Keskustelua asehistoriasta ja militariasta

Saksalaisillahan oli Toisessa Maailmansodassa vaikuttamassa sotapäällikkö jos toinenkin ja joukkoon mahtuu varmasti monta todella huippupätevää miestä. Kuka heistä oli omasta mielestäsi kaikista arvostetuin?

Omasta puolestani arvostan kaikista korkeimmalle sotamarsalkka Erwin Rommelin.

1. Meriittilistan voi jokainen käydä lukemassa Wikipediasta.

2. Rommel ei koskaan kuulunut natsipuolueeseen. Natseja hän piti huijareina ja pyrkyreinä, joita kerääntyi Hitlerin ympärille. "Tuntuvat olevan huijareita koko joukko", oli Rommel sanonut vaimolleen ennen Hitlerin tuloa valtakunnankansleriksi.

Kyllä tonne keulille voi korottaa myös Heinz Guderianin. - Jaa, mutta tuo kysymyshän ei rajoita aikaa... Clausewitz... Fredrik Barbarossa... tai mitäs niitä goottipäälliköitä olikaan

korjaus: katoin kirjoittaessani pelkkää otsikkoa

Rommelin heikkoutena tai vikana lähemmin oli liian pikkumainen puuttuminen kaikkeen, jopa etulinjan komppanioiden toimintaan. Tämä lähinnä Afrikassa, jossa hän lensi Strochillaan pitkin etulinjaa. Jossain sitä oli kritisoitu, että armeijan komentaja sähläsi liikaa edessä, jolloin ei aina kokonaiskuva hänellä ollut hallussa.

Manstein olisi minun valintani ja liitän Wikipediasta, kun en jaksa omaa tarinaa nyt kirjoitella.






Erich von Manstein (24. marraskuuta 1887 – 10. kesäkuuta 1973) oli Saksan armeijan sotamarsalkka toisen maailmansodan aikana, ja häntä pidetään yleisesti yhtenä aikakautensa edistyneimmistä liikkuvan sodankäynnin asiantuntijoista.

Von Manstein kehitti idean (Sichelschnitt) Ranskan valtaamiseksi toisen maailmansodan aikana, joka hyväksyttiin ja toimeenpantiin (Fall Gelb). Operaatio Barbarossan aikana hän komensi Krimin niemimaan ja Leningradin alueella toimivia armeijoita, kunnes von Manstein ylennettiin eteläisen armeijaryhmän komentajaksi. Tässä asemassaan von Manstein saavutti suurimmat modernin sodankäynnin meriittinsä. Huolimatta neuvostoliittolaisten mies- ja materiaaliylivoimasta hän kykeni pysäyttämään Puna-armeijan voitokkaan etenemisen tuoreeltaan Stalingradin jälkeen ja valtasi Harkovan vastahyökkäyksellään.

Vaikkakaan von Manstein ei koskaan kyseenalaistanut Hitlerin asemaa armeijan ylipäällikkönä, hän oli yksi niistä harvoista kenraaleista, jotka uskalsivat pistää vastaan, usein pääesikunnan katsoessa vierestä. Tämä olisi johtanut jonkun muun kohdalla korvaamiseen toisella upseerilla, mutta von Manstein oli Hitlerin silmissä kerta toisensa jälkeen todistanut kykynsä. Lopulta von Mansteinin näkemyserot Hitlerin kanssa johtivat hänen viraltapanoonsa vuonna 1944. Toisen maailmansodan jälkeen vuonna 1949 brittiläinen sotatuomioistuin tuomitsi hänet 18 vuoden vankeuteen sotarikoksista, mutta von Manstein vapautettiin neljä vuotta myöhemmin lääketieteellisiin syihin viitaten.

Sittemmin hän palveli Länsi-Saksan hallituksen laskuun auttaen Bundeswehrin muodostamisessa ja von Manstein nimettiin tuoreen armeijan kunniaesikuntapäälliköksi. Hän neuvoi liittohallitusta vuoteen 1960 asti ainoana entisenä Wehrmachtin sotamarsalkkana.

Monia erinomaisia(kin) komentajia toki löytyi, mutta nyt täytyy kallistua Sturmmannin kannalle ja antaa ääni Erich von Mansteinille.

Taktikkona "Erämaan kettu" oli varmasti ylivertainen ja tämä puoltaa valintaani Rommelin suuntaan. Huollon toimimattomuus ja kaluston ja miehistön käyminen vähiin johti tappioon Afrikassa, ei niinkään Rommelin osaamattomuus. Vähillä resursseilla viivytystaistelusta tehtiin jokseenkin niin menestyksekästä kuin vain oli mahdollista. Alkuperäinen kysymys oli kuka oli arvostetuin, siitäpä en välttämättä osaa sanoa oliko Rommel arvostetuin, ehkä näin vuosikymmenten jälkeen hänestä on jonkinlainen yleinen käsitys luotu sellaisena. Itse arvostan.
Von Mannstein toki arvostettu mutta ottaisin esille von Rundstedtin. Hitler arvosti/ei arvostanut Rundstedia antamalla hänelle kolmesti monoa mutta käsittääkseni hän oli jossain määrin realisti ja pyrki saattamaan sodan säädylliseen lopputulokseen Saksan kannalta kehoittamalla Aatua pyrkimään rauhaan liittoutuneitten kanssa -44 mutta kiitoksena tästä tuli erottaminen virasta toisen kerran. Kolmas kerta tuli muistaakseni Ardennien taistelun jälkeen.
Mihinkäs tuo sotapäällikön arvo sitten vedetään ? Kelpuutetaanko päälliköiksi Gunther Prien tai vaikkapa Michaek Wittmann ? Kovia päälliköitä nämäkin vaikkakin painivat operatiivisella puolella enemmän kuin edellä mainitsemani.
Toki arvostettuna pidän myös Adolf Gallandia. Kokemusta sekä operatiiviselta puolelta, että myös kenraalitasolta. Noh, vaikea kysymys kaiken kaikkiaan mutta jos pysytään aiempien vastaajien linjassa niin ääni Rommelille täältä.

