Keskustelua asehistoriasta ja militariasta

Vuoden 1940 alussa Himmler löysi Auschwitzin, ja näki het "edut": sillä oli hyvä infrastruktuuri, se sijaitsi rautatien solmukohdassa ja se oli helppo sulkea ulkomaailmalta. Varmasti ei tiedetä, antoivatko Katowitzin alueen liian täydet vankilat lopullisen sysäyksen paikan valinnalle. Varmaa ei myöskään ole, antoiko Himmler 27.4.1040 rakentamismääräyksen, kuten väitetään.
Leirin rakentamisesta joutui ensimmäisenä kärsimään noin 1200 työtöntä puolalaista. Auschwitz oli Dachaun, Sachsenhausenin, Buchenwaldin, Flossenburgin, Mauthausenin ja Ravensbrûckin jälkeen seitsemäs keskitysleiri. Auschwitzin SS-hierarkian huipulla oli komendantti Rudolf Höss, jonka Himmler oli nimittänyt uuden leirin pääliköksi 4.5. 1940.
Dachaussa osastojohtajana ja Sachsenhausenissa johtajana toiminut Höss toi mukanaan runsaasti KL-kokemusta. Kevällä 1940 hän oli johtanut komissiota, joka tuli Auschwitziin lunastamaan aluetta.
Todennäköisesti hänen aloitteestaan leirin porttiinkiinnitettiin välittömäksi iskulause "Arbeit Macht Frei"- eli " Työ tekee vapaaksi". Vangeille tuo lause oli julkeaa pilkkaa, sillä pakkotyö merkitsi hyväksikäyttöä, pieksemistä, häväistystä ja kuolemaa. Komendantti Höss johti SS-valvontajoukkoja, ja hoiti leirin sisäisiä asioita. Hänen alaisuudessaan toimi kuusi esikunnan osastoa. Organisaatio oli kaikissa leirissa sama, ja se säilyi sodan loppuun asti. OsastoI- oli esikunta.
Osasto II oli poliitinen osasto, joka edusti leirissä salaista valtionpoliisia, eli Gestapoa, ja rikospoliisia. Se oli toiminut paikallisen Gestapon alaisuudessa ja vastasi vankien kuulustelusta.
Osasto III- vastasi työvoiman hankinnasta. Osasto IV oli halinnon osasto, ja osasto V oli lääkärit, huoltotehtävät.

14.6. 1940 Auschwitz aloiti toimintansa karanteeni ja läpikulkuleirinä. Pian kuitenkin selvisi, että Auschwitzista tuliisi pysyvä laitos.
Perustamispäivänä toimitetut 728 puolalaisvankia, etupäässä lukiolaisia, opiskelijoita ja sotaväkeä, tuottiin Krakovan läheltä Tarnovin vankilasta. Seuraavat yli 300 tuotiin kuusi päivää myöhemmin. Elo- syyskussa 1940 saapui kaksi suurkuljetusta Varsovasta mukanaan ensiksi 1666 sitten yli 1700 vankia. Alussa lähes kaikki vangit värvättiin leirin rakennustöihin.
Eli, alkuvaiheessa suurin osa vangeista oli muita kun juutalaisia. Vainojen kohteeksi joutuivat Puolan älymystö, papisto, opettajat..
Juutalaisia pidätettiin alussa useimmiten poliittisista syistä, ja heidän määränsä pysyi vuoden 1942 puoliväliin saakka suhteellisen pienenä.

