Peter Düttmann: Itärintaman hävittäjäsotaa *½

[John Moses]

No tässäpä vasta melkoinen teos! Koalan julkaisema uutuus, joka tuli markkinoille lokakuun tietämillä. Mitähän tästä oikein sanoisi...Düttmann oli varsin onnekas kaveri, lukuisista alasampumisista huolimatta selvisi sodasta melko ehjänä ja ampui samalla alas noin 150 neuvostokonetta. Tässä olisi ainekset vaikka mihin, mutta, mutta...Kirja on julkaistu haastattelumuodossa, eli Düttmann selaa lentopäiväkirjaansa ja puhuu samalla nauhalle sen sisällöstä. Lyhyesti sanottuna tämä kirja ei kerro toisen maailmansodan ilmasodankäynnistä juuri yhtään mitään, paremminkin sisältö on lähes Korkeajännitys-tason sotamuistelo, jossa jo iäkäs lentäjä esitelmöi haastattelijalle,miten helposti kaikki kävi: "zack" vaan ja hups, ammuin aamupäivällä pari venäläistä ketoon. Sitten syötiin tukevasti, kerrottiin vitsejä kavereiden kanssa ja lenneltiin taas lisää, siinä sivussa pistettiin taas muutama ryssialainen matalaksi. Tämän kirjan perusteella Saksan itärintaman ilmasodassa ei ollut mitään ikävää tai hankaluuksia, kaikki kävi että "zack". Sotaakin käytiin ilmeisesti vain siksi, että tämä herra ja pari muuta saivat lisää ilmavoittomerkintöjä...hölmöintä jutussa on, että vaikka kertoja lensi koko odanajan samoissa porukoissa mm. Lipfertin ja Hartmannin kanssa, ei moisia pikkutekijöitä tarinoissa edes mainita - eivät tainneet nauttia olostaan niin paljon kuin tämä sankari...Lyhyesti sanottuna: tämä kirja on huono.Ja hölmö.