Gestapon asema lailistettiin helmikuussa 10.päivänä 1936 Preussissa annetulla asetuksella. Asetus, jolla Gestapo laillistettiin, nosti sen samalla lain yläpuolelle. Pykälässä 7 sanotiin, että Gestapon päätöksestä ei voinut valittaa ylempiin tuomioistuimiin. Oikeuslaitosta kiellettiin ottamasta sen päätöksiä tutkittavasti uudelleen. Tämä merkitsi, että yksilön jouduttua kerran Gestapon käsiin, hänellä ei ollut minkäänlaista mahdollisuutta vedota lakiin sellaisena kuin tämä perinteellisesti käsitetään. Se merkitsi lisäksi, että tuomioistuimet saatoivat vapauttaa miehen, ja kuitenkin Gestapo saattoi pidättää hänet heti uudestaan ja sijoitaa hänet turvasäiliöön- lähettää hänet keskitysleiriin.
Himmler nimitettiin virallisesti Saksan poliisipäälliköksi kesäkuun 17.päivänä 1936, ja tästä hetkestä alkoi pitkä, laskelmoitu taistelu Gestapon irrottamiseksi valtiokoneistosta ja sen siirtämiseksi SS:lle, ja SS:n saamiseksi asemaan, jossa se hallitsisi täydellisesti poliisilaitosta kokonaisuudessaan.
26.6.1936 poliisivoimat jaettiin virallisesti kahtia: virkapukuiseen eli järjestyspoliisiin, ja siviilipukuiseen turvallisuuspoliisiin - SIPO, johon kuuluivat Gestapo, Kripo, ja myös SD.
K.Daluegesta tuli järjestyspoliisin ja Heydrichista Sipon päällikkö.
Sitten myöhemmin 15.4. 1937 Himmler sai Reichsführer SS:n ominaisuudessa - toteutetuksi erään päätarkoituksensa. Annettiin asetus, jonka mukaan kakki hänen virastonsa päätökset olivat hallituksen päätösten veroisia.
11.11.1937 Gestapon ja SS:n omalaatuinen sukulaisuus tunnustettiin laissa:
"RfSS:n SD:llä on puolueen ja valtakunnan hallituksen järjestönä suoritettavana tärkeä tehtava: sen tulee varsinkin avustaa turvallisuuspoliisia- eli Gestapoa ja Kripoa. SD toimii näin ollen valtakunnan nimissä ja tämä vaatii kiinteää ja älykästä yhteistyötä SD:n ja yleisen virkamiesten kanssa"""
Tämä asetus oli looginen tulos 23.6.1938 annetusta asetuksesta, jossa määrättiin, että koko turvallisuuspoliisin (Gestapo ja Kripo) henkilökunta oli liitettävä SS:ään. Tämä merkitsi todellisuudessa, että valtionhallintoon kuuluva Gestapo joutui puolueen järjestön SD:n määräysvaltaan.
Viimeinen vaihe saavutettiin vuonna 1939, jolloin Heydrich toteuti omat päämäärät. Valtakunnan sisäasianministeriöön kuulunut turvallisuuspoliisin päävirasto eli Gestapo ja Kripo irrotettin valtion hallintokoneistosta ja sulatettiin SS:n pääturvallisuusvirastoon, jota sanottiin tästä lähtien Reichssicherheitschauptamt: iksi, eli RSHA. Se oli suoraan Heydrichin alainen, ja Gestaposta tuli tämän laitoksen osasto IV, Kripo oli V, SD oli III.
Ja näin oli osasto IV, eli Gestapo jaetu:
RSHA IV:
Ia- marxilaisuus, partisaanit..
Ib- monakrkismi, pacifismi, liberalismi...
2. Sabotaasi, laskuvarjomiehet, radiohäirintä..
a- vastavakoilu
b- talouselämä,valuutat..
c- rajojen valvonta..
d-katolisuus, protestanttsuus, vapaamuurarit.
e-juutalaiset
f- epäsosiaallinen käyttäytyminen
g- lehdistö
h-KL.
Päällikkö oli H. ¨Müller.
Gestapon alkuaikoina ei murhattu juutalaisia, vain marxilaisia.
