jalkaväenkenraali yrjö keinosen muistelmat etenemisvaiheesta hänen toimiessaan divisioonan polkupyöräkomppanian päällikkönä.
kirja on mukaansatempaavasti kirjoitettu, taistelujen kovuudesta
saa hyvän käsityksen.
pidän keinosen kirjoista ja tavasta kirjoittaa.
en kuulu näihin " keinos-vihaajiin" kuten es, eversti sampo ahto kuuluu.
ps: mikäs mannerheim-risti ahdolla on
Kyllä Keinonen kirjoittaa osaa, ja teksti napsahtaa aina siihen asian ytimeen.
Eihän herrasta itsestään pitää tarvitse, vaikka tämä hyvää tuotosta saisi aikaan. Onhan Keinosesta todella niitä monia värittyneitä ja "marsalkkamaisia" tarinoita, mutta eiköhän suurelle sotilaspäällikölle tuollainen pieni värikkyys olekin enemmän etu kuin haitta... Huonohan se sellainen komentaja on, joka on harmaa tuppisuu ja nyökyttelee hymyillen jokaiselle. Tosin silloin Kekkosen ja lämpimän YYA:n aikaan ymmärrän näin jälkeenpäin nähtynä hyvin kaikenlaisen kyräilyn ja hyvä-veli / hyvä-toveri -puuhastelun kaikkine kädenvääntöineen ja syyttelyineen.
Hyvä kirja Keinoselta joka tapauksessa, ja voihan sitä lukea niitä pahimpia arvosteluja sopivasti suodatellen, jos ne tuppaavat vielä jotain haittaamaan...
Neljä tähteä kenraalille. ****
Last edited by Komendantti on Fri Feb 15, 2008 17:39, edited 1 time in total.
"Sotataidon huippu ei ole sadan voiton saavuttaminen sadassa taistelussa, vaan vihollisen kukistaminen ilman taistelua."
"Tunne itsesi ja tunne vihollinen, niin sadassakaan taistelussa et ole vaarassa."
– Sun Tzu