Kirja kertoo Toisen Maailmansodan Kuuluisimman ja parhaimman taistelulaivan tuhosta ja siitä kuinka se sai Brittien ylpeydestä taistelulaiva Hoodista tyrmäysvoiton. Brittien torpeedot eivät pystyneet Bismarckin teräkseen, mutta yksi Sfordfishistä pudotettu torpeedo jumitti sen peräsimen kohtalokkain seurauksin. Bismarck kiersi kehää peräsin jumiutuneena jääden helpoksi maaliksi Brittien Home Fleetille.
Yksi suurimpia Toisen Maailmansodan takaa-ajoja alkoi Atlantilla, kun Royal Navy halusi saada Bismarckin. Valtaisa laivasto-osasto yhtä taistelulaivaa kohden... Bismarckin omat miehet lopulta räjäyttivät pohjat auki, kun Brittilaivaston taistelulaivat olivat moukaroineet Bismarckin puolustuskyvyttömäksi.
Kirjassa sorrutaan aika-ajoin kaunokirjallisuuden puolelle, joka tietoa haluavaa voi ärsyttää. Miten joku matruusi viimeisinä hetkinään ajatteli ennen kuin laiva upposi jne...
Kirjan lopussa on sitten mukana kertomus kahdesta Bismarckin miehestä, jotka sotavankeudesta Kanadassa pakenevat. Kielitaitoisina he jäävät johonkin ravintolaan töihin, missä he Saksalaisen luonteensa takia jäävät kiinni. Ravintolassa he eivät voinneet heittää ruuantähteitä pois vaan jemmasivat ne itselleen, jolloin muut työntekijät ihmettelivät moista käytöstä ja ilmoittivat heistä poliiseille.
