Keskustelua asehistoriasta ja militariasta

Virolainen Harri Rent värväytyi SS-joukkoihin ja taisteli niiden mukana itärintamalla. Rauhan tullessa Harin yksikkö oli Tsekinmaassa. Siviiliväestön taholta tulleen ryöstön ja väkivallan jälkeen miehet koottiin vankileirille, josta matka jatkui Puolan hiilikaivoksiin neljäksi vuodeksi.

Mielenkiintoinen ja sujuvasti etenevä omaelämänkerrallinen kertomus. Vastaavaa koki moni nuori balttilaismies - heistä moni ei sodasta ja sen jälkeisistä koettelemuksista selvinnyt.

Toisissa oloissa monen suomalaisen kohtalo olisi voinut olla samantapainen.

Kirja Otavan julkaisema v. 2000.

Nykyään kun keskustelua vaaditaan kaikesta ennen ja nyt tapahtuneesta,ei saksalaisista tai saksan joukoissa palvelleiden sotavankien kohtelusta puhuta mitään,puhumattakaan avattaisiin niitä keskusteluja.Vaiettuja asioita.

Hävinneellä ei ole ihmisarvoa pitkään aikaan kahinan jälkeen.

Harrin kertoman mukaan hän itse selvisi hengissä tsekkisiviilien väkivallasta kun oli ymmärtänyt poistaa ja hävittää arvo- ja kunniamerkkinsä - sekä tietty "soldbuchinsa". Lähes kaikki pulustuskyvyttömät saksalaisjoukkoihin kuuluneet ryöstettiin ja monia pahoinpideltiin.

Kirjassa viitattiin myös jonkun "itäisen ajattelijan" mielipiteeseen, että sotarikollisia ei ylipäätään voi olla sodan voittaneiden liittoutuneiden puolella. Ja niinhän se hyvin pitkälti käytännössä onkin ollut.