Ja näin se sai alkua....
Gestapon asemasta III Valtakunnassa
Moderator: Juha Tompuri
Sitten, mitä säännölliseen jäsenistöön tulee, ei tässä suhteessa ollut värväysvaikeuksia. Jokainen poliisiviranomainen oli kuuluttava Gestapoon ilman muuta. Ja vaikka kourallinen yksilöitä välttikin silloin tällöin tälläisen värväyksen, niin tavallinen poliisi näyttää pitäneen sitä osana päivän työstä eikä näytä esittäneen valituksia. Oli tietysti myös vapaaehtoisia.
Niin toimeenpanovirkailijat, todelliset Gestapon asiamiehet, muodostivat vuonna 1944 40 000.
Heillä oli erilainen arvoasema.
Ensin olivat vanhemmat virkamiehet:
Regierungsrat (hallitusneuvos) ja Kriminalrat (rikosneuvos), jotka olivat korkeasti sivistyneitä miehiä. Heidän alapuolellaan olivat Kriminal inspektor (rikostarkastaja), sitten keskitason virkamiehet, jostav tärkeimmät olivat Kriminal Komissar (komisaario) ja Kriminal Assistent (assistentti)
Kaikki nämä, joista useimmat olivat virkamiehiä luonnoltaan ja joilla oli synnynnäinen poliisin elämäasenne, lähetettiin erityisille kursseille, joka olivat Berlinin Charlottenburgissa, ja heihin juurrutettiin Gestapo- menetelmiä. He olivat saksalaisia virkamiehiä, jotka oli kutsuttu suorittamaan eriköistehtäviä Hitlerin määräysten mukaan, ja useimmat heistä olivat vakuuttuneita siitä, että he tekivät vain velvollisuutensa, mikä usein vaati kovuutta ja rautaista tahtoa.
Niin toimeenpanovirkailijat, todelliset Gestapon asiamiehet, muodostivat vuonna 1944 40 000.
Heillä oli erilainen arvoasema.
Ensin olivat vanhemmat virkamiehet:
Regierungsrat (hallitusneuvos) ja Kriminalrat (rikosneuvos), jotka olivat korkeasti sivistyneitä miehiä. Heidän alapuolellaan olivat Kriminal inspektor (rikostarkastaja), sitten keskitason virkamiehet, jostav tärkeimmät olivat Kriminal Komissar (komisaario) ja Kriminal Assistent (assistentti)
Kaikki nämä, joista useimmat olivat virkamiehiä luonnoltaan ja joilla oli synnynnäinen poliisin elämäasenne, lähetettiin erityisille kursseille, joka olivat Berlinin Charlottenburgissa, ja heihin juurrutettiin Gestapo- menetelmiä. He olivat saksalaisia virkamiehiä, jotka oli kutsuttu suorittamaan eriköistehtäviä Hitlerin määräysten mukaan, ja useimmat heistä olivat vakuuttuneita siitä, että he tekivät vain velvollisuutensa, mikä usein vaati kovuutta ja rautaista tahtoa.
-
Sturmmann
- mars
- Posts: 2229
- Joined: Sat Feb 11, 2006 18:07
- Location: Kymijokilinja on viimeinen lukkomme!
- Contact:
Jos jotain tämmöiset kiinostavat, niin You Tubella on mm. Neben teloitus nähtävissä. Vaatii vain rekistöröitymisen. Nebe ja monet muut sotarikolliset joiden lynkkaus on nähtävissä Tubella, niin ovat hämmästyttävän rauhallisia. Kenestäkään en ole nähnyt rimpuilevia tai vastaan hangoittelevia otoksia. Ilmeisesti preussilaisuus pitää miehen jäykkänä vielä hetkeä ennen finaalia.Inger wrote:Se oli yhteistyö. Molemmat olivat samassa alaisuudessa, ja kuuluivat turvallisuuspoliisin. Kripon päällikkö oli Artur Nebe.
Ps. liian pitkään saikulla, niin tutkii jo ihme asioita.
