Keskustelua asehistoriasta ja militariasta

Melko yksitoikkoinen kirja ja päähenkilökin ammutaan lopuksi.
Sotilasjohtajana, etenkin u-veneiden päällikkönä tunnetuksi tullut Lüth kirjoitti oman esitelmän jota käytettiin johtajuuden esimerkkinä pitkään sodan jälkeen. 30-vuotiaana kommodori.
Mies oli yksi Kolmannen Valtakunnan korkeimmin palkituista sotilaista, miksi, lue ja ota selvää....

Kyllä minä olisin valmis enemmän tähtiä antamaan.
Lüthin elämää on sivuttu muissakin kirjoissa tai lähinnä sen päättymistä, joka tapahtui vielä oman vartiomiehen ampumaan laukaukseen sodan päättymisen jälkeen.
Asioista kiinostuneelle kirjassa on paljonkin herkkua. mm. itse en ollut tietoinen hänen olleen aika fanaattinen Hitlerin ihailija.

Jotenkin keskentekoisen oloinen kirjana. Tekijän olisi pitänyt kirjoittaa se ainakin kertaalleen vielä. Syytä on myös käännöksessä, joka on mielestäni ontuvaa ja sekin olisi pitänyt kustannustoimittajan viimeistään siivota. Sinänsä mielenkiintoinen opus josta sisällöstä ***, kirjoitus ja käännös **.

vähän keskeneräsen olonen kirja...tuntu että käytetty sitä sodanaikasta Luthin kirjotusta ja päälle kyselty aseveljiltä...ei siinä mitään, mutta vähän puolitiehen jääneet tiedot, liian usein toistu että "näistä vaiheista ei tiedetä jne..."

Tuli tämäkin luettua,mielenkiintoistakin löytyi sukellusvene touhusta.Kouluarvosana 8+.

Mielenkiintoinen kirja on myös Herbert A. Wernerin Die Eissärnen Särge.
Googlettamalla löytyy todennäköisest suomeksi. Huomattaavaa on saksalaisten sukennusvenemiesten tappioluvut. Kun liittotuneet saivat yliotteen sukellusvenesodassa, niin saksalaisten kohtalu ei ollut hääppöinen. Jos kippo uppoaa, niin siinä menee samalla koko miehistö. Harva kai pääsi räpiköimään pintaan asti. Tuli mieleeni Lauttamuksen kuivahko lausahdus saksalaisilta panssarisotilailta, että tässä pelissä ei tule haavoittuneita.

^Hyvä kirja tosiaan, joka on täällä arvosteluosiossakin jo noteerattu.