Se on totta, siksi kirjoitin, että se oli vangeille julmaa pilkkaa. Vankien järjestelmällinen häpäisy alkoi heti leiriin saapumisen jälkeen. Heidän tatuonttiin, pakotettiin riisuutumaan, heidän päänsä ja vartalonsa ajeltiin paljaaksi ja heidät vietiin väkivalloin suihkuun. Takin vasempan rintapielen kiinnitettiin kankaanpalanen, jossa oli numero ja kolmio, niin kutsuttu kulma, jonka väri paljasti vanki-luokan. Punainen kulma viestitti poliittisista pidätyssyistä. Rikollisilla oli vihreä kulma, mustä väri tarkoitti "epäsosiaalisia", esim.prostituoituja, ja myös romaaneja. Violetti oli Jehovan todistajien, vaaleanpunainen homoseksuaaleille, keltainen juutalaisille....
Näin kutsuttujen "Erziehungshäftlingen"- eli koulutusvankien tunnuksena oli kulman sijan iso E. Vuoden 1941 kesäkuun puolivälistä alkaen heidät lähetettiin Auschwitziin, ja heidät majoitettiin erityisiin rakennuksiin. Tähän luokkaan kuului ennen kaikkea Katowitzin hallintopiirin puolalaisia, useimmiten "puutteellisen työmoraalin vuoksi". Työkoulutusvangit, joita oli Auschwitzissa noin 12000 ja josta 2000 oli naisia, kuuluivat koko maassa Gestapon alaisuuteen, ja sen vuoksi heidät oli määrätty leirin poliittiselle osastolle. Heidän vankeusaikansa oli virallisesti 42-56 päivää mutta kesti käytännössä usein 3-6 kuukautta. Monet eivät kuitenkaan selvinneet vankeudesta hengissä.

Niin kutsutt karanteeniaika, joka kaikilla vangeilla oli edessään heti saapumismuodollisuuksien jälkeen, tarkoitti eristystä, häväistystä ja murhaavaa kuria. SS rankaisi iskuilla, jääkylmällä vedellä ja kovalla työllä niitä, jotka olivat liian heikkoja seisomaan nimenhuudossa tai tekemaan tuntikausia raskaita harjoituksia nöyryyttävien solvauksien säestyksellä. Sunnuntaisiin töitä ei ollut tehty.

Inger wrote:Vankien järjestelmällinen häpäisy alkoi heti leiriin saapumisen jälkeen. Heidän tatuonttiin, pakotettiin riisuutumaan, heidän päänsä ja vartalonsa ajeltiin paljaaksi ja heidät vietiin väkivalloin suihkuun.

Alkuperäisenä tarkoituksena on ollut ihan vaan hygienia ei häpäisy, mutta en kiellä ettei siinä samassa ole tapahtunut häpäisyä ihmisille...

Pikku korjaus....

Lukaisin tuossa Hössin vankeusaikanaan kirjoittaman "Auschwitzin komendantti"-kirjan. Siitä sai sellaisen käsityksen, että tuo iskulause "Arbeit mach Frei" olisi tullut Hössin oppi-isältä ja esimieltä Theodor Eickeltä. Höss antaa ymmärtää, että hänen mielestään olisi ollut parempi päästää työnorminsa täyttäneet turvasäilövangit vapaiksi. Tämä ei tietenkään koskenut juutalaisia. Eikä taululla Auschwitzissa ollut mitään muuta kuin hämäysmerkitys.

Kirjaa pidetään todenmukaisena, suomennoksen kielikin on ihan ok. Kyllä se lukea kannattaa - siitä saa yhden näkökulman joukkotuhontaan - kuinka tunnollinen virkamies täyttää saamansa käskyt vaikeuksista huolimatta. Samalla annetaan selvä käsitys tuhoamistoiminnan ristiriitaisuudesta - yksi SS:n virasto halusi kaikki juutalaiset heti hengiltä, toinen väitti vastaan kun tarvitsi orjatyöläisiä.

Heikosta henkilökuntaaineksesta (tätä Höss painottaa usein) tulos tuhoamispuolella oli kuitenkin kohtuullinen - ikävä kyllä.

