Keskustelua asehistoriasta ja militariasta

Tuossa vähän enemmän kun olen taasen syventynyt tuohon Toisen Maailmansodan alkuhetkeen ja niiden kulisseihin, niin hämmästykseni on suuri todeta miten asiat loppuksi on menneet niinkuin menivät.
Käsitykseni on että lähes koko muu natsihallinto yritti estää Hitleriä menemästä Puolaan. Göring mm. kannatti vahvasti diplomatiaa. Sodan jo sytyttyä oli Göring vain todennut tyyliin: luoja saksan kansaa armahtakoon mitä teemme.
Hess kaiketi yritti kovasti myös välttää sodan syttymistä.
Mutta korpraali ei paljon herrojen upseereiden puheita kuunnellut.
Siis hämmästyin siitä, kun kuvittelin noiden johtajien neuvotelleen puolanretken toteutuksesta yms. Asiahan on oltava niin että neuvottelut on olleet hyvin yksisuuntaisia.

Göppels oli kai täysin sivussa tässä vaiheessa, kun ei oikein sillä housut pysyneet jalassa, niin Adolf tykkäsi siitä pahasti huonoa.

Pitää paikkansa, että Saksan johdossa oltiin vastaan Puolan sotilaallisesta kukistamisesta. Mm. herrat Göring ja Ribbentrop olivat todellakin diplomatian ja painostuksen kannnalla, mutta ehkäpä Münchenissä tehdyt "Rauha meidän aikanamme" -paperit laittoivat jonkinlaista lukkoa Saksan tuleville aluevaatimuksille. Ja toisaalta esimerkiksi Anschluss-tyyppinen ratkaisu Puolan kanssa ei olisi milloinkaan tullut kyseeseen. Näin ollen herra korpraali A. Hitler itsevaltaisen Führerin ominaisuudessa kai sanalili niin Molotov-Ribbentrop -sopimuksen sisällön kuin myös "Fall Weiß" -sotaretken nuotit Puolaan, kuuntelematta kenenkään mahdollisia vastalauseita miltään taholta, ei poliitikoilta eikä asevoimien johdolta. Hänellä oli kai mielessään selkeä visio, jota hän pyrki kaikin keinoin toteuttamaan, ja josta hän jo "Mein Kampfissa" kirjoitti.
Kolmannen valtakunna johtokoneisto ei siis todella ollut mitenkään yksimielinen diplomatian lopettamisen ja sotatoimien aloittamisen suhteen.

Ribbentrop vastusti kovasti myös Operaatio Barbarossaa, ihan näin sivuhuomautuksena. Albert Speer vastusti 1945 keväällä annettua käskyä tuhota Saksan infrastruktuuri etenevien liittoutuneiden "tieltä".

Jo NSDAP:n alkuvuosina Hitlerillä oli paljon vastustajia puoleen sisällä, monestakin asiasta. Hän oli kuitenkin melko tottunut käsittelemään vastarannan kiiskiä. Monin eri tavoin.