Geoffrey Wellum: Aamu sarastaa **½
-
- kaartsotvm3
- Posts: 569
- Joined: Mon Feb 13, 2006 9:04
Geoffrey Wellum: Aamu sarastaa **½
Brittihävittäjälentäjän muistelo Englannin taistelun ajoilta vuoteen -42 asti kertoo alle kaksikymppisen koulupojan valmistumisesta Spitfire-lentäjäksi ja kokemuksista sodan alkupuolella. Mitenkään erityisen lennokas tai mukaansatempaava kirja ei ole, kerronta on vähän laahaavaa ja aika "innotonta" taistelukuvaukset mukaan lukien. Kirjaa lukiessa tulee jotenkin mieleen, että kertoja ei tainnut saada paljonkaan aikaan lentäjänurallaan, muutaman kerran vihollista päästiin tulittamaan ja yksi tai kaksi konetta ehkä putosikin, ja siinä se. Merkittävin saavutus oli kuitenkin selvitä sodasta hengissä ja yhtenä kappaleena. Toki tällaiset "rivilentäjien" tarinat ovat sinänsä ok ja arvokasta muistelmamateriaalia, mutta tämä kirja oli minusta osittain melko tylsä. Lisäksi ei voinut olla kiinnittämättä huomiota kirjoittajan tapaan nimitellä vihollisia "natseiksi", roistoiksi ynnä muiksi vastaaviksi, ikään kuin vastapuolen lentokoneissa istuvat samanikäiset pojat olisivat syyllisiä sotaan. Välillä sitten kirjoittaja antautuu näennäisfilosofisiin pohdiskeluihin, jotka eivät jotenkin istu muuhun tekstiin. Ihan luettava kirja sinänsä, mutta ei mitenkään mieleenpainuva, vähän samantapainen kuin Wöffenin "Sittenkin ässä".
Re: Geoffrey Wellum: Aamu sarastaa **½
Luettu on. Monien saksalaislentäjien muisteloiden vastapainona ihan ok. Joitain nämä lentäjäjutut kiinnostaa (no kyllä minua..), meille ihan ok, muut tuskin jaksavat..
Re: Geoffrey Wellum: Aamu sarastaa **½
Luettu on ja arvostelu jää siihen pariin tähteen. Kirja on poikkeus Koalan yleisestä germaani-linjasta ja se näkyy toteutuksessakin: Valtosen kommentit ja viitteet Salosen tappiorapotteihin puuttuvat. Itse pidän niistä suomentajan lisäyksistä, koska ne ovat hyvää taustatietoa kirjojen teksteille.
Tämä kirja on innoton ja ponneton, eikä sitä varmaankaan tule luettua toista kertaa. Wellum tuo kuitenkin rehellisesti esiin omat puutteensa ja heikkoutensa. Hänen psyykensä ja fysiikkansa eivät selvästikään kestäneet ilmasodan stressiä ja jaksaminen loppui kesken sodan. Näitä rivilentäjiä oli kuitenkin kaikkien ilmavoimien lentäjistä suurin osa ja luonnollisesti he jäävät suuruuksien varjoon.
Tämä kirja on innoton ja ponneton, eikä sitä varmaankaan tule luettua toista kertaa. Wellum tuo kuitenkin rehellisesti esiin omat puutteensa ja heikkoutensa. Hänen psyykensä ja fysiikkansa eivät selvästikään kestäneet ilmasodan stressiä ja jaksaminen loppui kesken sodan. Näitä rivilentäjiä oli kuitenkin kaikkien ilmavoimien lentäjistä suurin osa ja luonnollisesti he jäävät suuruuksien varjoon.