Neitzel, Sönke : Sotilaat : taistelemisesta, tappamisesta ja

[CampTaipale]

kuolemisesta. Huomasin tämän kirjan tänään, kun kävin kirjakaupassa. Vaikutti mielenkiintoiselta ja kitupiikkinä kirjastoon varaamaan. Neljänneksi pääsin jonossa, eli ainakin tämän mukaan muissakin mielenkiintoa aiheuttanut.
Onko kukaan palstalaisista päässyt lukemaan kyseistä teosta? Jos tulee hyviä arvosteluja, niin täytyy käydä ostamassa itselle.

http://www.gummerus.fi/page.asp?sivuID= ... recID=8621

[John Moses]

No jaa...kirjastosta tuo tuli luettua, enkä ostaisi itselle. Alkuperäiset, salakuunteluina tallennetut kertomukset ovat kyllä mielenkiintoisia sekä sisällöltään että historialliselta viitekehykseltään, mutta mielestäni kirjoittajien analyysi kertomusten sisällöstä ei ole kaikilta osin onnistunutta, ainakin itse tulkitsin joitakin tarinoita aivan eri tavalla kuin mihin kirjoittajat olivat päätyneet. Jotenkin tuntui siltä, että tekijät eivät täysin ole sisäistäneet 1900-luvun alkupuolen yleistä poliittista ilmapiiriä sen enempää kuin tuolloin vallineita jokapäiväisen elämän realiteettejakaan - elämä etenkin maaseudulla oli tuolloin kovaa monissa osissa Eurooppaa ja kuolemanrangaistuskin taisi olla käytössä lähes joka valtiossa, joten kuolemaan ja tappamiseen oltiin jo luonnostaan "tottuneempia" kuin nykyään.
Lopputulemaksi kirjassa todetaan pääpiirteittäin se, että tappamiseen "tottuu" ja turtuu varsin nopeasti - sotilaat, jotka kauhistelivat aiheuttamaansa tuhoa ensimmäisenä taistelupäivänään, tappoivat jo neljäntenä päivänä täysin tunteettomasti ja jopa pitivät sitä "hauskana".
Täytyy kuitenkin muistaa - ja onneksi myös kirjan kirjoittajat ovat huomioineet tämän - että tällainen raaistuminen tai "tottuminen" tappamiseen ja jopa suoranaiseen murhaamiseen (esim. aseettomien siviilien teurastus) ei liity yksistään saksalaisiin ja toiseen maailmansotaan, vaan sama meininki on jatkunut nykypäivään asti jo ties mistä kivikaudesta lähtien. Vietnamissa, Irakissa ja Afganistanissa "sivistyneen" läntisen suurvallan sotilaat ovat tehneet ihan samanlaisia hirmutekoja kuin saksalaiset aikoinaan...Afrikan maiden tapahtumista puhumattakaan. Hassua kirjassa on minusta se, että monissa kertomuksissa, joissa kertoja selittää kauhistuneensa Venäjän partisaanijahtien silmitöntä kylien hävittämistä tai juutalaisten ampumista joukkohautoihin, yrittävät kirjoittajat jotenkin syyllistää näitäkin henkilöitä mitä eriskummallisimmilla tulkinnoilla, ihan kuin tapahtumien todistajiksi vahingossa tai tarkoituksella joutuneet olisivat myös osallisia.
Anyway, kyllä tuo läpi kannattaa lukea, mutta kuten jo totesin, omaan hyllyyn en ostaisi kuin alekorista.