Martin Drewes: Hiekkaa ja tulta ****

[John Moses]

Saksalaisen Me 110-lentäjän muistelmateos on varsin laadukasta luettavaa: hyvin kirjoitettu ja mielenkiintoinen kirja kaiken kaikkiaan. Erityisen kiintoisa on kirjan alkupuolen osuus, jossa Drewes kertoo erikoiskomennuksestaan Irakin vapaustaistelijoiden ilmatukiosastoon. Vaikka ko. "seikkailuretki" olikin melko vasemmalla kädellä suunniteltu, oli valaisevaa lukea tästä sangen vähän tunnetusta operaatiosta, jolla olisi saattanut olla kauaskantoisiakin seurauksia, jos Saksassa olisi panostettu varhaiseen aavikkotoimintaan enemmän.
Kirjan loppuosa kertoo sitten yöhävittäjäsodasta Saksan yläpuolella ja vaikka Koala on julkaissut aiheesta jo useampia teoksia aiemmin, on Drewesin kirja mukava lisä tähänkin aiheeseen. Lukiessa tosin tuli väkisinkin mieleen, että ovatkohan kirjassa kuvatut humoristiset sutkaukset tulleet kirjoittajalle mieleen niissä tilanteissa, joihin niitä on tekstissä liitetty: esimerkkinä vaikkapa tapaus, jossa Drewes tulittaa Lancasteria vinoaseillaan alapuolelta noin parinkymmenen metrin etäisyydeltä tutkamiehensä varoituksista huolimatta - Lancasterin pommikuorma räjähtää ja murskaa samalla yöhävittäjän tuhannen päreiksi. Kun Satakympin miehistö on kuin ihmeen kaupalla selvinnyt räjähdyksestä hengissä ja ehjinä laskuvarjoilla maahan, ovat tutkamittaajan ensimmäiset sanat ohjaajalleen Drewesin kertomuksen mukaan "Minähän sanoin että ollaan liian lähellä"...Samaa vinoa huumoria on kirjassa kautta linjan, ja se sopii hyvin teokseen, olivatpa sanotut repliikit sitten tosia tai ei. Suositeltava teos kaikille ilmasodasta kiinnostuneille, minusta hyvinkin neljän tähden arvoinen, jos viisi on maksimi.

[Sturmmann]

Komppaan Mooseta ja voin vain todeta kirjan olevan parhaimmasta päästä.
Itseäni ilahdutti asia, että oli jätetty pois turhat kuvailut kaarteluista ilmassa, että painoin poljinta ja vedin sauvaa sinne ja tänne. Siten asiasisältöä on mahdollisesti tekstissä enemmin.
Neljä tähteä on minustakin kohdallaan.