Ei oikeaan, ei vasempaan, vaan eteen eestä Suomenmaan.
kyse lienee enemminkin lamaantumisesta kuin kurista. esimerkiksi bosnian srebrenicassa n.8000 bosniakkimiestä odotteli busseissa vuoroaan ilman mellakointia ja kaikille tutuissa operaatio barbarossan teloituskuvissa joissa einzatskommandot ampuvat "politrukkeja" vallille ryntäävät teloitettavat menevät kiltisti riviin ja potkivat vielä käskystä pikkuisen hiekkaa hautaan.
tuossa vaiheessahan ei paljon peloittelu enää auta. "jos et nyt tottele niin saat turpaan ja joudut linnaan!
onkos inger muuten perehtynyt soderkommando nordin puuhiin?
tuossa vaiheessahan ei paljon peloittelu enää auta. "jos et nyt tottele niin saat turpaan ja joudut linnaan!
onkos inger muuten perehtynyt soderkommando nordin puuhiin?
Näin olen ajatellut itsekin kun olen pohdiskellut punaisten tappamia isänmaamme sankareita,ja kyllä tuolla itänaapurin puolella taisi julmuudet ja kansanmurhat olla mittasuhteissa omaa luokkaansa,verrattuna Saksalaisten kirjattuihin tekoihin,niistä ei vaan ole kerrottu niin kuin ei muistakaan ns. voittajavaltioiden julmuuksista.Sotahistoria kirjoitetaan voittajan kynälläAjatellaanpa Suomen sisällissodan teloitettuja...
Kun ihmiseltä on viety mahdollisuus tulevaisuuteen hän voi kohdata tyynesti kuolemansa.,
Tämä on hyvin herkkä aihe, eikä mullekaan ole aina niin selvää, mitä pitäisi ajatella, kun muistelen sukuni historiaa.
Kyllä vapaus ja Isänmaa ovat ensisijaisia asioita ja mielestäni suomalainen puolustus nojautuu asevelvollisuusarmeijaan eikä mihinkään NATOn maripoikiin.
Tykkään myös, että klanipää poijaat häpäisevät Suomen lipun hilluessaan muka isänmaan asialla.
Tämä saattaa olla jo liian poliittista tavaraa ja pyydän pitkämielisyyttä.
Kyllä vapaus ja Isänmaa ovat ensisijaisia asioita ja mielestäni suomalainen puolustus nojautuu asevelvollisuusarmeijaan eikä mihinkään NATOn maripoikiin.
Tykkään myös, että klanipää poijaat häpäisevät Suomen lipun hilluessaan muka isänmaan asialla.
Tämä saattaa olla jo liian poliittista tavaraa ja pyydän pitkämielisyyttä.
OK. Nyt tulin takaisin ja jatkan tästä eteenpäin...
Miehitetyillä alueilla käytetty organisaatio suunniteltiin jo ennen sodan syttymistä, ja Saksan poliisivoimat pantiin sotajalalle vuonna 1938, ja SS- ja poliisijohtajan sijoittaminen Saksan jokaiseen sotilaspiirin oli määrä toinia alueellisen laajentumisen tukikohtana. SS- johtajat olivat Himmlerin omia edustajia alueittensa sotilaskomendanttien rinnalla, mutta heidän toimivaltansa, luonteensa vaihtelivat hyvin suuresti alue alueelta. Heillä oli yleensä SS-kenraalin tai kenraalimajuurin arvo. He olivat natsien vanhojen taistelijoiden kovaa ydinaineista, ja yleensä he olivat erittäin kovakouraisia.
Ammattimaisten poliisien kuten Müllerin, Neben, Bestin ja muiden mielestä, jotka johtivat Gestapoa ja Kripoa- he ovat ilmeisesti joukko höperöitä miehiä, joilla ei ollut minkäänlaista käsitystä poliisiasioista. Tässä oli kuitenkin eräitä huomattavia poikeukksia, kuten SS-kenraaliluutnantti F. Jaeckeln ja hänen virkaveljensä, jotka toimivat Puolassa ja Venäjällä. He antoivat tarmollaan esimerkkiä jopa turvallisuuspoliisille.
