Keskustelua asehistoriasta ja militariasta

George Armstrong Custer oli amerikkalainen ratsuväen komentaja, joka tunnetaan parhaiten kärsimästään murskatappiosta Little Bighornin taistelussa. Yhdysvaltain sisällissodassa hän kuului pohjoisvaltioiden (Union) joukkoihin väliaikaisena prikaatinkenraalina. Häntä kutsutaan myös usein virheellisesti "kenraali Custeriksi". Hänen sanottiin toimineen innokkaasti ja uskaliaasti, muttei erityisen älykkäästi.

Custeria pidettiin yleisesti raakana "kiipijänä", joka vaati joukoiltaan mahdottomia ja jota suurin osa hänen omista miehistään vihasi. Hän kuoli vuonna 1876 kuuluisimmassa 1800-luvun lopun intiaanitaistelussa (Little Bighorn) jossa Istuvan Härän ja Hullun Hevosen johtama Lakota-Sioux-Cheyenne- ja Arapaho-intiaanien yhteenliittymä murskasi Armstrongin johtaman Yhdysvaltain seitsemännen ratsuväkirykmentin. Custer oli myöskin luonteeltaan "diiva" teettäen esim. itselleen kiiltävästä sinisestä sametista valmistetun sotilaspuvun, kun muut käyttivät armeijan antamaa sotilaspukua.

eikös hän oikeasti ollut everstiluutnantin arvoinen
oli yhden tiedon mukaan kenraalimajuri.toisen prikaatikenraali
todella legendaarinen sotilas.

Custerin "oikea" sotilasarvo on usein ollut väittelyn aiheena. Pakkaa sekoittaa tässä jenkkilän vanhat järjestelmät, joissa sota-ajaksi voitiin antaa tilapäisiä palvelusarvoja, vain sota-ajaksi palvelukseen otettujen vapaaehtoisjoukkojen arvojärjestelmä sekä tapa myöntää ns. kunnia-arvoja (brevet).

Custerin kenraalinarvo liittyi tuohon vapaaehtoisväkeen, eli United States Volunteers-organisaatioon. USV oli aikaisemmin liittovaltion tehokkain ja käytetyin tapa koota sodanajan joukkoja jotka täydensivät pientä ammattiarmeijaa, järjestätäytynyttä miliisiä sekä kansalliskaartia. USV:n tilapäiset joukot koottiin yleensä paikallisesti ja niiden johtoon nimettiin seutukunnan merkkimiehiä. Viulut maksoi kuitenkin liittovaltio.

Kongressin valtuutuksella kuvernöörit nimesivät tilapäiset upseerit, presidentti vahvisti heidän valtakirjansa. Upseerit värväsivät sitten miehet joukko-osastoihinsa. Miliisijoukkojen perinteiden mukaisesti miehistö sai valita alemman päällystön.

Koska kyseessä oli tilapäinen sodanajanjoukko, USV:tä ei ollut olemassa rauhanaikana. Toisin kuin miliisijoukkoja, joita voitiin lain mukaan pitää palveluksessa enintään 9 kuukautta eikä lähettää ulkomaille, USV värväsi miehet vuoden tai kolmen vuoden jaksoiksi. USV taisteli myös kotimaan ulkopuolella vuosien 1794 ja 1902 välillä ainakin kolmesti. Se otti myös osaa sisällissotaan Unionin joukkoissa.

USV:n käyttö loppui 1900-luvun alussa, kun vahvistunut keskushallinto kykeni tarvittaessa hankkimaan asevelvollisia ja vapaaehtoisia todelliseen kansalliseen armeijaan.

Eli tarkkaan ottaen Custer ei ollut IHAN oikea kenraali - muuta kuin tuon sisällisodan aikaisen jakson.

Eikö Custer tullut huomatuksi myäskin lausahduksestaan "Young man go West" tai jotain?

