Keskustelua asehistoriasta ja militariasta

NL:n kiväärimiehillä oli ilmeisesti ainakin talvisodassa silloin tällöin veressä promille tai pari kun lähdettiin hyökkäykseen. Kysymys kuuluu: jaettiinko myös muille joukoille kuin tavallisille kivääriyksiköille rohkaisujuomaa? Esimerkiksi PSV:n toiminta voisi olla upeaa katseltavaa, jos ajajalla on 1,8 promillea, johtaja on sammunut ja ampuja syö negatiivisesti.

Tottakai se kuuluu jokaisen toverin päiväannokseen. Kaalit voi jäädä syömättä, mutta vodkaa riittää.

Huonopa on miliisin tulla puhalluttaan kesken hööki vaiheen

Engelsmannit sanovat ottavansa "Hollannin rohkeutta" (Dutch courage), kun vahvistavat itseään alkoholijuomilla. Tästä voisi tietysti ottaa käyttöön suomenkieleen vastaavan ilmaisun, jossa viitattaisiin itänaapuriin. Myöhemmin samalla suunnalla on "rautaisannokseen" kuulunut kaksi ambiinia, punaisessa morfiinia, jos sattuu pahasti, ja sinisessä amfetamiinia, että jaksaa/kehtaa höökiä. On niitä kuulemma ollut täälläkin katukaupassa..

"Etulinjan edessä" tuskin on ratsioita, vaikka ei se viina kuskintaitoja siinäkään kohtaa paranna.

Väitän että on jaettu tovereille aselajiinkatsomatta.
Venäläinen hyvä moniosainen sarja nimeltään Rangaistuspataljoona, siinä oli useammassa kohdin, että torstai oli vodkan jakopäivä ja/tai isompaanhyökkäykseen rohkasuryyppy.

Talvisodan ajan Löytövaarasta oli kuva Kansataisteli Lehdessä, vodkan jako paikasta jossa oli lasinsirpaletta maassa. Sehän tuo lasinsärkeminen ryypynjälkeen tuottaisi upseerille (morsiusparille) hyvää onnea.

On ollut tallessa sellainen sodanajan mallinen vodkanjakolasi, vaan eipä löydy nyt. Tainneet omatkin pojat kokeilla lisätä onneaan

Japanin kamikaze lentäjillekkin annettiin sakea.

Joskus kevätpuolella taisi olla uutisfilmiä, josta päätellen votka kuuluu edelleen panssarimiesten päiväannoksiin. (Sekä Siperiassa että Floridassa.)

Paljonkos se päivän votka-annos oli? Ainakaan 100:n gramman annoksella ei normaali soturi kovin sekaisin päätään saa. Ymmärtääkseni ennen hyökkäystä nautittiin votkaa siinä määrin, että ukot olivat ihan oikeasti juovuksissa.

Tuli muuten mieleen, että votkapullon nauttineen tulenjohtajan tulikomennot voivat olla mielenkiintoista kuultavaa.

Jos on väsyksissä ja kylmissään, ilman ruokaa, niin vähempikin paukahtaa piippalakkiin.

Mulla on sellainen käsitys, että suurempaan hyökkäykseen jaettiin normaali juomalasillinen noin 2dl, (harmi kun ei voi nyt mitata). Venäläiseen kulttuuriin kuuluu lasi piripintaan. Joka tarkasti mitataan, menisikö vielä tippa.

Jonka mallin Mannerheim toi Suomeenkin, tosin pienemmällä lasilla sivistyneesti

Prosenttimäärää en uskalla veikata, epäilen alemmaksi kuin 40%

Ja eikä AGOOM huutamiseen vielä kieli sammalla

Ei venäjällä selviä kännistä. http://www.youtube.com/watch?v=_Bg0BlyK4fw

Se muki on 3 dl ja votka on 40%.
Huonolla ruualla väsynyt ja kylmissään, niin huikalla 3dl votkoo kitusiin, niin varmasi menee hattuun. Koittakaa itse jos ette usko vaikka ihan hyvissä voimisanne.

Wittmann wrote:Se muki on 3 dl ja votka on 40%.

Joo isolasi se on.

On joskus testattu.

