Ernst Jünger: Teräsmyrskyssä ***½

[John Moses]

Muistelmateos ensimmäisen maailmansodan länsirintamalta, jossa kirjoittaja taisteli joulukuusta 1914 syksyyn 1918 asti Flanderissa, ottaen osaa mm. Arrasin ja Cambrain taisteluihin. Jünger haavoittui 14 kertaa: 5 kertaa kiväärinluodista, 2 kertaa tykinkranaatin sirpaleista, kerran srapnelliammuksen kuulasta, 4 kertaa käsikranaatinsirpaleista ja vielä kahdesti kiväärinluodin kappaleista. On uskomatonta, että mies selvisi haavoistaan hengissä - kaksi kertaa kiväärinluoti meni läpi keskivartalosta - ottaen huomioon taistelukentän kaaoksen ja tuon ajan kehnon haavojen hoidon. Ansioistaan Jünger ylennettiin luutnantiksi ja hän sai Pour le Merité-kunniamerkin.
Kirja antaa varsin armottoman ja totuudenmukaisen kuvan juoksuhautasodasta: tuntikausien ajan otetaan niskaan vihollisen tykkitulta, sitten torjutaan hyökkäys, rynnätään vastahyökkäykseen ja välillä taas toisinpäin. Kirjaa lukiessa ihmettelee, kuinka kukaan voi ylipäänsä selvitä hengissä päivästä toiseen toistuvasta mielettömästä teurastuksesta. Myös kaasun käyttöä taisteluvälineenä ei kaunistella, tosin kirjoittajan näkemyksen mukaan etenkin englantilaiset olisivat olleet erityisen innokkaita kaasuttajia...
Jüngerin persoonasta saa aika erikoisen käsityksen. Kertomistyylin perusteella tulee lähinnä mieleen Hans-Ulrich Rudel...joku voisi jopa sanoa, että tämä kirja on sotahullun psykopaatin kirjoittama. Jünger kuvailee yhtenään irtonaisia ruumiinosia, ulos valuvia aivoja ynnä muita vastaavia visioita ilman minkäänlaisten tunteitten osoittamista, ja taistelukuvauksissa on pääasiana vihollisen kimppuun ryntääminen ja vastustajan tappaminen. Ei voi välttyä vaikutelmalta, että kirjoittaja suorastaan viihtyi sodassa. Lukemisen arvoinen kirja ehdottomasti, sillä ensimmäinen maailmansota tahtoo jäädä yleensä vähemmälle huomiolle.

[John Moses]

Katos vaan, tämähän olikin jo arvioitu tuolla "muu sotakirjallisuus"-osastossa, enpä huomannut...no onneksi arvostelut sentään menivät melkein yksiin edellisen lukijan kanssa...