Keskustelua asehistoriasta ja militariasta

Raatteen tien taisteluista kertova kooste. Aineistona ollut aiempi kirjallisuus ja muutamia haastatteluja. Ei mitään uutta ja aika hengetöntä tekstiä mielestäni. Syvyyttä ja laajuutta on koetettu saada neuvostopuolen näkemyksistä. Haisee herkällä hipiällä tehdyksi, kun Ilmari Kiannon maanpetoksellista toimintaa ei mainittu, vaikka muuten Turjanlinnan hävityksestä kirjoittaakin. Onni Palasteen dokumentaaristen kirjojen jälkeen tämä on lähinnä peruskoulun oppimateriaalia.

Oliskohan pari pistettä sopivasti.

Tässäpä vielä wikipedian tiedot tuosta maanpetoksellisesta toiminnasta,jos ei jollekulle ole muuten tuttua juttua:

Kianto tuomittiin talvisodan jälkeen maanpetoksen yrityksestä puoleksi vuodeksi kuritushuoneeseen, koska hän oli jättänyt talonsa Turjanlinnan kuistinpöydälle tyhjän sikarilaatikon, jonka kanteen hän oli kirjoittanut venäjänkielisen viestin:[2]

"Venäläiset toverit! Kunnioittakaa sivumenolla köyhän kirjailijan kotia. Tuossa on saari autiona ynnä huvila itään päin muine rakennuksineen. – Olen minäkin ollut Moskovassa v. 1901–03."[2] Saaressa, johon hän viittasi, olivat hänen kaksi omaa kalamajaansa, ja huvila itäänpäin tarkoitti hänen vanhimman sisarensa kookasta asumusta – sisaren kanssa hänellä oli ajoittain huonot välit. Länteen hän ei halunnut venäläisiä neuvoa, koska hänen vaimonsa ja pikku tyttärensä olivat juuri sinnepäin lähteneet jäätä pitkin sotaa pakoon.

Tämän tekstin jouduttua suomalaisten käsiin se tulkittiin ilmoitukseksi läheisen talon miehittämättömyydestä, mikä katsottiin vakoiluksi. Kianto tuomitttiin kuudeksi kuukaudeksi kuritushuoneeseen ja kansalaisluottamuksen menettämiseen. Hän oli vähällä tulla ammutuksi. Presidentti Kyösti Kallio armahti Kiannon kuritushuoneesta ennen tuomitun ajan päättymistä, mutta vasta 1950-luvulla tuomio tunnustettiin julkisesti virheeksi.lähde? Jutun seurauksena Kianto erotettiin "maanpetturina" useista kulttuuriseuroista, muun muassa Suomen Kirjailijaliitosta, jota hän itse oli ollut perustamassa, ja myös Karjalan Heimosoturiliitosta. Katkeroitunut ja tuomiota oikeusmurhana pitänyt Kianto kirjoitti tapauksesta päiväkirjansa pohjalta teoksen Omat koirat purivat, joka kuitenkin pääsi julkisuuteen vasta 1946."

Kiihkoisänmaallisuuden uhriksi joutui muitakin kuin Kianto, ikävä kyllä.