Keskustelua asehistoriasta ja militariasta

Mukaansa tempaavaa tekstiä, että tuntee jo kuinka Mersulla vedetään kurvaa Jak-9:n kanssa. Kerrankin onnellisempi loppu, kuin muissa vastaavissa kirjoissa (tämä herkille lukijoille ).
Tässäkin kirjassa tulee esille sodan mielettömyys, kun Norbert kuvaa näkemiään taisteluita. Amerikkalaiset lentäjät ampuvat Saksalaisia lentäjiä varjoihin ja Venäläiset tankit ajavat pakolaisvirtojen läpi, värjäten lumiset tiet punaisiksi!
Minusta Norbetin seikkailut sodan loputtua, ovat mielenkiintoinen lisä hyvään kirjaan.

Lainaus koalan sivuilta:

Norbert Hannigin kirja on piristävä kertomus toisen maailmansodan ilmataisteluista. Kirja on poikkeuksellista luettavaa, sillä tekijä kuuluu ikäluokkaan, joka saapui rintamapalvelukseen toisen maailmansodan puolivälissä. Vain harvat hänen ikätovereistaan ehtivät saavuttaa eloonjäämiseen tarvittavan kokemuksen, ja kun lisäksi tarvittiin myös roppakaupalla onnea, on selvää että Hannigin kirja on mielenkiintoista luettavaa.

Hannig saapui Leningradin rintamalle Hävittäjärykmentti 54:ään alkuvuodesta 1943. Hän lensi aluksi Messerschmitt Bf 109:llä ja myöhemmin Focke-Wulf Fw 190:llä. Hannig yleni lentueenpäälliköksi ja saavutti kaikkiaan 42 ilmavoittoa. Sodan kaoottisina viimeisinä kuukausina hän palveli Adolf Gallandin JV 44:ssä, jolla oli kalustonaan Messerschmitt 262 -suihkuhävittäjät.

No jaa...minusta kirja oli lähinnä huonon ja kohtalaisen väliltä.Ilmataistelukuvausta on kirjassa niukanlaisesti ja kieleltään ,irja on melko kökköä tekstiä hyvästä suomentajasta huolimatta...Jonkinlainen piiloasenteellisuus ja kaikenlaisen poliittisen kommentoinnin välttely ovat aika läpinäkyviä, toista on esim. rudelin kirjassa, jossa mies uskaltaa sentään sanoa ääneen mitä oikeasti asioista ajatteli.Kokonaisuutena Hannigin kirja on sieltä Koalan tarjonnan heikommasta päästä, vaikka onhan sieltä muitakin melko surkeita ilmasotakirjoja viime aikoina tullut.

Piti oikein uudestaan avata kirja ja selailla vähän!

Eli sellaisille ihmisille, jotka haluavat lukea pelkkää ilmataistelua, niin ei välttämättä voi suositella. Mutta itse olen kiinnostunut kaikesta muustakin kuin sodanmelskeestä. Näissä kirjoissa tulee hyvin esiin, kuinka tavallinen ihminen eli Kolmannessa valtakunnassa ja nyt sen sain lukea Norbert Hanningin näkökulmasta. Kirjassa tulee esiin lentäjien suhteellisen mukavat olot, jopa sodan lopulla.
Huvittavana detaljina Kolmannen valtakunnan mielettömyydestä on Hanningin sotaoikeus, kun hän nousi väärällä hälytyksellä ilmaan, niin pilkunviilaaja komentaja määräsi hänelle sotaoikeutta. Bensiini alkoi olla vähissä ja oli rangaistavaa, jos sitä tuhlasi turhaan. Sotatuomari lensi pitkän lennon JU52:lla paikalle, jossa kului polttoainetta huomattavasti enemmän, kuin Hanningin lyhyessä lennossa. Hanning mainitsi asiasta tuomarille, ja lisäsi että tuomari joutuu vielä lentämään kolmella moottorillaan takaisinkin. Tuomari totesi asian olevan näin ja syyte hylättiin.

Lähinnä kirjaa voikin pitää Norbertin elämänkertana, joka käsittelee pääasiassa sotavuosia! No lisää kommentteja, niin saadaan muitakin näkemyksiä asiaan!

Tuli tässä mieliini Günther Bloemerzin kirja Taivasta lähinnä. Voipi olla vaikea löytää, mutta englanniksi löytyy Abebooks.com Kertoo nuoren pilotin kokemuksista länsirintamalta JG 26 ns. Abbeville Boys riveissä poltti sodan lopussa sitten itsensä aika pahasti Spitfiren alasampumana. Humaania kerrontaa Lähinnä kertoo, että olinhan minäkin siellä. Silti mielestäni hieno lukuelämys Ei mitään pulinaa, vaan asianoloista kerrontaa.

