SAMURAI ***** JAPANILAISEN HÄVITTÄJÄ-ÄSSÄN TARINA
Posted: Wed Jul 05, 2006 2:01
Hävittäjälentäjä Saburo Sakai ampui alas 64 vihollisen konetta ja näin hän oli yksi parhaista Japanilaisista hävittäjälentäjistä. Kirja avaa kuvan Japanilaisten raa´asta koulutuksesta, jossa muokattiin sotilaista käskyjä tottelevia robotteja.
Saburo Sakai haavoittui vakavasti 3.8.1942 Guadalcanalin yllä tapahtuneessa ilmataistelussa. Hän sai päähänsä ja ruumiiseensa raskaan konekiväärin luotien sirpaleita, jolloin hänen oikea silmänsä sokeutui pysyvästi, vasen väliaikaisesti ja hänen vartalonsa vasen puoli halvaantui myös väliaikaisesti. Tästä huolimatta hänen onnistui lentämään ja laskeutumaan pahoin vaurioituneen koneensa kotikentälleen Rabauliin useiden satojen kilometrien päähän taistelupaikasta. Tätä suoritusta on pidetty yhtenä ilmailuhistorian ja sotahistorian ihmetekona, sillä huonokuntoisen lentokoneensa lisäksi Saburo kärsi suuresta verenhukasta kamppaillen tajuttomuuden rajamailla, oli osittain halvaantunut ja lähes sokea. Lentoaan Saburo kuvaa tahdonvoiman ja elämänhalun taisteluksi autuasta tajuttomuutta ja tuskia vastaan ja kiittää saamaansa ankaraa samurai-kasvatusta siitä, että hänen ylpeytensä ei antanut periksi luovuttaa. Tähän myös katkesi Saburon aktiiviura, ja hän palasi palvelukseen vasta aivan sodan loppumetreillä ampuen vielä alas 4 viholliskonetta
Sakai kertoo kuinka sodanjohto ei ymmärtänyt kehityksen kulkua, vaan he luottivat sodan kuluessa vanhenneeseen Zeroon, jolla ei pärjätty enään uusille Corsaireille, Mustangeille, Lightningeille tai Thunderbolteille. Vasta sodan lopulla alkoi tulla uusia koneita, jotka olivat ajan tasalla Amerikkalaisten koneiden kanssa. Sakai itse pääsi vielä lentämään uusilla koneilla, joilla pystyttiin ampumaan alas korkealla lentäviä nopeita B-29 Super Fortresseja.
Saburo Sakai kertoo kuinka Japanissa ei elävälle sotilaalle annettu sodanaikana kunniamerkkejä, koska sotilaan velvollisuus oli tehdä asiat hyvin, niin miksi itsestään selvyydestä olisi palkittu. Ihan sodan lopulla Muutamille lentäjille annettiin korkea kunniamerkki.
Saburo Sakai haavoittui vakavasti 3.8.1942 Guadalcanalin yllä tapahtuneessa ilmataistelussa. Hän sai päähänsä ja ruumiiseensa raskaan konekiväärin luotien sirpaleita, jolloin hänen oikea silmänsä sokeutui pysyvästi, vasen väliaikaisesti ja hänen vartalonsa vasen puoli halvaantui myös väliaikaisesti. Tästä huolimatta hänen onnistui lentämään ja laskeutumaan pahoin vaurioituneen koneensa kotikentälleen Rabauliin useiden satojen kilometrien päähän taistelupaikasta. Tätä suoritusta on pidetty yhtenä ilmailuhistorian ja sotahistorian ihmetekona, sillä huonokuntoisen lentokoneensa lisäksi Saburo kärsi suuresta verenhukasta kamppaillen tajuttomuuden rajamailla, oli osittain halvaantunut ja lähes sokea. Lentoaan Saburo kuvaa tahdonvoiman ja elämänhalun taisteluksi autuasta tajuttomuutta ja tuskia vastaan ja kiittää saamaansa ankaraa samurai-kasvatusta siitä, että hänen ylpeytensä ei antanut periksi luovuttaa. Tähän myös katkesi Saburon aktiiviura, ja hän palasi palvelukseen vasta aivan sodan loppumetreillä ampuen vielä alas 4 viholliskonetta
Sakai kertoo kuinka sodanjohto ei ymmärtänyt kehityksen kulkua, vaan he luottivat sodan kuluessa vanhenneeseen Zeroon, jolla ei pärjätty enään uusille Corsaireille, Mustangeille, Lightningeille tai Thunderbolteille. Vasta sodan lopulla alkoi tulla uusia koneita, jotka olivat ajan tasalla Amerikkalaisten koneiden kanssa. Sakai itse pääsi vielä lentämään uusilla koneilla, joilla pystyttiin ampumaan alas korkealla lentäviä nopeita B-29 Super Fortresseja.
Saburo Sakai kertoo kuinka Japanissa ei elävälle sotilaalle annettu sodanaikana kunniamerkkejä, koska sotilaan velvollisuus oli tehdä asiat hyvin, niin miksi itsestään selvyydestä olisi palkittu. Ihan sodan lopulla Muutamille lentäjille annettiin korkea kunniamerkki.