Keskustelua asehistoriasta ja militariasta

Ehdottomasti yksi parhaista sukellusveneistä kertova kirja!
Hyvänä lisänä on kertomukset lomamatkoilta ja satamassa olosta, joissa sodankulku on hyvin havaittavissa. Kerronta on sujuvaa ja nautinnollista!Tuntuu kuin olisit läsnä, kun suolavesi kuivaa ihoa merellä ja sataman kosteissa juhlinnoissa shampanja virtaa naisten hekumassa!
Viisi tähteä realistisesta ja totuudenmukaisesta kerronnasta!

Lainaus Koala-Kustannuksen sivuilta!

Herbert A. Werner

Saksalaisen sukellusvenekomentajan muistelmat 1939–1945


Tämä on kertomus voitoista, tappioista ja eloonjäämisestä vastoin kaikkea todennäköisyyttä. Herbert Werner on eräs harvoista saksalaisista sukellusvenekomentajista, jotka kykyjensä, rohkeutensa ja uskomattoman onnensa ansiosta selvisivät hengissä toisesta maailmansodasta. Werner kertoo yhden sukellusveneen aiheuttamista tuhoista Atlantin laivasaattueille, mutta helpon menestyksen luoma voittamattomuuden tunne kaikkosi nopeasti liittoutuneiden sukellusvenetorjunnan parantuessa. Saalistajista tuli saaliita ja moni sukellusvenemies koki kauhun hetkiä ennen uppoamaan tuomitun sukellusveneen rungon pettämistä. Saksan sukellusvenelaivaston tappiot olivat karut: 842 sukellusveneestä upotettiin 779; ne ovat rauta-arkkuina 28 000 miehelle.

Herbert Wernerin kaunistelematon ja koskettava omaelämäkerta sodasta merenpinnan alapuolella, kylmässä ja ahtaassa sukellusveneessä, on omistettu kaikille Atlantin taistelussa kuolleille merimiehille.

Kyllä on täyden tähdistön arvoinen kirja. Aluksi u-veneen palatessa sotareissulta vastassa olivat kaikki; ylin lippueen johto, kaupungin silmäätekevät, naiset ja lapsetkin, torvisoittokunta soitti,yms... ja juhlat jatkuivat puoli kuuteen.
Vuonna -45 alus saapui sotasatamaan ja kukaan ei noteerannut asiaa!

Minkä tasoista työtä kirjan suomentaja on tehnyt? Epäilys herää nimittäin jo alanimikkeestä "Saksalaisen sukellusvenekomentajan muistelmat 1939-1945", Wernerhän oli kuitenkin käsittääkseni yksittäisen sukellusveneen päällikkö.

Commander tarkoittaa sekä päälikköä että komentajaa....liekö tästä syntynyt sekaannus?

Ainakin hemmetin elävästi tarina on kerrottu! Harvoin kirjaa lukiessa on päässyt
sellaisiin fiiliksiin kuin tämän kanssa.
Rauta-arkut on paras kaikista lukemistani sota-ajan elämäkerroista. Ehdottomasti.
Lukekaa!

Tulipahan luettua Rauta-arkut. Kirjoittaja on vuonna 1920 syntynyt luutnantti Herbert A. Werner, joka palveli sukellusveneissä upseerina vuodesta 1941 sodan päättymiseen.

Kirja oli hyvä ja realistisen tuntuinen kertomus sukellusvenesodasta, jossa sivujuonteena on Hitlerin valtakunnan kuukausi kuukaudelta etenevä murentuminen. Kirjoittaja kuvaa hyvin sukellusveneissä vallitsevia luotaantyntäviä elinolosuhteita. Mieleenpainuvaa oli myös sukellusveneiden koneiden ja laitteiden miltei mahdottomissa oloissa suoritetut korjaukset ja lukuisista, miltei varmaa tuhoa tarkoittavista vaaratilanteista selviäminen. Wernerin aluksia vastaan käytettiin kirjan perusteella ainakin 1 000 pinta ja ilma-aluksista pudotettua syvyyspommia. Hiukan tosin ihmetytti se, että kirjoittaja ei muistaakseni mainitse kertaakaan pelänneensä. Tuomioni on neljä tähteä.

Kirja on käännetty englannista suomeksi, suomentajana Lauri Mäkelä, joka ei taida olla kovinkaan suuri merisodankäynnin tuntija. Surullisimpana esimerkkinä tästä pidän sitä, että hän tuntuu olevan autuaan tietämätön uppouman ja bruttorekisteritonneina mitattavan aluksen vetoisuuden (engl. tonnage) käsitteiden eroista. Upotuslukemathan ilmoitettiin bruttorekisteritonneina, ja niitä kirjassa vilisee, mutta suomentaja mukaan aluksia upposi siinä ja siinä kuussa niin ja niin monen tonnin painosta. Myös maali ja kohde ovat suomentajalle yksi ja sama asia, kuten tietysti piippu ja putkikin. Myös sotilasarvoissa on tapahtunut jotain merkillistä; Werner esimerkiksi ylennetään aliluutnantista suoraan yliluutnantiksi. Tosiasiassa Saksan laivastossa ei tuolloin ollut yliluutnantteja lainkaan: oli vain aliluutnantteja (Leutnant zur See) ja luutnantteja (Oberleutnant zur See).

