Pimeyden ruhtinaat, Claire Rose Knott **
Posted: Sun Aug 12, 2012 9:28
Kirjan koko nimi on: "Pimeyden ruhtinaat, Lufwaffen yöhävittäjä-ässien Heinrich Prinz zu Sayn-Wittgensteinin ja Egmont Prinz zur Lippe-Weissenfeldin elämä".
Kirjan nimi lupaa paljon, mutta sisältö jää tekstin osalta vähemmän kattavaksi. Prinssien elämää kuvataan heidän kirjeenvaihtonsa ja joidenkin aikalaishaastattelujen pohjalta. Kirjassa on runsaasti kuvia ja Wittgensteinin valokuva-albumin kokonaisia sivuja kuvateksteineen on kopioitu siihen.
Prinssien erilaiset luonteenlaadut tulevat kuvatuksi kirjassa. Wittgensteinin häikäilemättömyyttä yritetään ehkä hieman siloitellakin. On selvää, että Lippe-Weissenfeld oli parivaljakosta parempi johtajana, esimiehenä ja sotilaana.
Jokaisessa itseään kunnioittavassa kirjassa pitää tätä nykyä olla jokin salaliittoteoria. Niin on tässäkin. Kirjan lopussa herätetään väitteitä siitä, että Lippe-Weissenfeld olisi joutunut salamurhan kohteeksi. Syynä olisi ollut Hitlerin kauna aatelistoa kohtaan ja viitataan siihen, että Stauffenbergin tapaus olisi viimeistään käynnistänyt aatelisten jahtaamisen. No, Stauffenberg posautti pomminsa heinäkuussa 1944 ja Lippe-Weissenfeld kuoli maaliskuussa samana vuonna. Näillä tapauksilla on tuskin yhteyttä toisiinsa.
Runsas kuvamateriaali on kirjan parasta antia.
Kirjan nimi lupaa paljon, mutta sisältö jää tekstin osalta vähemmän kattavaksi. Prinssien elämää kuvataan heidän kirjeenvaihtonsa ja joidenkin aikalaishaastattelujen pohjalta. Kirjassa on runsaasti kuvia ja Wittgensteinin valokuva-albumin kokonaisia sivuja kuvateksteineen on kopioitu siihen.
Prinssien erilaiset luonteenlaadut tulevat kuvatuksi kirjassa. Wittgensteinin häikäilemättömyyttä yritetään ehkä hieman siloitellakin. On selvää, että Lippe-Weissenfeld oli parivaljakosta parempi johtajana, esimiehenä ja sotilaana.
Jokaisessa itseään kunnioittavassa kirjassa pitää tätä nykyä olla jokin salaliittoteoria. Niin on tässäkin. Kirjan lopussa herätetään väitteitä siitä, että Lippe-Weissenfeld olisi joutunut salamurhan kohteeksi. Syynä olisi ollut Hitlerin kauna aatelistoa kohtaan ja viitataan siihen, että Stauffenbergin tapaus olisi viimeistään käynnistänyt aatelisten jahtaamisen. No, Stauffenberg posautti pomminsa heinäkuussa 1944 ja Lippe-Weissenfeld kuoli maaliskuussa samana vuonna. Näillä tapauksilla on tuskin yhteyttä toisiinsa.
Runsas kuvamateriaali on kirjan parasta antia.