Jukka Piipponen; Sotavänrikki Kustaa Kotsalo ***
Posted: Sat Feb 14, 2009 16:08
Ilmailukirjoja urakoiva Jukka Piipponen on kerännyt taas yhden sotilaslentäjän muistelmat kansien väliin. Pidän Piipposen tyylistä - tosin jos lukee useampia saman tkeijän kirjoja peräkkäin, alkavat kirjasta toiseen toistuvat kielikuvat jne. hiukan puuduttaa.
Kirjan päähenkilönä on Kustaa Kotsalo, "Nape" (lempinimi kolmannen etunimen "Napoleon mukaan"), oli ilmailija toisessa polvessa. Hänen isänsä Lenni Lindberg oli itsenäisen Suomen ensimmäisiä sotilaslentäjiä - kaksinumeroinen "lisenssi" - kenellä muuten oli suomalainen sotilaslentäjäkirja nro 1?
Lennokkiharrastuksen kautta Nape pääsi mukaan Ilmapuolustusliiton ohjaajakursille, mutta karsittiin ensimmäisellä yksinlennolla tapahtuneen virheen vuoksi. Talvisotaan hän osallistui vapaaehtoisena. Jatkosodan sytyttyä hän sai upseerikurssinsa parhaimmistoon lukeutuvana anoa siirtoa ilmavoimiin tähystäjäkurssille. Kolmen toverinsa kanssa hän siirtyi tammikuussa 1943 Kauhavalle.
Koulutuksen päätyttyä Nape sai komennuksen Lentolaivue 16:een Hirvakseen. Kolmannella sotalennolla hän oli tähystäjänä kersantti Sakari Peijarin ohjaamassa Fokker C X -koneessa, joka joutui ilmatorjunnan alas ampumaksi ja edessä oli pakkolasku Karjalan korpeen. Vaiheikkaan ja uuvuttavan nelipäiväisen pakomatkan päätteeksi miehet pääsivät omalle puolelle rajajääkärien luokse.
Toipumislomalla Nape päätti ottaa kohtalon omiin käsiinsä ja marssi Munkkiniemeen Ilmavoimien esikuntaan aikomuksenaan päästä ohjaajakurssille. Ilmavoimien komentajan Jarl Lundqvistin väliintulo toteutti tämän toiveen (kaiken sen jälkeen, mitä "Lunkasta" on muualla sanottu, tuntuu aika ihmeelliseltä, että hän olisi tosiaan näin tehnyt - mutta tosiasia kuitenkin on, että Kotsalo pääsi ohjaajakurssille). Kirjasa kuvataan hyvin sota-aikaista lentokoulutusta. Eri konetyyppien kautta Nape siirtyi lopulta kaksimoottorkurssille. Aselepo kuitenkin ehdittiin solmia ennen kuin hän ehti takaisin rintamalle. Lentäminen ei kuitenkaan ollut vaaratonta vaan harjoituslennolla lokakuussa 1944 Kustaa Kotsalo joutui hyppäämään laskuvarjolla tuleen syttyneestä SB-pommikoneesta. Tämä jäi hänen toiseksi viimeiseksi lennoksen - vielä yksi lento ja Nape siirtyi siviiliin.
Kustaa Kotsalo ei jatkanut isänsä rakennusliikkettä, vaan hankki näppäräkätiselle lentäjälle sopivan akateemisen koulutuksen - en viitsi tässä kertoa minkä, ettei mene kaikki jännitys.
Kirjan parasta antia on melko laajat kuvaukset sota-aikaisesta tähystäjien ja ohjaajien koulutuksesta. Erikoisuutena kirjasta voi mainita SB:n starttiproseduurin - ei ihan simppeliä..
Kirjan päähenkilönä on Kustaa Kotsalo, "Nape" (lempinimi kolmannen etunimen "Napoleon mukaan"), oli ilmailija toisessa polvessa. Hänen isänsä Lenni Lindberg oli itsenäisen Suomen ensimmäisiä sotilaslentäjiä - kaksinumeroinen "lisenssi" - kenellä muuten oli suomalainen sotilaslentäjäkirja nro 1?
Lennokkiharrastuksen kautta Nape pääsi mukaan Ilmapuolustusliiton ohjaajakursille, mutta karsittiin ensimmäisellä yksinlennolla tapahtuneen virheen vuoksi. Talvisotaan hän osallistui vapaaehtoisena. Jatkosodan sytyttyä hän sai upseerikurssinsa parhaimmistoon lukeutuvana anoa siirtoa ilmavoimiin tähystäjäkurssille. Kolmen toverinsa kanssa hän siirtyi tammikuussa 1943 Kauhavalle.
Koulutuksen päätyttyä Nape sai komennuksen Lentolaivue 16:een Hirvakseen. Kolmannella sotalennolla hän oli tähystäjänä kersantti Sakari Peijarin ohjaamassa Fokker C X -koneessa, joka joutui ilmatorjunnan alas ampumaksi ja edessä oli pakkolasku Karjalan korpeen. Vaiheikkaan ja uuvuttavan nelipäiväisen pakomatkan päätteeksi miehet pääsivät omalle puolelle rajajääkärien luokse.
Toipumislomalla Nape päätti ottaa kohtalon omiin käsiinsä ja marssi Munkkiniemeen Ilmavoimien esikuntaan aikomuksenaan päästä ohjaajakurssille. Ilmavoimien komentajan Jarl Lundqvistin väliintulo toteutti tämän toiveen (kaiken sen jälkeen, mitä "Lunkasta" on muualla sanottu, tuntuu aika ihmeelliseltä, että hän olisi tosiaan näin tehnyt - mutta tosiasia kuitenkin on, että Kotsalo pääsi ohjaajakurssille). Kirjasa kuvataan hyvin sota-aikaista lentokoulutusta. Eri konetyyppien kautta Nape siirtyi lopulta kaksimoottorkurssille. Aselepo kuitenkin ehdittiin solmia ennen kuin hän ehti takaisin rintamalle. Lentäminen ei kuitenkaan ollut vaaratonta vaan harjoituslennolla lokakuussa 1944 Kustaa Kotsalo joutui hyppäämään laskuvarjolla tuleen syttyneestä SB-pommikoneesta. Tämä jäi hänen toiseksi viimeiseksi lennoksen - vielä yksi lento ja Nape siirtyi siviiliin.
Kustaa Kotsalo ei jatkanut isänsä rakennusliikkettä, vaan hankki näppäräkätiselle lentäjälle sopivan akateemisen koulutuksen - en viitsi tässä kertoa minkä, ettei mene kaikki jännitys.
Kirjan parasta antia on melko laajat kuvaukset sota-aikaisesta tähystäjien ja ohjaajien koulutuksesta. Erikoisuutena kirjasta voi mainita SB:n starttiproseduurin - ei ihan simppeliä..
