Eino Pohtamon ja Jukka Tyrkön kirjat vuoden 1941 hyökkäysvaiheen taisteluista Sallan lohkolla, Tietön Divisioona ja Sallan savotta.
Molemmista kirjoista saa hyvän kuvan ko taistelujen epäinhimilliset olosuhteet joukkojen siirroista läpi soiden ja tuntureiden, alueella, missä ei ollut teitä kuin nimeksi.
Kaluston siirron ja varsinkin huollon ja haavoittuneiden pois saamisen suhteen alue, missä maineikas 6.D operoi oli pitkälti paikallistuntemuksen varassa.
Jos tykistön ainut tulivoima oli alkuvaiheessa sotasaalistykkejä ja tykkimiehet toimii kantohevosina ja paarinkantajina, niin olosuhteiden täytyy olla poikkeavia.
Joka tapauksessa jatkan lukemista... ja kieltämättä joudun puntaroimaan aseveljien osuutta
taistelun operatiivisen suunnittelun ja käytännön toteutuksen onnistumisesta poikkeavissa olosuhteissa ja maastoissa

pisteitä en mainitse, jäävään itseni.