Nyt muista uhreistä:

Romaanit, tai mustalaiset, oli vanhassa valtakunnassa suljettu rotupoliittisista syistä KT:n jo ennen sodan alkua. Joulukuussa 1942 Himmler määräsi heidät pidetettäviksi sodan ajaksi, ja pian sen jälkeen Auschwitz-Birkenau vahvistui heidän koontipaikakseen. 26,2.1943 saapui ensimmäinen kuljetus vanhasta valtakunnasta. Heinäkuuhun meneessä v 1944 noin 26000 mustalaisia tuotiin KT;n. Heistä puolet olivat lapsia.
Pian saapumisensa jälkeen noin 1700 mustalaista murhattiin. Muut numeroitin Z-sarjan numeroilla. Mustalaisten olot leirissä olivat katastrofaaliset, ja lyhyen ajan sisällä kuoli noin 7000 heistä.
Toukokuussa 1944 Himmler määräsi mustalaiset tapettaviksi. Monet tapettiin määrätietoisesti fenoliruiskeella sydämeen. Koko leiriosa poistettiin käytöstä 2.6. 1944 ja jäljellä olleet mustalaiset tapettiin krematorion lähellä.
Yksi suuriryhmä olivat ei-juutalaiset puolalaiset. Poliisivangit muodostivat oman, poliittisen osaston alaisuuteen kuuluneen luokan. Heidät oli vangittu rikkomuksista niin kutsuttua puolalaisten erikoisrikosoikeusasetusta vastaan ja suljettu leirin kellariselleihin.
Poliisivangit joutuivat kenttäoikeuteen, joka Katowitzin Gestapon johtajan johdolla kokoontui säännöllisesti rangaistuskorttelissa. (Katowitzin Gestapon päälikkö oli syyskuuhun 1943 asti SS-majuuri Rudolf Mildner, ja sitten SS-everestiluutnantti Johannes ThÜmmler).
Tuomioistuin, jonka myötä Auschwitzista tuli oikeuspaikka, kokoontui tammikuusta 1943 lähtien 4-6 viikon välein. Istunnoissa suoritettiin pikaoikeudenkäyntejä, jokaisessa luettiin yli 100 tuomioita. Lähes kaikki olivat kuolemantuomioita, jotka pantiin välittömästi täytäntöön musta seinää vasten.

Olisi mielenkiintoista tietää kuinka Wehrmacht/Waffen-SS käsitteli omia karkureita/pelkuruutta taistelussa osoittaneita kohtaan. Jokipii muistaakseni mainitsi kirjassaan *Panttipataljoona' että yjsi suomalainen oli rikkomuksesta (jotain ruoan pöllimistä) joutunut SS:n vankilaan ja miehestä ei koskaan kuultu. Tavallaan (??) kovan kurin ymmärrän koska saksalaiset ovat niin heterogeeninen porukka (verrattuna meihin suomalaisiinkin) että sen pistämisessä ruotuun on sotaolosuhteissa oma työnsä.

Tämä pimittäminen mainitaan muuten Lauttamuksen kirjassa Kuolemanleirin kautta. Suomalainen SS-sotilas varasti leipää kasarmilla yöllä ja jäi kiinni, jolloin joutui Dachauhun. Dachausta tie olisi viennyt SS-rangaistusporukoihin itärintamalle, jossa korjasivat lähinnä kaatuneita. Ruumiin taskusta leipäpäalan ottaminen tiesi nopeaa exitusta. En tiedä mikä oli totuuspohja tarinalle, mutta olen ymmärtänyt että tarina on tosi. Oli anonut Ruth Munckilta apua, mutta Munck olisi todennut vain varkaan ansaitsevan kohtalonsa.
SS-miehillä ei ollut kaapeissaan lukkoja ja varkaus tiesi poikkeuksetta kuolemantuomiota, joskin tässä tapauksessa hän ei varastanut tovereiltaan.

Suomalaisuus olisi pelastanut tämän tyypin hengen, niin että olisi lähetetty kotimaahan koettuaan 3-valtakunnan oikeuskäsityksiä aikansa.

