Keskustelua asehistoriasta ja militariasta

Jokainen on varmaan lukenut Joppe Karhusen kirjoja, joten niitä on turha alkaa erikseen esittelemään. Melkein koko tuotanto käsittelee ilmasotaa eri puolilta. Karhunen on siinä aikansa lapsi, että tietty paatos käy läpi teoksien, mutta sehän kuuluukin asiaan. Karhunen on siinä erittäin fiksu, että hän muistaa jakaa kiitosta mekaanikoille, jotka muuten on jätetty unhoon. Samoin erityisen ansiokas kirja on Merilentäjät sodan taivaalla, joka kertoo mm. sukellusvenejahdista pommareilla syvyyspommeja käyttäen. Tämä syvyyspommien käyttö olisi sitten juuri suomalaisilta omaksuttu muihinkin maihin.
Oma alueensa on sitten radiotiedustelusta ja Reino Hallamaasta kertovat teokset, joissa osoitetaan radiotiedustelun olleen aivan huippua ja ratkaisevan tärkeä monissa kriittisissä vaiheissa.

Mielestäni kaikki ovat viiden pisteen opuksia, jopa Syntiset satamat, joka kertoo kauppamerenkulun tapahtumista.

Karhusen kirjat ovat kyllä tosi hyviä...paljon asiatietoa ja hyvin kirjotettu...mutta se tietty "tarinasetämäisyys", josta vanhat sotalentäjät ovat sanoneet ettei se ihan noinkaan mennyt...hyviä kirjoja kunhan osaa lukea vähän kun romaania, eikä historiankirjaa...

Joppe Karhusella on sellainen 30-luvun kansakoulunopettajan tai Markus-sedän tyyli ja se ihannoiva sävy voi tietysti häiritä, mutta nehän ovat vain osa aikaaansa ja ikäänkuin mausteena tekstiss.

Hyvin osasitte hra eversti Karhusen puutteet kuvailla. Mutta kaikesta huolimatta Joppe teki suren palveluksen jälkipolvile keräämällä näin valtavan määrän veteraanien perintöä talteen. Huononisko tuo paljon jos joku vähän muokkaisi tyyliä.. On niitä kyllä paljon luettu.