SD:n loistavat nuoret miehet ovat varmaan pitäneet heitä toisesta maailmasta tulleina muukalaisina. Mutta asianomaisen luonne ja mahdollisuudet merkkitsivät varsin paljon, ja vaikka oli epäilemattä joukko SS ja poliisijohtajia, jotka eivät olleet aktiivisia eivätkä juuri puuttuneet asiain kulkuun ja tuskin tiesivät, mitä oli tekeillä, ja vaikka oli muita, jotka olivat vain turmeltuneita melko puupäisellä tavalla ja kiinnostuneet vain sotasaaliista, heistä tarmokkaimmat olivat täysin sen järjestön arvoisia, jota heillä oli oikeus kaunistaa, ja heidän onnistui työntää lusikkansa moneen liemeen.
Esimerkkiksi Venäjällä, jossa rintama oli kaukana vakiintuneesta ja missä käytiin kiivasta sotaa partisaaneja vastaan, Bach-Zelewskin, Jaeckelin, Herffin ja Prützmannin kaltaiset miehet ottivat tehtävänsä erittäin vakavasti.
Niillä alueilla Puolassa, joita ei ollut liitetty Saksaan, eli toisin sanoen kenraalikuvernöörikunnassa, sai erittäin tarmokas siviili-kuvernööri tehtäväkseen näännyttää joukot alistumaan, surmata heidän johtajansa ja likvidoida juutalaiset. Maassa oli erinomista liikkumatilaa tarmon osoittamiseen. Niinpä Lvovin tujikohtanaan pitävä SS-kenraalimajuuri Katzmann valvoi aktiivisesti 400 000 juutalaisten surmaamista Etelä-Galitsiassa, kuten taas Lublinin teurastaja SS-kenraaliluutnantti O.Globocnik, joka oli Himmlerin vanha ystävä- järjesti virallisesti Aktion Reinhard ja pani sen toimeen. Tästä kirjoitan myöhemmin.
Ei oli koskaan määritelty, mikä oli SS ja poliisin johtajan tarkka asema. Oli kuitenkin perusteltua otaksua, että Himmler loi tämän viran osana harkittua suunnitelmansa, joka tähtäsi siihen, että Heydrichiä estettäisin saamasta täysin hallintaansa koko koneistoa - sunnitelma, jossa kiistettiin Gestapolta oikeus valvoa keskitysleirejä, vaikka Heydrich oli ryhtynyt aktiivisiin toimenpiteisiin sellaisen kontrollin hankkimiseksi sijoitamalla ne hallituspääviraston (WVHA) alaisiksi.
SS- johtajilla oli korkeampi sotilasarvo kun Gestapon edustajalla samalla alueella, jonka päällikkö sijoitettiin heidän omiin esikuntiinsa. Sillä jokaisen SS johtajan esikunnassa oli Heydrichin edustajat.
Miehitetyillä alueilla käytetty organisaatio suunniteltiin jo ennen sodan syttymistä, ja Saksan poliisivoimat pantiin sotajalalle vuonna 1938, ja SS- ja poliisijohtajan sijoittaminen Saksan jokaiseen sotilaspiirin oli määrä toinia alueellisen laajentumisen tukikohtana. SS- johtajat olivat Himmlerin omia edustajia alueittensa sotilaskomendanttien rinnalla, mutta heidän toimivaltansa, luonteensa vaihtelivat hyvin suuresti alue alueelta. Heillä oli yleensä SS-kenraalin tai kenraalimajuurin arvo. He olivat natsien vanhojen taistelijoiden kovaa ydinaineista, ja yleensä he olivat erittäin kovakouraisia.
Ammattimaisten poliisien kuten Müllerin, Neben, Bestin ja muiden mielestä, jotka johtivat Gestapoa ja Kripoa- he ovat ilmeisesti joukko höperöitä miehiä, joilla ei ollut minkäänlaista käsitystä poliisiasioista. Tässä oli kuitenkin eräitä huomattavia poikeukksia, kuten SS-kenraaliluutnantti F. Jaeckeln ja hänen virkaveljensä, jotka toimivat Puolassa ja Venäjällä. He antoivat tarmollaan esimerkkiä jopa turvallisuuspoliisille.
