Keskustelua asehistoriasta ja militariasta

M39 mainitsi aiemmin kirja-ale korista poimineensa tämän kirjan ja itsekkin isollakirkolla käydessäni tuon itselleni evakoin. Henk.koht. kokemuksesta sanoisin kannatti

Mannerheim-Linja Talvisodan legenda
240 sivua
Ajatus Kirjat, syyskuu 2006
ISBN 951-20-7042-1

Tuli luettua tuo muutamassa illassa, vaikka kirjassa on kohtuu hyvin tuotu tietoa ja tarinaa talvisodan aikaisista taisteluista pääpuolustusasemasta ja jonkin verran sen vaikutuksista historiaan.

Pääpaino kirjassa taisteluvaiheessa painottuu neuvostoliiton pyrkimykseen murtaa linjan puolustus ja lopulta linjan propagandistiseen asemaan. Sieltä löytyy paljon otteita punasotilaiden muistoista, kuin myös sodanjohdon selvityksiä tapahtumista. Kirjassa tuodaan erittäin hyvin esille neuvostoliiton pyrkimystä nostaa pääpuolustuslinjamme jalustalle, jolla sen suoritus jäisi historian kirjoihin suurena voittona. Itse taistelut joulu-helmikuun välillä, ovat hieman repaleisia otteita tapahtumissa, mutta laajemman kokonaisuuden tuominen tuolla kehyksellä olisi varmaan hieman vaikeaa, mutta hyvä ja onnistunut kokonaisuus kuitenkin.

Oman osansa saavat puolustuslaitteiden suunnittelu ja toteutus eri lohkoilla ja neuvostoliiton vakoilu.

Kirja sisältää melko paljon puna-armeijan ottamia kuvia, ennen vuotta 1939, taisteluiden aikana ja niiden päätyttyä, lisäksi kirjassa on jonkin verran piirustuksia ja värikarttoja asemista.

Itselleni ainakin jäi hyvä maku ko. kirjasta ihan onnistuneena kokonaisuutena... säilyy hyllyssäni ja luen sen varmaan uudelleenkin... ken tarkempaa dataa linjasta etsii, siihen on olemassa jo muut hakuteokset, joita tässäkin kirjassa on käytetty lähteinä...

- j o n i -

Mielenkiintoinen ja hyvin tehty kirja, mutta joitakin puutteitakin toki löytyy.

Kirjassa hyvin tehdyt piirrokset bunkkerien, kasemattien, ym. linnoitteiden sijoittelusta, mutta jostain syystä Salmenkaidan kaistan bunkkereista ei löydy kuin kohtalaisen epäselvä valokopio aikalaiskartasta, johon bunkkerit tulisektoreineen on piirretty.

Kunkin lohkon bunkkereita ei aina jostain syystä käydä läpi järjestyksessä. Olisi helpompi yhdistää kirjoitettu teksti ja karttamerkinnät, sekä löytää tietoa yksittäisestä bunkkerista myöhemmän tarkastelun yhteydessä, jos ne olisi käyty numerojärjestyksessä läpi (esim. sj 1, sj 2, sj 3…). Joissain tapauksissa on varmaan perusteltua esim. taistelutapahtumiin tai bunkkereiden samankaltaisuuteen vedoten, että ne käydään läpi hyppien, mutta läheskään aina tälle ei näyttäisi löytyvän mitään pakonomaista tarvetta.

Hienoa kirjassa on myös runsas neuvostoarkistoiden käyttö ja niiden vertaaminen kotimaiseen arkistotietoon. Monessa kohdassa näkee tällä tapaa vertailtuna, millaiseen liioitteluun Neuvostoliittolaiset raporteissaan ja päiväkirjoissaan syyllistyivät. Toki sellaista kansakuntaa ei ole ollutkaan, joka ei olisi sortunut liioittelemaan viholliselle aiheutettuja tappioita ja vähättelemään omia, mutta venäläiset ovat kyllä onnistuneet viemään nämä asiat aivan omalle tasolleen. Helsingissä piti olla parissa viikossa, mutta vaikka sota kesti 105 päivää ja ei oltu lähelläkään Helsinkiä, onnistuttiin tämä sota silti kuvaamaan triumfina, jollaista moderni maailma ei ollut koskaan nähnyt!!! Jotenkin tuntuu, että valehtelu on aikojen saatossa imeytynyt niin syvälle venäläisiin geeneihin, että siitä ei eroon päästä.