätä vastaan miinojen ankkurointiin käytettiin osittain ketjua (johon leikkuri ei pystynyt, tässä onkin sitten räjähdyspanos "kova sana") tai myyttistä "pirunlukkoa", jonka piti laskea raivausvaijeri lävitseen..