Lainaus Koalan sivuilta:
Paul Zorner vedettiin mukaan sotaan, jota hän ei halunnut. Itärintamalla hän päätyi vakaumukseen, että hänen lippuvalansa velvoittaa ennemminkin turvattomien suojaamiseen kuin hyökkäysoperaatioiden tukemiseen huoltokuljetuksilla. Zorner oli ollut lennonopettaja ja kuljetuslentäjä ennen ilmoittautumistaan yöhävittäjiin syksyllä 1941, jolloin elektroninen sodankäynti ilmassa oli alkamassa.
Saksalaisten yöhävittäjälentäjien saavuttamat voitot muistuttavat pikemminkin harkittujen šakkisiirtojen lopputulosta kuin raivoisaa kaartotaistelua mies miestä vastaan. Saumattomasti toimivilla yöhävittäjämiehistöillä oli apunaan uusin teknologia ja halu suojata Saksaa ja sen siviiliväestöä brittien terroripommituksilta. Britannian pommituslennoston ylipäällikkö Arthur Harris oli ilmoittanut saksalaiskaupunkien pommituksilla murtavansa Kolmannen valtakunnan halun ja kyvyn jatkaa sodankäyntiä.
Paul Zorner on kirjoittanut rehellisen kirjan. Kirja käsittelee voitonriemua ja ahdistusta, innostusta ja epätoivoa, toveruutta ja pyrkyryyttä, suuruutta ja halpamaisuutta. Hänen muistelmansa osoittavat myös, ettei yksilön itsensä voittamista eikä vastuuta voida ohittaa lopullista askelta otettaessa. Kerta toisensa jälkeen vaati suurta rohkeutta lentää muutaman metrin päähän nelimoottorisesta pommittajasta sen vaarattomaksi tekemiseksi ja yhä uudestaan oma elämänhalu voitti vastenmielisyyden tappaa vastustaja. Zorner ampui yöllä alas 59 liittoutuneiden lentokonetta, siis yli neljäsataa nuorta miestä, joista vain harva onnistui pelastautumaan laskuvarjolla.
