Erich Hartmann ****+

[JaLe]

Kirja kertoo kaikkien aikojen menestyksekkäimmän hävittäjälentäjän, Erich Hartmannin tarinan. Kaikkiaan Hartmann pudotti 352 viholliskonetta, joista suurimman osan itärintamalla.

Hartmannin käyttämä ilmataistelutaktiikka poikkesi yleisesti käytetystä kaartotaistelumenetelmästä. Hän pyrki aina yllätykseeen, hyvään tulitusasemaan, käyttämään suurta nopeutta ja erityisesti hän pyrki erittäin lähelle kohdetta. Tällöin yleensä riitti lyhyt sarja vastustajan suistamiseksi ketoon. Ennakkoa ei kyseisellä menetelmällä tarvinnut ottaa ja maaliin saatiin tehokas asevaikutus, koska suurin osa laukauksista osui. Hartmannin käyttämä taktiikka muistutaa mm. Rene Fonckin jo ensimmäisessä maailmansodassa käyttämää.

Hartmannin sodan aikainen hävittäjälentäjän ura alkoi 1942 ja päättyi keväällä 1945 sotavankeuteen Neuvostoliitossa. Koska Hartmann ei omaksunut kommunistista maailmankatsomusta, eikä suostunut toimimaan Neuvostoliiton laskuun toimivana kaksoisagenttina, kesti sotavankeus hänen osaltaan vuoteen 1955 asti. Hartmann katsoi, että korkesti palkittuna henkilönä hänen velvollisuutenaan oli olla suoraselkäisenä esimerkkinä muille. Asenne johti luonnollisesti vaikeuksiin. Vankeuden aikana Hartmann menetti poikalapsensa, jota hän ei ollut koskaan nähnyt.

Kirjassa kuvataan Hartmannin kasvamista nulikkamaisesta "Pojusta" vastuuntuntoiseksi rykmentinkomentajaksi sodanjälkeisessä uudessa Lufwaffessa. Sodan jälkeisessä ilmapiirissä Hartmann onnistui hankkimaan itselleen vihamiehiä suorapuheisuudellaan ilmavoimien sisällä. Osittain syynä oli kateus ja se, että jo sodassa kyvyttömyytensä osoittaneita upseereita pääsi korkeille paikoille.

On mielenkiintoista verrata Hartmannin ja Rallin mielipiteitä F-104 Starfighterin käyttöönotosta ja ongelmista. Molempien kertomukset lukeneena asiasta jäi se vaikutelma, että Hartmann oli sittenkin oikeassa. Konetyyppi otettiin liian nopeasti palveluskäyttöön Saksassa. Tekniset ongelmat ja lentäjien puutteellinen kyky hallita uutta konetyyppiä johtivat lukuisiin onnettomuuksiin ennen, kuin ohjaajien jatkokoulutusohjelma aloitettiin. Vaikuttaa siltä, että jupakan takia Hartmann sai Rallin vihat päälleen. Rallin kirjassa Lentopäiväkirjani, muistelmani 1938-2004 Hartmannin arvostelu menee jo nokittelun puolelle. On harmi, ettei kaikkien aikojen paras hävittäjälentäjä ole enää puolustamassa mainettaan.

Kirja ei ole pelkästään Erich Hartmannin henkilökohtainen elämänkerta, vaan se on myös erinomainen kuvaus Lufwaffen toiminnasta itärintaman ankarissa olosuhteissa, sekä uuden Lufwaffen synnystä 1950-luvulla.

Lämpimästi suositeltavissa.

[mosu]

Huomasitko likin Virtualpilottien sovistpööa pöevaam artikkeliin Mustang D-51 pilotin ja Erich Hartmannin kohtaamisesta kait jossain Romanian yllä. jenkki todisti, että Hartman ampui yhdellä 20 mm:n tykinlaukauksella Mustangin alas. Syöksyi suoraan ylhäältä Mustangia kohtija ja pamautti ohjaamon eteen konepellin läpi moottoriin.

http://www.virtualpilots.fi/hist/

Artikkeli löytyy aivan sivun alalaidasta.