Keskustelua asehistoriasta ja militariasta

Kirja kertoo Hans Windin tarinan yhdeksi parhaaksi Suomalaiseksi hävittäjälentäjäksi.
Haavoittumisen jälkeen Windin lennot oli lennetty ja sota päättyi, jolloin alkoi elämässä mennä lujaa. Kirjassa kerrotaan kuinka ritari pisti asepuvun merkkeineen päälle ja käveli ravintolaan, niin aina joku tarjosi. Suosittelen henkilöhistorian puolesta.

Hyvin mielenkiintoinen kirja - suosittelen lämpimästi. Porvalin kirjoihin en - anteeksi vain - ole tottunut kovasti luottamaan, mutta tässä on sitten mukava poikkeus.

Kirjasta selvisi mm.:
- Hans Wind menetti upseerinarvonsa saatuaan ehdollisen kuritushuonetuomion 1950-luvulla.
- Arvo palautettiin anomuksesta 1960-luvun lopulla (presidentti Kekkosen päätöksellä)
- Ilmavoimien sota-aikainen komentaja J.F. Lundqvist oli miljonääri, mutta kärsi vararikon ennen kuolemaansa - häntä ahdisteli entinen alainen, ulosottomiehenä toiminut hävittäjä-ässä Nils Katajainen.
- Miten Suomi "muisti" sodassa kunnostautuneita sotien jälkeen.. (masentavaa)

Hassesta löytyy myös toinen kirja. Börje Sjögrenin Hasse Wind Hävittäjälentäjä. Kirjan lukemisesta on sen verran aikaa että en lähde arvostelemaan. Kummatkin kirjat olen lukenut ja omistan ja muistaakseni niissä on joitain pieniä asia eroja. Tosi pieniä

pannaan ny tähän...porvalin kirjoja en enää ikinä lue.....siis niin saissee koko homma....yhen ilmasota jutun luvin, tää joka tappo vaimonsa (otti siis syyt niskoilleen). siin on totuutta jo niin vääristelty....sitte se tietous lentokoneist....lavasta vaan heitettiin käyntiin messejä ja heittoistuin oli jo ruusteris......mielummin luven aku ankkaa....

Porvalista vielä sen verran, kun itse olin kirjoittelemassa Valituille Paloille taannoin artikkelia, niin siellä he pitivät Porvalia jotenkin jalustalla. Pienen keskustelumme jälkeen taisi tippua jalustalta joidenkin silmissä.

Tämä voi olla luuloa, mutta minun annettiin ymmärtää kustantajan toimesta Porvalin oikolukeneen minun tekstiäni, jolloin suuri asiantuntija oli laittanut kuvatekstejä ihan hatusta. mm. Hitler tuli Immolaan JU-52:lla.

Jarru wrote:Hassesta löytyy myös toinen kirja. Börje Sjögrenin Hasse Wind Hävittäjälentäjä. Kirjan lukemisesta on sen verran aikaa että en lähde arvostelemaan. Kummatkin kirjat olen lukenut ja omistan ja muistaakseni niissä on joitain pieniä asia eroja. Tosi pieniä

Löytyy molemmat kirjat, joskin Sjögrenin kirjan etusivulta löytyy myös Windin ja Katajaisen nimmarit... Arvoisat herrat olivat Heurekassa ilmailu aiheisessa tapahtumassa 22.8. 1992 jossa pääsin heidät kättelemään ja pyytämään nimikirjoitukset.

Tuli tämä kirja luettua ja ansiokas kaveri Hasse kertakaikkiaan oli. Kirjassa jäi hieman häiritsemään se, että kirjassa kerronta oli hyvinkin ylimalkaista. Isoista tärkeistäkin vaiheista vain mainittiin virkkeellä tai kahdella ja se oli sitten siinä.
Mielenkiintoisia uusia juttujakin kirjassa oli, mm Ruotsin takavarikoimat Brewsterit joille ei annettukaan löpöä ja koneet jäivät Trollhättaniin, jos oikein muistan. Lentokenttähenkilöstön ollessa ruokatunnilla paikalle tilattiin paikallisen Shellin miehet tankkaamaan koneet ja lasku Suomen konsulaattiin ja koneet pääsivät lähtemään. Ruotsin IT oli kuulemma ampunut kovasti koneita kohti saamatta kuitenkaan osumia. Tätä tarinaa en ole koskaan ennen kuullut enkä ole törmännyt missään lähteissäkään.
Nopeasti luettu kirja joka nyt ei ikimuistoisten sarjaan noussut vaikkakin Windistä saisi yhtä sun toista tarinaa.
"Emme sano hyvästi, sanomme näkemiin" Adolf Ehrnrooth Hassen hautajaisissa.

Tieto pitää paikkansa. Saksan hyökättyä Tanskaan ja Norjaan Ruotsalaiset olisivat mielellään pitäneen muutaman jäljellä olevan Brewsterin Trollhättanin lentokonetehtaan suojana. Tiukkojen neuvottelujen jälkeen Brewsterit päästettiin kuitenkin lähtemään,ainakaan minun tietääkseni ne eivät lähteneet mitenkään salaa. Shell koneet kyllä tankkasi ja ruokiksella.Se,että ilmatorjunta tulitti koneita matkalla johtunee siitä,että ruotsalaiset olivat ymmärrettävästi hermona ja pelkäsivät saksalaisten invaasiota myös Ruotsiin. Siksi tunnistamattomia koneita ammuttiin.Lentosuunnitelmakin lienee jäänyt kiireessä antamatta

Kirjan lopussa mua häiritsi kirjoittajan epäilys Illun pudotuksista. Muuten hyvä henkilöhistoria.