Seuraavaksi kirjassa käsitellään Werner Henken tapaus. Henke oli yksi suurista U-vene ässistä, joka "kohtalokseen voidaan sanoa" upotti Brittiläisen joukkojenkuljetusalus Cermicin. Ceramicillä oli 675 matkustajaa, joista 80 oli naisia ja 12 lasta. BBC alkoi syyttämään Henkeä tämän jälkeen sotarikollinen numero: 1. Henke jäi myöhemmin Amerikkalaisille vangiksi, kun hänen U-515 upposi heidän toimestaan. Henke ammuttiin hänen yrittäessään keskellä päivää karata piikkilanka-aitojen yli ja vartijan läsnäollessa. (tapausta on pohdiskeltu monissa teoksissa, miettien mikä on totuus?)
Kirja kertoo sitten Kapitän zur See Wolfgang Lüthista, jonka sodan loputtua oma vartiomies ampuu hengiltä, kun hän ei vastannut tunnussanaan. Hänellä oli tilillään upotettuna huimat 46 laivaa ja ritarinristi briljanttien kanssa. Tässä vaiheessa hän toimi merisotakoulun johtajana.
Viimeisenä kertomus Heinz-Wilhelm Eck nimisestä kipparista, joka ei upottanut, kuin kaksi laivaa Arabianmerellä. Hän oli ainoa sukellusvenelaivastossa, joka asetettiin syytteeseen koskaan sotarikoksesta. Hänen virheekseen koitui yritys perämiesten kanssa upottaa Kreikkalaisen rahtilaiva Peleuksen hylynkappaleita konekiväärein ja käsikranaatein. Eck pelkäsi hylynkappaleiden paljastavan hänen sijaintinsa liittoutuneiden lentokoneille. Hylynkappaleiden seassa oli kreikkalainen merimies, jota Eck ei nähnyt ja hän todisti sodan jälkeen oikeudessa. Oikeus tuomitsi Eckin kuolemaan, koska hän oli viennyt oikeuden mielestä haaksirikkoisilta mahdollisuuden selviytyä. (vaikka hylynkappaleet ei uponneetkaan)
Kirjana taas yksi monista U-veneitä käsittelevistä teoksista, mutta suosittelen suuresti!