SD:n loistavat nuoret miehet ovat varmaan pitäneet heitä toisesta maailmasta tulleina muukalaisina. Mutta asianomaisen luonne ja mahdollisuudet merkkitsivät varsin paljon, ja vaikka oli epäilemattä joukko SS ja poliisijohtajia, jotka eivät olleet aktiivisia eivätkä juuri puuttuneet asiain kulkuun ja tuskin tiesivät, mitä oli tekeillä, ja vaikka oli muita, jotka olivat vain turmeltuneita melko puupäisellä tavalla ja kiinnostuneet vain sotasaaliista, heistä tarmokkaimmat olivat täysin sen järjestön arvoisia, jota heillä oli oikeus kaunistaa, ja heidän onnistui työntää lusikkansa moneen liemeen.
Esimerkkiksi Venäjällä, jossa rintama oli kaukana vakiintuneesta ja missä käytiin kiivasta sotaa partisaaneja vastaan, Bach-Zelewskin, Jaeckelin, Herffin ja Prützmannin kaltaiset miehet ottivat tehtävänsä erittäin vakavasti.
Niillä alueilla Puolassa, joita ei ollut liitetty Saksaan, eli toisin sanoen kenraalikuvernöörikunnassa, sai erittäin tarmokas siviili-kuvernööri tehtäväkseen näännyttää joukot alistumaan, surmata heidän johtajansa ja likvidoida juutalaiset. Maassa oli erinomista liikkumatilaa tarmon osoittamiseen. Niinpä Lvovin tujikohtanaan pitävä SS-kenraalimajuuri Katzmann valvoi aktiivisesti 400 000 juutalaisten surmaamista Etelä-Galitsiassa, kuten taas Lublinin teurastaja SS-kenraaliluutnantti O.Globocnik, joka oli Himmlerin vanha ystävä- järjesti virallisesti Aktion Reinhard ja pani sen toimeen. Tästä kirjoitan myöhemmin.
Ei oli koskaan määritelty, mikä oli SS ja poliisin johtajan tarkka asema. Oli kuitenkin perusteltua otaksua, että Himmler loi tämän viran osana harkittua suunnitelmansa, joka tähtäsi siihen, että Heydrichiä estettäisin saamasta täysin hallintaansa koko koneistoa - sunnitelma, jossa kiistettiin Gestapolta oikeus valvoa keskitysleirejä, vaikka Heydrich oli ryhtynyt aktiivisiin toimenpiteisiin sellaisen kontrollin hankkimiseksi sijoitamalla ne hallituspääviraston (WVHA) alaisiksi.
SS- johtajilla oli korkeampi sotilasarvo kun Gestapon edustajalla samalla alueella, jonka päällikkö sijoitettiin heidän omiin esikuntiinsa. Sillä jokaisen SS johtajan esikunnassa oli Heydrichin edustajat.
BdS, eli Befelshaber..-käskynhaltija oli jokaisessa Saksan ulkopuollisella alueella. BdS oli todellisuudessa Prinz Albert Strassen pienosmallin päällikkö. Niinpä esim. Pariisissa oli SS ja poliisijohtaja Pohjois Ranskaa ja Belgia varten - Oberg- ja hänen esikunnassaan oli BdS, eli paikkallis Gestapon päällikkö (käskynhaltija) SS-eversti H.Knochen, joka oli suoraan vastuussa suunnattoman Gestapon ja SD:n kaikesta toiminnasta. Hänen edustajat oli sijoitettu hajalleen kautta maan. Sellainen päämaja käsitti 5 osastoa: BdS: Päämaja-
-hallinto
-paikallisen poliisin valvonta.
-talousasiat.
-Gestapo
-Kripo
Tunnettuja BdS, eli paikallis Gestapon päälliköt olivat esim. Varsovassa toiminut SS-everstiluutnantti Hahn, Belgradin Fuchs, Pariisin SS.eversti Knochen, Latvian SS-majuuri Lange, Prahan SS- everstyiluutnantti dr. Gerke, Bratislavan (Slovakkia) SS-everstiluutnantti Witiska.