Ps. Voisin kuvitella kaveria ahdistaneen tämmöisen kokemuksen läpikäyminen, niin asia ei ole suuremmassa huudossa.

hmmm tohon olisi kiva saada faktat tietoon. Oliko tosissaan Suomi-poika järjestelmän kynsissä???

Jos Jokipii on sen kirjoitellut, niin sen täytynee olla totta. Hän on siis meidän arvovaltaisimpia historoitsioita mitä tulee näihin juttuihin (WW2 ).

mosu wrote:Jos Jokipii on sen kirjoitellut, niin sen täytynee olla totta. Hän on siis meidän arvovaltaisimpia historoitsioita mitä tulee näihin juttuihin (WW2 ).

Siis oli, 2. tammikuuta 2007 saakka, jolloin hän siirtyi yläkerran ikuiseen reserviin.

Kuuselan ja Wikbergin kirjassa Wikingin Suomalaiset mainitaan ,että Osmo Wikstedt ammuttiin saksalaisen vartijan toimesta pataljoonan keittiöön tehdyn ruoan näpistysyrityksen yhteydessä.Olisiko kyseessä juuri em. henkilö? Juttu on vain matkalla värittynyt.Kova tuntuu olleen rosmojen kohtalo Saksassa oli asia miten vain

sako92s wrote:Kuuselan ja Wikbergin kirjassa Wikingin Suomalaiset mainitaan ,että Osmo Wikstedt ammuttiin saksalaisen vartijan toimesta pataljoonan keittiöön tehdyn ruoan näpistysyrityksen yhteydessä.Olisiko kyseessä juuri em. henkilö? Juttu on vain matkalla värittynyt.Kova tuntuu olleen rosmojen kohtalo Saksassa oli asia miten vain

Se myös on huomioitavaa, että tuo Osmo Vikstedtin ampuminen tapahtui (ilmeisimmin?) jo Wienin koulutuskauden aikana - siis ennen sotilasvalaa - , jolloin vasta, ainakin virallisesti, sotilasta koskevat kaikki ankarimmatkin säädetyt lait ja seuraamukset. Ehkäpä vain kolmannessa valtakunnassa ei tunnettu kyseisenlaista toleranssia, varsinkaan Waffen-SS -joukoissa, joka tahtoi ylläpitää siihen kuuluvan henkilöstön kurin ja moraalin äärimmäisen tiukkana. Itse luulisin, että tuo Vikstedtin ampuminen oli lähinnä ennemminkin tapaturma kyseisessä yllätystilanteessa, kuin mikään tarkoituksellinen teko kyseiseltä kasarmin vartijalta, esimerkiksi Vikstedtin yrittäessä paeta vartijaa.

Kyllähän kuri ja rangaistukset tuon ajan Saksassa olivat erittäin kovat, mutta ei tuollaisia "pikateloituksia" siltikään harrastettu, varsinkaan kasarmeilla (Gestapon toiminta onkin sitten oma lukunsa), vaan asia olisi viety ensin käsiteltäväksi, jonka jälkeen siitä olisi luettu rangaistus.
Siitä en ole kuullut, että rangaistuksena ketään olisi lähetetty esim. Dachauhun (joka on Münchenin lähellä, kaukana sieltä missä suomalaiset olivat), ennemminkin kyseessä olisi voinut olla vaikkapa Breitenau, joka oli rangaistusleiri. Mutta tuollaiseen siirtoon rangaistusyksikköön voisin ehkä uskoa helpommin.

Todellakin monet tuonkin suomalaisjoukon kokemukset ja tarinat ovat varmasti ajan myötä muokkautuneet ja saaneet aivan uusia käänteitä, eikä niistä ole juurikaan ketään silminnäkijää enää sitä totuutta meille kertomassa, valitettavasti. Itse olen joskus aikanani kahden Waffen-SS -veteraanin kanssa heidän kokemuksistaan keskustellut, ja olihan heillä todellakin tarinaa jos jonkunlaista kerrottavana.

