Viitasaarelaiset Vapaussodassa **** 1/2
Posted: Sun Jan 03, 2010 11:35
En kovin herkästi anna kirjalle täysiä pisteitä, mutta tämä pääsee jo aika lähelle: 4 ½.
Ensimmäinen iso plussa Viitasaaren miehille menee siitä, kun tätä muistelmateosta on päätetty alkaa kasaamaan, niin hommaan on valjastettu ammattikirjailija (tässä tapauksessa Pertti Uotila). Useinhan näissä on vaarana, että tällaisiin pestataan kirjoittajaksi joku paikallinen aktiivi, jolla on enemmän intoa kuin ammattitaitoa.
Näitä vastaavia teoksia kaipaisi myös enemmissä määrin muidenkin paikkakuntien vapaustaistelijoilta, mutta se aika on auttamattomasti aikoja sitten ohitettu. Toki näitä voidaan vieläkin kirjoittaa ja varmaan (toivottavasti) näin tehdäänkin, mutta tämän luokan aikalaismuistelmiin ei luonnollisista syistä ole enää mahdollisuutta. Tässä teoksessa on pystytty käyttämään lähteinä useita rintamapäiväkirjoja ja tapahtumissa mukana olleiden haastatteluja, joiden avulla tärkeimmät tapahtumat voidaan käydä läpi useamman henkilön kokemusten ja näkemysten kautta.
Sivulla 60 on tosin virheellisesti mainittu konekiväärikomppanian päälliköksi jääkäri Esko Riekki. Tämä tunnettu oululainen aktivisti ei kuitenkaan ollut jääkäri, eikä myöskään komppanian päällikkönä 2. krenatöörirykmentin I Jyväskylän pataljoonassa. Sitä vastoin Jääkärialiupseeri Eero Johannes Riekki oli. Riekit eivät ole veljeksiä keskenään, mutta molemmat ovat syntyisin Pudasjärveltä, joten on hyvinkin mahdollista, että ovat sukua toisilleen.
Ongelma joka vaivaa suurta osaa Vapaussotakirjallisuutta on kuvatekstien minimaalisuus ja tämä kirja ei valitettavasti tehnyt poikkeusta. Kuvateksti tyyliin ”Hevosmiehet kusella” ei kerro juuri mitään. Mitä joukkoja kuvassa on (pataljoona/komppania/ryhmä)? Ketä kuvassa on? Missä kuva on otettu?
Ongelma tämän kirjan osalta on, että kirjaa saattaa olla vaikea löytää ja jos hyväkuntoisen onnistuu käsiinsä saamaan, niin euroja joutuu lyömään tiskiin aika läjän.
Ensimmäinen iso plussa Viitasaaren miehille menee siitä, kun tätä muistelmateosta on päätetty alkaa kasaamaan, niin hommaan on valjastettu ammattikirjailija (tässä tapauksessa Pertti Uotila). Useinhan näissä on vaarana, että tällaisiin pestataan kirjoittajaksi joku paikallinen aktiivi, jolla on enemmän intoa kuin ammattitaitoa.
Näitä vastaavia teoksia kaipaisi myös enemmissä määrin muidenkin paikkakuntien vapaustaistelijoilta, mutta se aika on auttamattomasti aikoja sitten ohitettu. Toki näitä voidaan vieläkin kirjoittaa ja varmaan (toivottavasti) näin tehdäänkin, mutta tämän luokan aikalaismuistelmiin ei luonnollisista syistä ole enää mahdollisuutta. Tässä teoksessa on pystytty käyttämään lähteinä useita rintamapäiväkirjoja ja tapahtumissa mukana olleiden haastatteluja, joiden avulla tärkeimmät tapahtumat voidaan käydä läpi useamman henkilön kokemusten ja näkemysten kautta.
Sivulla 60 on tosin virheellisesti mainittu konekiväärikomppanian päälliköksi jääkäri Esko Riekki. Tämä tunnettu oululainen aktivisti ei kuitenkaan ollut jääkäri, eikä myöskään komppanian päällikkönä 2. krenatöörirykmentin I Jyväskylän pataljoonassa. Sitä vastoin Jääkärialiupseeri Eero Johannes Riekki oli. Riekit eivät ole veljeksiä keskenään, mutta molemmat ovat syntyisin Pudasjärveltä, joten on hyvinkin mahdollista, että ovat sukua toisilleen.
Ongelma joka vaivaa suurta osaa Vapaussotakirjallisuutta on kuvatekstien minimaalisuus ja tämä kirja ei valitettavasti tehnyt poikkeusta. Kuvateksti tyyliin ”Hevosmiehet kusella” ei kerro juuri mitään. Mitä joukkoja kuvassa on (pataljoona/komppania/ryhmä)? Ketä kuvassa on? Missä kuva on otettu?
Ongelma tämän kirjan osalta on, että kirjaa saattaa olla vaikea löytää ja jos hyväkuntoisen onnistuu käsiinsä saamaan, niin euroja joutuu lyömään tiskiin aika läjän.