TIEDUSTELU MATKALLA MURMANSKIIN TALVELLA 1941 **** VÄLIRAUHA

[Sturmmann]

Nimi kertoo jo paljon. Kirja on omakohtainen muistelu U.A. Käkösen tiedustelumatkasta aina Murmanskiin asti alkutalvella 1941, jolloin hän oli Suomen Moskovan suurlähetystön sotilasasiamiehenä. Käkönen toimi sitemmin tiedustelutehtävissä Jatkosodassa.
Vuoden vaihteessa 1940/1941 Suomessa pelättiin Neuvostoliiton uutta hyökkäystä, joten Käköselle annettiin tehtäväksi selvittää puna-armeijan sotilasliikennettä ja mahdollisia joukkojen keskityksiä Suomen lähellä. Matkustamista Karjalan alueelle ei ollut kielletty, mutta NKVD:n henkilöstö valvoi suurin ponnistuksin Käkösen liikkeitä ja yrittivät estää, ettei hän olisi saannut junalippuja hankittua. Minne hän vain menikin, niin aina oli varjostaja niskassa. Ovelien harhautuksien jälkeen ja hän sai tehtävät suoritettua.
Leningradista hän yritti hankkia matkalippuja Viipuriin, mutta ne olivat hänen kohdallaan taas kerran loppuneet, joten hän otti taksin. Taksi ei kulkenut montaa kilometriä, kun se yhtäkiä pysähtyi näennäiseen konevikaan. Kuljettajan tutkiessa konepellin alta vikaa Käkönen kysyy häneltä: - kuka käski laittamaan paperinpalan virranjakajaan?
Kuskin pään nyökkäytys taaksepäin kertoo paljon. Takana 50 metrin päässä oli auto, jossa oli tutut NKVD:n miehet. Käkönen kävi kysymässä suoraan NKVD:n herroilta: - Käveleminen ei Viipuriin kai ole kiellettyä. Kun se ei ollut Käkönen päätti piruuttaan lähteä kävelemään 110 km:n matkaa. NKVD:n miehet kiilasivat kuorma-auton kohta ajamaan Käkösen päälle, jonka hän täpärästi väisti syöksymällä lumivallien yli penkereen puolelle. Käkönen kuvaa tilannetta, kun hän puristi jo vihoissaan pistoolin kahvaa kömpiessään lumisena tielle, jossa nauravat NKVD:n miehet olivat häntä vastassa.
Kirjassa on paljon värikkäitä tapahtumia välirauhan ajan Neuvostoliitossa seikkailusta, jota on pakko suositella luettavaksi.