Tuleepi mieleeni erään kauppalaivaston miehen tarina, kun suomi siirtyi saksalaileiristä. Hän moitti valtiota siitä, että heitä ei varoitettu. Olisivat voineet ohjata laivansa vaikka Ruotsiin. Nyt heidät internoitiin. Joutuiva keskitysleiri-ss:n kouriin. Ruokaa oli tuskin, ja ss-miehet heittivät sen samaan kasaan mihin omat ulostamisjätteensä. Sieltä piti ottaa ruokaa. Leirin takana oli vallihauta, johon kuolleet heitettiin. Hän sanoi vartialle, että olen suomalainen sotilas ja tarvitsen ruokaa. SS-vartija löi pampulla päin suuta, niin että hampaita lähti. Sitten venäläiset etenivät leirille. Pyysivät ruokaa. Panssarivaunun tornin sisäpuolelta heitettiin ulos kaksi ruislimppua. Mainittu mies kertoi, että ruisleipä ei koskaan ollut maistunut yhtä herkulliselta.

Kummallisia nämä suomalaiset Aihe kun oli "Auschwitz ja leirijärjestelmä" päästään SS:n koulutusmetodien kautta karjalaisevakoiden jälleen sijoittamiseen ja DNA-testeihin......
Auscwitz II l. Birkenau on omasta mielestäni vaikuttava paikka, jonka kokoa hämmästelee kävellessään portista sisään.
Saksalaisella perinpohjaisuudella suunniteltu, mutta itse olisin paneutunut tuhkan loppusijoitusongelmaan paremmin. Se oli siellä pieni ongelma..

Anteeksi, se on jo tapa. Olin muuttanut Suomeen kuitenkin jo keskiikäisenä.
Nyt kirjoitan vähän niistä Auschwitzin lääkäreistä:

Monet KL toimivat lääketieteellisinä tutkimuspaikkoina, myös Auschwitziin saapui monien eri alojen tiedemiehiä. He pystyttivät tutkimustiloja, ja leikkaussaleja, he silpoivat, tappoivat ja leikkelivät vankeja. Vaikka joku sattui selviämään hengissä, hän kuoli viimestään jälkiseurauksiin.
Gynekologi Carl Clauberg alkoi vuonna 1942 tehdä kokeita sadoilla naisilla joukkostelilointi-ja keinohedelmöitysmenetelmien kehittämiseksi.
SS-majuri Horst Schumann johti laitosta, jossa murhattiin henkisesti ja fyysisesti kehitysvammaisia, eutanasiaohjelman puitteissa. Hän johti heinäkuussa 1941 lääkärikomissiota Auschwitzin leirissä ja päätti yli 570 invalidin, kroonisesti sairaan ja vanhuksen lähettämisestä kuolemaan.
Toukokuussa 1943 SS kapteeni dr. Josef Mengele saapui Auschwitziin. Tällä 32 vuotiaalle lääkärille oli leiri niin houkutteleva, että hän oli anonut siirtoa SS:n rotu ja asutuskeskusviraston asiantuntijan virasta. Mengelen erikoisala oli perinnöllisyystiede ja ennen kaikkea kaksostutkimus ja lyhytkasvuisuuden fysiologia ja patologia. Hän teki kokeita noin 350 kaksosparilla Birkenaussa.
Muut lääkärit, kuten F. Entress, H. Vetter, E.Wirths, tartuttivat pilkkukuumeen vankeihin kokeillakseen rokoteaineita tai testasivat uusia lääkeitä, toisinaan IG Farben-konsernin pyynnöstä. Armeija kokeili Auschwitzin vangeilla myrkyllisten aineiden tehoa, mikä aiheutti paiseita ja tulehduksia. Tarkoitus oli tutkia, miten sairauksia teeskennelleet rintamasotilaat saataisiin paljastettua.