Joo, kirjan nimi on saksaksi Dem Himmel am nächsten tai enhlanniksi Nex Stop Heaven. Suomeksi ei taida löytyä.

Tuossa on minulla suomalainen painos luennassa juuri! WSOY 1954 on painovuosi ja 219 sivua.

Bloemerzin kirja on tosiaan hyvä, vaikkakin siis ROMAANI - ei suora muistelmateos, tämä pitää muistaa lukiessa. Taivasta lähinnä on aika helppo löytää divareista tai messujen kirjamyynneistä, taitaa olla tuo 50-luvun painos ainoa, ainakin omassa hyllyssä on just tuo samainen, kansipaperillista versiota on vaan vaikea löytää...

Tästä kirjasta kuitenkin löytyy mielenkiintoisia historiallisia liittymäkohtia. Yksikön yksi päällikkö Adolf Galland voidaan tunnistaa. Samoin lentokentät Abbeville ja St.Omer. Itse asiassa siellä ei ollut kuin JG2 ja JG26. Jos kerronnassa ja kuvailussa on 'persoonallinen' piirre ei kait tee siitä romaania. Hän puhtaasti kertoi millaista se oli ja mitä tapahtui hänen elämässään. Ei tämä ole tieteellinen tutkimus.

Kirjailijan nimi löytyy miehistölistalta, joten omalla nimellään on kirjoittanut:
http://www.lesbutler.ip3.co.uk/jg26/perslist.htm

John Moses wrote:Bloemerzin kirja on tosiaan hyvä, vaikkakin siis ROMAANI - ei suora muistelmateos, tämä pitää muistaa lukiessa. ....

Täytyypä vähän tarkistaa omaa kantaani.

Tässä hieman kerrontaa JG 26:sta ja sitä kautta Bloemerzista:

http://www.amazon.co.uk/gp/product/0750 ... 24?ie=UTF8

http://www.lesbutler.ip3.co.uk/jg26/cas_ad.htm

Olin lukenut tämän kirja 60-luvun lopulla. Päivitin JG 26:n taustoja, ja on kyllä myönnettävä, että kirja lieneen romaani ja että silla on paikoitellen vahvasti todennäköinen realistinen pohja. Aika hämmentävää on, ettei kohtuullisella internet-tutkiskelulla saa selvää kantaa minkä sortin kirja tämä on. Bloemerz siis todennäköisesti ammuttiin alas 24. kesäkuuta 1943. Mies paloi pahoi. Kuinkahan kauan on toipuminen mahtanut kestää? Miltä ajanjaksoilta kirjoittajan kokemukset ovat omakohtaisia, miltä romaania. JG 26 "Schlageter" kuului Luftwaffen 'wanhaan kaartiin" niin kuin JG 2 "Righthofen". Luutnantti Bloemerz olisi siis saanut sen ajan perusteellisen upseerikoulutuksen, mutta oliko Bloemerz 'wanhaa kaartia" Ajatuksenlukija hän ei kuitenkaan liene ollut, ja jaksot, joissa on asettauduttu toisen kuin kirjoittajan henkilöön on luettva kategoriaan romaani.Romaanin kerrotaansijoittuvan hyvin laajlle ajanjaksolle. Onhan sitä miesten kesken juttuja. Jos hän olisi osallistunut sotalentoihin , , siis tässä Ranskan operaation, lukien, niin lienisikö ollut enää sodan pääyessä ollut hengissä? Ehkä voisi ajatella, että hän liittyi JG 26:een jokin aika ennen alasampumistaan, oli toipilaana palovammoistaan ja (erään tiedon mukaan) toimi adjutanttina sodan loppuun. Näin ollen hänen kirjansa päättyisi kesään 1943 (?)

http://stonebooks.com/archives/970129.shtml
http://www.lesbutler.ip3.co.uk/jg26/casualties.htm
http://stonebooks.com/archives/970129.shtml


"Caldwell reports that only two of the unit's thirty volumes of official diaries survived the war, so he has done an immense amount of research work in surviving documents, in Allied records, and with collections of personal materials, memories, and photos made available to him by JG 26 veterans."
Cadwellin mukaan JG 26:n 30 sotapäiväkirjasta oli 2 jäljellä sodan jälkeen.