Nämä miehet olivat erittäin tarmokkaita, työteliäitä ja alansa ammattimiehiä.
He työskentelivät josksus halukkaasti, joskus riitaisasti SS johtajansa kanssa. Tavallinen virkatie oli Himmler- Heydrich(myöhemmin Kaltenbrunner)- Müller- BdS.
Koko järjestelmä oli äärimmäisen sekava, ja se oli tarkoitettukin sellaiseksi, sitä paitsi sekavuutta jatkui kautta linjan ylhäältä alas asti.
Sillä BdS:llä oli kaksinainen komentopiiri.
Enskis: hänellä oli oman päämajansa esikunta, jossa oli erilliset osastot Gestapoa, Kripoa varten. Toiseksi hänellä oli "ulkoasemansa" KdS ja alemmat Sipon komentopaikat, jotka käsittivät koko hänen alueensa.
Siten jokainen paikallis Gestapo-päällikkö BdS johti omaa virastaan, valvoi kaikkia alempia virastoja alueellaan ja osallistui aktiivisesti kuulusteluihin. Hänen omaa toimistoaan johtivat osastopäälliköt. Sitten ei ollut olemassakaan selvää virkatietä, ja Gestapon koko Euroopan käsittävän verkoston puitteissa ei koskaan voinut ennustaa varmasti, kuka virkailija joutuisi käsittelemään suoraan ja yksityiskohtaisesti erillistä rikostapausta-
-hallinto
-paikallisen poliisin valvonta.
-talousasiat.
-Gestapo
-Kripo
Tunnettuja BdS, eli paikallis Gestapon päälliköt olivat esim. Varsovassa toiminut SS-everstiluutnantti Hahn, Belgradin Fuchs, Pariisin SS.eversti Knochen, Latvian SS-majuuri Lange, Prahan SS- everstyiluutnantti dr. Gerke, Bratislavan (Slovakkia) SS-everstiluutnantti Witiska.
Nämä miehet olivat erittäin tarmokkaita, työteliäitä ja alansa ammattimiehiä.
He työskentelivät josksus halukkaasti, joskus riitaisasti SS johtajansa kanssa. Tavallinen virkatie oli Himmler- Heydrich(myöhemmin Kaltenbrunner)- Müller- BdS.
Koko järjestelmä oli äärimmäisen sekava, ja se oli tarkoitettukin sellaiseksi, sitä paitsi sekavuutta jatkui kautta linjan ylhäältä alas asti.
Sillä BdS:llä oli kaksinainen komentopiiri.
Enskis: hänellä oli oman päämajansa esikunta, jossa oli erilliset osastot Gestapoa, Kripoa varten. Toiseksi hänellä oli "ulkoasemansa" KdS ja alemmat Sipon komentopaikat, jotka käsittivät koko hänen alueensa.
Siten jokainen paikallis Gestapo-päällikkö BdS johti omaa virastaan, valvoi kaikkia alempia virastoja alueellaan ja osallistui aktiivisesti kuulusteluihin. Hänen omaa toimistoaan johtivat osastopäälliköt. Sitten ei ollut olemassakaan selvää virkatietä, ja Gestapon koko Euroopan käsittävän verkoston puitteissa ei koskaan voinut ennustaa varmasti, kuka virkailija joutuisi käsittelemään suoraan ja yksityiskohtaisesti erillistä rikostapausta-
Kun tämä kirjoitan, unohdan vähäks aikaa kylmää ja pimeä Kuusamo, ja mieleen tulee Prinz Albert Strasse Berlinissa, tai Petschkin linna Prahassa..niin, ja tietysti juutalaisia en voi unohda...
Kaikissa asioissa, jotka koskivat juutalaisten kuljetuksia ja heidän sijoittamistaan, IV 4b:n päällikkö sai määräyksensä suoraan Berlinista RSHA:n osastolta IV a 4b, joka johti SS-eversti Eichmann. Virkatie oli tällä kohden määrätty: Himmler-Heydrich(Kaltenbrunner)-Eichmann, ja sitten Eichmannin paikallinen edustaja, jolla oli melkein tässä asiassa rajaton valta.
