Wollenweber: Valtakunnankotka****

[John Moses]

Wolfgang Wollenweberin muistelmateos ansaitsee tulla luetuksi jo siksi, että mies ylsi todennäköisesti ainutkertaiseen suoritukseen: hän teki Heinkel 162 "Salamanderilla" eli Volksjäger-suihkuhävittäjällä 14 starttia, kohtasi ainakin kahdesti viholliskoneita - ja jäi henkiin kirjoittamaan tarinansa. Ilmeisesti kukaan muu näin monesti He 162:lla lentänyt ei jäänyt henkiin, useimmat syöksyivät maahan jo ensimmäisillä lentoyrityksillä. Wollenweber toteaa myös Salamanderilla saavutettujen ilmavoittojen määrän: puhdas nolla. Kirjassa todetaan suoraviivaisesti muutamien ilmoitettujen He 162-voittojen olevan puhtaasti mielikuvituksen tuotetta - eräskin lentäjä ilmoitti ampuneensa alas Typhoonin, vaikka tykkien piipunsuusuojukset olivat paikoillaan lennolta palatessa...
Myös kirjan alkuosa, joka kertoo Wollenweberin palvelusajasta Jäämeren rannalla on mielenkiintoinen ja hyvin kerrottu. Alun perin kertoja kuvitteli pääsevänsä raskashävittäjälentäjäksi Pohjois-Afrikkaan, mutta siirtokäsky toikin miehen ensin Suomeen ja tätä kautta Kirkkoniemeen. Kirjoittaja itsekin toteaa, että ensin varsin epämieluisa komennus osoittautui lopun perin onnekkaaksi, sillä kukaan Tunisiaan komennetuista laivuetovereista ei selvinnyt hengissä. Jäämerellä Wollenweber saavutti nopeasti muutaman ilmavoiton Me 110:llä, mikä sekin on varsin kunnioitettava suoritus.
Kirjoittajana Wollenweber on suoraviivainen ja rehellinen, mitään turhia jaarituksia kirjassa ei ole ja teksti etenee hyvin. Yksi aihepiiri kuitenkin loistaa poissaolollaan: politiikasta tai omista mielipiteistään kirjoittaja ei mainitse sanaakaan, ja loppuosan He 162-seikkailua koskevasta osiosta on rivien välistä luettavisssa miehen into päästä ilmaan uudella ihmekoneella - virkakoneiston hidastelua (jossa ilmeisestikin oli takana se, ettei kerrassaan älyttömään projektiin enää viimeisinä viikkoina haluttu uhrata voimavaroja) Wollenweber nimittää "sabotoinniksi", mikä ehkä kertoo ainakin jotain miehen ajatusmaailmasta...
Lyhyesti siis hyvä kirja, kannattaa lukea, erityisesti He 162:sta ja sen ympärillä pyörineestä surkuhupaisasta sirkuksesta löytyy enemmän tietoa kuin kaikista muista allekirjoittaneen lukemista teoksista yhteensä. Kirjan loppuosaan on jopa painettu näköispainoksena koko He 162:n käyttöohjekirja, joten jos jostain sattuu löytämään lentokuntoisen Salamanderin, niin ei muuta kuin kokeilemaan näillä ohjeilla!