Kuusisen kansanarmeija

[Rokka]

Hajanaista tietoa tuosta mm. inkeriläisistä kootusta kansanarmeijasta tuntuu löytyvän. No armeijan "loisto" ei kestänyt kauan.

Kansanarmeijan perusti OW Kuusisen Terijoen hallituksen ja demokraattisen Suomen armeijan rungoksi. Armeijaan kuului eri lähteiden mukaan 18-25 tuhatta miestä. Kansanarmeijaa pyrittiin säästämään taistelutehtävistä pikaiseen voitonparaatiin Helsingissä. Armeija marssi kuitenkin ensimmäisen kerran paraateissa Stalinin syntymäpäivillä Moskovassa 21.12.1939 6000 miehen vaihvuisena. Koska nopeaa voittoa ei ollut tulossa, tarvittiin osa armeijasta taistelutehtäviinkin ainakin Lunkulansaaren-Salmin alueella (wikipedia). Lunkulansaari on laatokan koilisrannalla. Toisaalta sanottiin, että armeijaa käytettiin sodan viimeisenä yönä Viipurinlahden ylitykseen (HS-keskustelut). Molempiin taisteluihin en löytänyt varmistusta.

Joissain tiedoissa armeija lakkautetaan helmikuussa, joissain vasta sodan päätyttyä. Toisen kerran kansanarmeija olisi marssinut leningradissa voitonparaatissa 1940, olisikohan kyse paraati voitosta Puolasta ?

Lainaus: ”Neuvostoliitto valmistautui hyökkäykseensä muillakin tavoin kuin rakentamalla infrastruktuuria. Otto Wille Kuusisen Kansanarmeija oli päätetty talvisodan loputtua lakkauttaa, mutta mieli muuttui jonkin ajan kuluttua. Leningradin sotilaspiiriin muodostettiin 9 000 miehen vahvuinen Karjalais-Suomalainen divisioona, joka nimettiin myöhemmin 71. Divisioonaksi. Koska osa sotilaista oli inkeriläisiä, miehistön oli pakko opiskella suomen kieltä 300-tuntisen ohjelman mukaan. Karjalan puoluekomitean sotilasosasto tarkasti 20.11.1940 vielä oppilaiden kielitaidon tason, joka tosin todettiin hyvin vaatimattomaksi.” (Erkki Nordberg; Arvio ja Ennuste Venäjän sotilaspolitiikasta Suomen suunnalla; 2003; sivu 177)

Armeija varustettiin Puolasta ryöstösaaliina saaduilla uniformuilla ja puna-armeijan aseistuksella. Kuvia voisi löytää, netistähän niitä ei oikein löytynyt, tai en osaa etsiä.



Keskustelua voisi hieman viritellä, mikä on totta ja mikä tarua. Laitoin tämän tänne ulkomainen sotahistoria, koska kysehän on neuvostoarmeijasta, vaikka nimi olikin Suomen kansanarmeija. Kuviakaan ei ko. joukoista löydy. Jossain aiemmanssa keskustelussa oli mainintaa mm. talvisota sotasaalis näyttelystä 1940.

- j o n i -

[Juha Tompuri]

Moro,

tälläistä löytyi:
http://web.archive.org/web/200203052155 ... parmy.html


Kansanarmeijan nuorempi komissaari Pjotr Nikitin
Kuva Lauri Haatajan kirjasta "Kun Kansa Kokosi Itsensä"

Tavallaan taustaa ko. joukko-osaston synnylle:
http://heninen.net/jaakariprikaatti/suomeksi.htm

t: Juha

[S.Kolkka]

" Salmiin siirretty jalkaväkirykmentti 6 oli muiden tavoin saanut käskyn pysytellä taustalla. Todettuaan kuitenkin mottiin jääneen 18. Divisioonan kohtalon aktiivinen rykmentin komentaja Ahonen aloitti omatoimisesti jo Karjalan Jääkäriprikaatissa hyvän koulutuksen saaneen joukkonsa kanssa taisteluharjoitukseksi kutsumansa partioinnin ja hyökkäykset Laatokan puolustajien kimppuun. Rykmentin toiminnan ansiosta eteläosa Lunkulansaarta vallattiin. Paikalla käynyt 3.Divisioonan komentaja Tommola ei sekaantunut asiaan. Rykmentti kärsi tappioita Laatokan koilisrannikon saarissa ,suurimmat kuitenkin joutuessaan eräässä harjoituksessa taisteluun keskenään ,jolloin 49 rykmentin miestä kaatui.
Raatteen suunnassa yksi kansanarmeijan pataljoona oli jonkin aikaa etulinjassakin.
Venäläisten päästyä Kannaksella Mannerheim-linjan läpi ,2 ja sen jälkeen 1.Divisioona siirtyivät hyökkäysjoukkojen perässä Koiviston kautta Johannekseen. 2.Divisioonan joukkoja osallistui taisteluun tykistönsä tukemana Humaljoen ,Koiviston ,Makslahden ja Revonsaaren alueilla. 1.Divisioonan yksi pataljoona osallistui Hannukkalan ja Ravansaaren miehitykseen maaliskuusa. Myöskin divisioonien hiihtopataljoonat osallistuivat taisteluihin. Näistä tuli tunnetuimmaksi 2.Divisioonaan kuulunut uuraalaisen Määtän johtama pataljoona ,joka taisteli komentajansa kotikulmilla Viipurinlahden jäällä ja Säkkijärven rannikolla kärsien suuria tappioita ,lopuksi vielä paleltumisina."

Teuvo Rönkönen ,kirjassa "Tuntematon sota". Valitut Palat 1991.