Esim. Parisissa osasto IV a 4b:tä johti pedanttinen SS-kapteeni Dannecker, ja hänellä oli kovempi urakka koska ranskalaiset olivät hankalia käsitellä, kun haluaavat pitää Ransakn juutalaisia ensi sijassa ranskalaisina ja vasta sitten juutalaisina. Mutta vaikka Dannecker ei juuri onnistunutkaan tehtävissään, kun hän tarvitsi apua armeijalta, hän meni ja ilmoiti suoraan kenraali von Stupnagelin ouheille ja ilmoitti, mitä hän tahtoi. Sma koski Eichmannin miehiä kaikkialla. SS-kapteeni Fünten Amsterdamissa, Günter Prahassa, Hunsche Unkarissa, Krumey Wienissa..- kaikki nämä miehet suorittivat toimintaansa nimellisesti Gestapon alaosastopäällikköinä, ja eivät myöskään Eichmann itse tyytynyt istumaan vain pöytänsä ääressä. Ja näemme Eichmannin kiitävän kautta Euroopan varmistumassa siitä, että hänen määräyksensä ymmärrettiin, ettei ainoakaan juutalainen pääsyt pakenemaan verkosta, pitämässä alaisiaan tavoitteittensä tasalla ja pelottelemaan vastahakoista hallitusta. Hän säikytti esim. unkarilaiset lähettämään 250 000 juutalaisia kaasukammioihin.
Sanottaessa, että Eichmannin järjestö oli suurelta osalta riippumaton Gestapon nimellisistä päälliköistä, ei suinkaan tarkoiteta, että nämä eivät teinneet, mitä oli tekeillä.
Useimmat heistä tosin olivat melkein varmasti tietämättömiä tuhoamisleirien suuruudesta ja tehosta, mutta kaikki tiesivät niiden olemassaolosta.
Kaikissa asioissa, jotka koskivat juutalaisten kuljetuksia ja heidän sijoittamistaan, IV 4b:n päällikkö sai määräyksensä suoraan Berlinista RSHA:n osastolta IV a 4b, joka johti SS-eversti Eichmann. Virkatie oli tällä kohden määrätty: Himmler-Heydrich(Kaltenbrunner)-Eichmann, ja sitten Eichmannin paikallinen edustaja, jolla oli melkein tässä asiassa rajaton valta.
Esim. Parisissa osasto IV a 4b:tä johti pedanttinen SS-kapteeni Dannecker, ja hänellä oli kovempi urakka koska ranskalaiset olivät hankalia käsitellä, kun haluaavat pitää Ransakn juutalaisia ensi sijassa ranskalaisina ja vasta sitten juutalaisina. Mutta vaikka Dannecker ei juuri onnistunutkaan tehtävissään, kun hän tarvitsi apua armeijalta, hän meni ja ilmoiti suoraan kenraali von Stupnagelin ouheille ja ilmoitti, mitä hän tahtoi. Sma koski Eichmannin miehiä kaikkialla. SS-kapteeni Fünten Amsterdamissa, Günter Prahassa, Hunsche Unkarissa, Krumey Wienissa..- kaikki nämä miehet suorittivat toimintaansa nimellisesti Gestapon alaosastopäällikköinä, ja eivät myöskään Eichmann itse tyytynyt istumaan vain pöytänsä ääressä. Ja näemme Eichmannin kiitävän kautta Euroopan varmistumassa siitä, että hänen määräyksensä ymmärrettiin, ettei ainoakaan juutalainen pääsyt pakenemaan verkosta, pitämässä alaisiaan tavoitteittensä tasalla ja pelottelemaan vastahakoista hallitusta. Hän säikytti esim. unkarilaiset lähettämään 250 000 juutalaisia kaasukammioihin.
Sanottaessa, että Eichmannin järjestö oli suurelta osalta riippumaton Gestapon nimellisistä päälliköistä, ei suinkaan tarkoiteta, että nämä eivät teinneet, mitä oli tekeillä.
Useimmat heistä tosin olivat melkein varmasti tietämättömiä tuhoamisleirien suuruudesta ja tehosta, mutta kaikki tiesivät niiden olemassaolosta.