Rommel toimi mahtavasti Ranskassa ja Afrikassa, jossa hänestä myös tuli legenda. Rommelille vain tuli 44 Normandiassa vähän tahraa kilpeen. Kuinka hän lähti lomalle juuri D-päivän aattona. Vaikka ajankohta oli tuolloin maihinnousulle otollisimmillaan ja kaikki tiesi sen alkavan hetkenä minä hyvänsä. Valmiutta ei ollut nostettu jne.

SS-Obergruppenführer und General der Waffen-SS Felix Steiner

Kenraali Felix Martin Julius Steiner (1896-1966) oli eräs maineikkaimmista Waffen-SS:n kenraaleista. Steiner oli johtajana ainutlaatuinen persoona ja erittäin pidetty alaistensa keskuudessa. Hän kantoi huolta joukkojensa hyvinvoinnista ja piti yllä joukoissaan erinomaista yhteishenkeä. Kenraali Steiner piti yhteyttä alaisuudessaan palvelleisiin miehiin myös sodan jälkeisenä aikana, aina kuolemaansa 1966 asti.Sodan päätyttyä ei kenraali Steineria eikä hänen joukkojaan syytetty sotarikoksista Nürnbergin sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä.

Siis paras, kävi Suomessakin sodan jälkeen tapaamassa Suomipoikiaan.
Mukana olleet kehuivat mieheksi, joka oli "kaveria" myös tavalliselle rivimiehelle.

Steinerista taisi kertoa Unto Parvilahti useampaankin otteeseen kirjassaan "Terekille ja takaisin". Pelkkää positiivista oli Parvilahdenkin sanoma Steinerista.

Erwin Rommel, ylivoimaisesti.

Majuri Otto Remer oli kova "luu" 20,7,1944 Berliinissä. Taisipa tulla
Everstin jämät samana päinänä kun täytti annetut tehtävät sotilaana . Mikä olisi ollut sodan ja historian kulku jos ei olisi totellut. Voidaanko tätä sitten katsoa sotapäälliköksi on asia erikseen,mutta paljon vartija oli Eversti hetken aikaa.

Kyllähän näitä on vaikea laittaa mihinkään järjestyksen - ja täytyykö.. Itse arvostan Matthias Kleinheisterkampia, hiukan tuntemattomampaa SS-kenraalia, joka toimi myös Pohjois-Suomessa. Häntä on pidetty eräänä parhaista Waffen-SS:n rintamakomentajista. http://en.wikipedia.org/wiki/Matthias_Kleinheisterkamp

Ääni Mansteinille minulta.

No joo, kyllähän Rommelin Eikka ansaitsee kehut taktiikan osaajana. Huomauttaisin vain, että nykyisin on jo Rommelinkin "marttyyrilegendaa" ehditty purkaa tutkijoiden toimesta. Tosin on, että Aatu pakotti tämän itsemurhaan, mutta vaikka loppuaikoinaan Rommel tosiaan suhtautuikin natsien touhuihin sangen kriittisesti, ei tämä ollut suoranaisesti osallisena 20.7.1944 attentaattiyrityksessä. Lisäksi uransa alkupuolella Ranskan ja Afrikan sotaretkillä Erkka osasi pelata korttinsa oikein päätyen Goebbelsin propagandakoneiston sankariksi.

Rommel oli ilman muuta taitava ja uskalias sotapäällikkö, mutta kuitenkin ilmeisen kunnianhimoinen mies, joka hyväksyi natsikomennon mukisematta niin kauan kun siitä oli hyötyä oman urakehityksen & Saksan sotamenestyksen kannalta. Sanalla sanoen, ei mikään yli-ihminen, vaan tavallinen kuolevainen kaikkine inhimillisine heikkouksineen.

Guderian puolestaan ansaitsee kehut suurena panssariaselajin innovaattorina. Mies oli pitkälti samaa kastia kuin Rommelkin.

Strategisella tasolla liikuttaessa minäkin kallistun Erich von Mansteinin puoleen. Preussilainen ammattisotilas viimeistä piirtoa myöten.

Itse nostaisin vielä esiin kenraalieversti Kurt Studentin, joka käytännössä loi tyhjästä Saksan maahanlaskuaselajin. Valitettavasti Kreetan operaatiossa kärsityt suuret tappiot tahrasivat Studentin mainetta Aatun silmissä.

Kovista rintamakomentajista mainittakoon vielä "Führerin palomies", sotamarsalkka Walter Model, joka onnistui useaan eri otteeseen vakiinnuttamaan Saksan rintamat katastrofaalisten tappioiden jälkeen. Toisaalta Model ei koskaan kyseenalaistanut natsikomentoa, joten ukon fanaattisuus laskee arvostusta.

Ferdinand Schörner oli myös yksi Aatun lempikenraaleista. Teloitti omia miehiä rintamakarkuruudesta ja kun hätä tuli omalle kohdalle, niin eikun lentokoneella pakoon ja miehet jätetään oman onnensa nojaan. Varmaan hyvä sotapäällikkö mutta hyvin ilkeä ja paha mies, haukkui meitäkin laiskureiksi!