En mä paljon muista, sain ne tuttuilta. Tunnen myös hänen lasten lapsia. Tytären Marthen lapsia. Poika on myös Reinhard, mutta Beier, - hän on jo 30 vuotias, ja he asuvat Fehmarn saaressa, lähellä tanskan rajaa.
RH:n lasten kohtalosta--- Hänen poika Klaus kuoli, kun oli 9 vuotias Prahassa, auto ajoi hänen ylitse. Toinen poika Heider, eili Bayerissa tämän vuoden asti, hän kuoli huhtikuussa 2007, oli 73 vuotias. Tytär Silke asuu USA:ssa. Toinen tytär, joka oli syntynyt RH:n kuoleman jälkeen asuu Fehmarnissa, ja on 65 vuotias- hänellä on poika ja tyttö. Lisäksi dokumentteja sain H. Pannwitzilta,- joka oli ollut Gestapon kommisaario Prahassa, ja touko-heinäkuussa vuonna 1942 oli tutkinnut sen attentaatin. Heinz Pannwitz oli 10 vuotta veneläisten vankina, sit pääsi karkuun, ja asui Stuttgartin lähellä, samoin kun mä sen aikana asuin Stuttgartissa vielä. Kuoli vuona 1992. .
Gestapo päämaja museo Oslossa
Moderator: Juha Tompuri
Ei hän kenenkään koskenut, mutta oli kuulustelut. Teloituksia vain määräsi, itse hän ei ollu vakivaltainen- vaikka ihmiset puhuu kaikenlaista.
Hän oli hyvä perheisä, ja eritäin kohtelias varsinki naisille.
Tuttavia täällä Suomessa ei ole, olen aika iksinäinen,- mutta RH oli myös tosi yksinainen. Hän oli luoneltaan ujo, ja civiilielämässä myös aika lapseellinen. Tosi kova luone, mutta myös naiivi- hän oli uskonut että Tshekkit tykää hänestä, siksi oli ajanut vain kuskin kanssa avo-autossa, ase ei ollu ladattu- se oli aivan kun itsemurhaa, ja paljon se kertoo hänen luonteesta. Hän oli hyvin urhea, ei pelkasi, ja totta- heräsi sekä pelkoa että kunnioitusta. Ennen kuolemaa hän puhui papille, ja pyysi anteeksi että järjesti niin monille juutalaisille kuolemaa.
Hän oli hyvä perheisä, ja eritäin kohtelias varsinki naisille.
Tuttavia täällä Suomessa ei ole, olen aika iksinäinen,- mutta RH oli myös tosi yksinainen. Hän oli luoneltaan ujo, ja civiilielämässä myös aika lapseellinen. Tosi kova luone, mutta myös naiivi- hän oli uskonut että Tshekkit tykää hänestä, siksi oli ajanut vain kuskin kanssa avo-autossa, ase ei ollu ladattu- se oli aivan kun itsemurhaa, ja paljon se kertoo hänen luonteesta. Hän oli hyvin urhea, ei pelkasi, ja totta- heräsi sekä pelkoa että kunnioitusta. Ennen kuolemaa hän puhui papille, ja pyysi anteeksi että järjesti niin monille juutalaisille kuolemaa.
Mauno Manninen oli Helsingin teaterin johtaja. Heydrichin leski, Lina, kävi Suomessa lomalla- siellä rakastui Manniseen, meni naimisiin hänen kanssa, vuonna 1965, mutta Manninen kuoli vuonna 1969- niin Lina meni takaisin Fehmarniin, missä hänellä oli pikku hotelli. Hän kuoli vuonna 1975, ja haudattu on Fehmarnissa.