LV wrote:Paljonkos se päivän votka-annos oli? Ainakaan 100:n gramman annoksella ei normaali soturi kovin sekaisin päätään saa. Ymmärtääkseni ennen hyökkäystä nautittiin votkaa siinä määrin, että ukot olivat ihan oikeasti juovuksissa

Kyllä se 100g taisi olla.
Muistaakseni systeemi meni niin, että tavara tuli huoltoon pirtuna, jossa sitten se lantattiin n. 40% tavaraksi.
Huollosta se toimitettiin yksiköihin, ja siinä vaiheessa kun venäläisillä ei ollut kunnollista kirjanpitoa miesvahvuuksista, usein kävi niin että yksikkö oli "hiukan" vajaavahvuinen, kun viinakset saapuivat. Arvaappa lähetettiinkö ylimäärä takaisin.
Lisäksi usein oli mahdollista/tapana säästää/kerätä annoksia "pahan päivän" varalle.
Siinä sitä sitten on tottuneemmankin kaverin saada aikaan satsi jolla on jotain vaikutusta.

t: Sven

jostakin muistin syövereistä tuli mieleen tämmönen tapa että otettiin kaatuneiden tovereiden annoksetkin ikäänkuin muistoa kunnioittaen ja kun ne tappiot ei ollu mitenkään vähäisiä...

Tuosta Svenin lausunnosta tuli mieleeni eräs sattuma meidän sodissamme. Eräs komppanian päällikkö ei ilmoittanut tappioitaan takaportaaseen, joten nälkäiset miehet saivat reilummat annokset muonaa. Nooh, hän jäi kiinni ja luutnantin napit läksivät pois. Ko. asiasta Yrjö Keinonen kirjoitti teoksissaan.
Ilomantsin suunnalla 1944 oli huolto heikkoa, joten asian ymmärtää varman ne vähäiset miehet jotka sieltä selvisivät.

Muistan Keinosen kirjoittaneen jossain, että mikä porukka hyökkää, kun sotamies johtaa hyökkäystä. Hän oli seuranut tätä sivusta. Tätä hyökkäystä oli johtanut tämä ko. lutnantti, mutta hän nautti niin suurta arvoa porukassaan, että sai pitää näennäisesti asemansa. Muistaisin vuonna 1968 Keinosen ja ko. luutnantin tavanneen sattumalta, jolloin asia oli tullut esille. Tämä ex ltn. oli muistunut Keinosen mieleen ja arvonsa sai takaisin. (ehkä Sven voi lisätä tähän jotain)

Ko. luutnantti keksi Talvisotaa ennen mm. Joensuun kaupungille suojaa. Oli sähköteknikkona rakennuttanut viereiselle suoalueelle sähkövaloista näennäiskaupungian, joka kytkettiin päälle, kun pommarit olivat lähellä ja todellinen kaupunki pistettiin pimeäksi. Suolla oli ollut katuja vastaavat ryhmittelyt valojen osalta.

Minusta näistä hiljaisista sotiemme sankareista kerrotaan edelleen liian vähän.

Ps. Tämä isänmaan mies vaikutti Kymenlaaksossa ja yhtenä viimeisenä toivomuksena oli, että hänen kunniamerkkinsä oli kiinnitetty arkkuun, jotta keräilijät eivät niitä saisi. Hmm, oli itku lähellä, kun havannoin hänen mm. hopeisen SKy:n ristin olevan nauloilla kiinni arkun päädyssä.

Lainaus: Ilmari Susiluoto: Vilpittömän ilon valtakunta - Viina ja Venäjä
Ajatus Kirjat 2007
236 sivua
ISBN 978-951-20-7496-9

Myös talvisodassa venäläissotilaat saivat votka-annoksensa. Jokainen neuvostosotilas sai rintamalla päivittäin sata grammaa votkaa. Taisteluasemiin täytyi kuljettaa arvion mukaan noin 50 000 säiliövaunullista pirtua rautateitse. Sen sijalla olisi voitu kuljettaa yhtä monta rautatievaunullista sotatarvikkeita

Eli kuten Sven tuossa jo totesikin, niin pirtuna se viina kuljetettiin. Kuka se vettä jängälle veisi, tai samovaaria venäjälle. Jos se olisi tuotu votkana, niin 2,5 kertaisesti olisi vaunuja tarvittu. Jostain luin, että alkuaikoina votukka tuotiin pulloissa, mutta kun niitä ei palautettu, niin putelit loppui vennään maalta.