Myös osa vähemmän sotaisista käännöstehtävistä on tuottanut suomentajalle ylitsepääsemättömiä vaikeuksia. Kirjoittaja mainitsee esimerkiksi astuvansa talvella "hevosen vetämään kelkkaan". Tällaisia kelkkoja varten on suomessa olemassa oikein sanakin, joka alkaa R-kirjaimella. Paikannimistössäkin esiintyy kummallisuuksia, kuten "Vosgesvuoret" (suom. Vogeesit), Côte d'Azur (suom. Ranskan Riviera) ja minulle tuntemattomaksi jäänyt, Toulonin lähistöllä sijaitseva paikka nimeltä "Leijonienlahti". Myöskään suomenkielinen teitittely perfektissä ei kuulu suomentajan vahvuuksiin. Sotilastermistössä olevat, mainitut ja ajanpuutteen vuoksi mainitsematta jääneet, virheet voisin ehkä vielä pitkin hampain antaa anteeksi, mutta muita virheitä en. Suomentajan yleissivistys vaikuttaa ns. emmental-tyyppiseltä. Harmillisinta on se, että samantapaisia havaintoja joutuu tekemään miltei jokaisesta, vieraasta kielestä suomeksi käännetystä sodankäyntiin liittyvästä kirjasta. Jatkossa alan kirjat täytynee pyrkiä lukemaan alkuperäiskielellä, mikäli kieli sattuu olemaan sellainen että sitä osaan.

Joo mulla on se pienessä kirjahyllyssä vielä lukematta Herbert A Werner Die Eisnernen Särge. Itse olisin lisännyt puutteellisela Saksan taidolla Särgen, mutta jääköön se käsittelemättä. Todennäköisesti häviäisin. Mutta niin kuin saksankieliseen laitokseen johdatuksena. Yksi harvoista aikalaistodistuksista. Niin vähän näitä miehiä pääsi kotisatamaan.

Eikös perussana ole der Sarg (=arkku) ja sen monikkomuoto die Särge...

***** myös meikäläiseltä. Loistavalla tavalla kerrottu "reissu".

Hieman odotin tarkempia kuvauksia taistelutilanteista ja jäi kiinnostamaan sukellusvenemiehistön käyttäytyminen ja tilanteet psykologisen hermoja raastavan paineen alla...no niitähän voi vain kuvitella, kovahermoisia kavereita olleet.

Suositukset, mikäli joltakulta vielä lukematta.

Oli kyllä lievä pettymys tämä kirja sen perusteella mitä täällä hehkutettiin. Jotenkin tuli sellainen olo, että kirjoittaja oli värittänyt tapahtumia jälkikäteen. Uskomaton tarina joka tapauksessa ja kannattaa ehdottomasti lukea. Eipä tämän alan kirjoja ainakaan suomeksi montaa ole. **** tähteä.

igorrock wrote:Eikös perussana ole der Sarg (=arkku) ja sen monikkomuoto die Särge...

Oikeassapa olet. Näin se muisti tuottaa tepposia vanhentuvalle miehelle Kirjahyllyssä tuo on saksankielisenä, mutta tyydyn teidän arvosteluihinne. Lyhyen selaamisen jälkeen antaisin 4-5 tähteä Hyvä kirja. Pitäisi lukea E.B.sledgen kitja With the Old Breed At Peleliu and Okinawa.Kaveri jenkeistä lähetti myös Bataan kuolemanmarssista kertovan 'Chost Soldiers' by Hampton Sides. Kertoo amerikkalaisten sotilaiden vapauttamisesta japanilaisten vankileiriltä rohkealla jalkaväen hyökkäysoperaatiolla 1944 Filippiineillä. Näitä kirjojasaa yllättävän edullisesti intrnetistä, vaikka amazon eri maista tai Abebooks. Elämässä on tosin muitakin juttuja kuin sotakirjat Mieluimmin kyllä luen suomeksi, koska kielemme on taitavaasti kirjoitettuna niin ilmaisuvoimaista. Kaikki aikanaan.

Tuli kans luettua pari vuotta sitten kyseinen kirja.No ,jotenkin hyväkin mutta kuten on edellä mainittu haiskahti vähän jälkeenpäin "väritetyltä" ?