Ei tainnut olla Custerin lause. Tiettävästi tämän "Go West, young man" neuvon antoi Indianalainen lehtimies John Soule 1851. "Sanomaa" levitti varsinkin Horace Greeley osana 1800-luvun USA:n läntisten alueiden asuttamisprogandaa.

Kiitos. Läntisten alueiden haltuunotosta kyse, mutta nimet olivat, ainakin minulta, unohduksissa.

Little Bighornin taistelu käytiin reilua viikkoa ennen USA:n 100-vuotisjuhlia. Custerin tarkoitus oli nousta kuuluisuuteen ottamalla voitto intiaaneista juuri ennen suuria juhlia.
Siitä olisi sitten ollut hyvä nousta vaikkapa Presidentiksi asti, kuten Grant oli jo tehnyt.

Sitä poikasena oli noitten inkkareitten puolella ja sepä ei Keltatukka ole vieläkään mikään sankari minun silmissäni.

Kyllähän erinäisissä intiaanisotien "taisteluissa" oli enempi kyse kansanmurhasta kuin sodasta. Joskus kuitenkin intiaanit vetivät (tilapäisesti) pitemmän korren. Ei ole "keltatukka" minunkaan suosikkejani.

Geoffrey Regan (Book of military blunders) väittää Custerin leikkauttaneen itselleen jenkkitukan ennen Little Bighornia. Eivät intiaanit saaneet kiharaista skalppia. Valmistui West Pointista upseeriksi kurssinsa viimeisenä

Juu, kyllähän Custerilla on saattanut "märissä päiväunissa" käväistä mielessä tuokin, että otetaan intiaaneista voitto ennen 100-vuotisjuhlia ja mennään sitten Ulysses S. Grantin jälkiä Yhdysvaltain presidentiksi asti.

Tosin Grantia pidetään KORKEINTAAN vain keskinkertaisena presidenttinä Yhdysvaltain historiassa. Hemmolla oli aika paha alkoholi-ongelma ja taisi muutenkin olla pätevämpi johtamaan sotajoukkoja, kuin koko suurta valtakuntaa.

Lauantaina 21.3. tuli muuten kakkoselta Custerista kertovan kaksiosaisen minisarjan ensimmäinen osa. Toinen osa, joka todennäköisesti keskittyy Little Big Horniin esitetään ensi lauantaina.

linkki ohjelmatietoihin

Tuli katsottua eka osa. Ei hullumpi - totuudessa pitäytymiseen en ota kantaa.

Hyvin pitkälti totuudessa - niin tarkkaan kuin se nykyään tunnetaan - tuo sarja pitäytyy. Ohimennenhän tuossa ekassa osassa viitattiin siihenkin vähemmän mairittelevaan yksityiskohtaan, että Custer piti jonkin aikaa "tulkkinaan" nuorta cheyennetyttöä, joka sittemmin synnytti vaaleahiuksisen lapsen. Vähemmälle huomiolle sen sijaan jäi se, että Washitan "taistelussa" (jos sitä nyt edes voi taisteluksi kutsua) herra kylmästi hylkäsi yhden upseerinsa ja 18 miestään (majuri Elliottin joukkue), jotka joutuivat lähikylästä apuun rientäneiden arapaho- ja cheyennesotureiden piirittämiksi ja tapettiin viimeiseen mieheen. Vaikka useat todistajat kertoivat myöhemmin läheisen harjun takaa kuuluneen kiivasta ammuntaa kun Custer määräsi joukkonsa vetäytymään kylästä, ei miestä tuomittu pelkuruudesta tai joukkojensa hylkäämisestä. Lyhyesti sanottuna mies sai mitä ansaitsi 8 vuotta myöhemmin, todennäköisesti myös ampui itsensä viimeisen taistelunsa loppuvaiheessa (kuten monet muutkin sotilaat ainakin intiaanien kertomusten mukaan).

John Moses wrote:Hyvin pitkälti totuudessa - niin tarkkaan kuin se nykyään tunnetaan - tuo sarja pitäytyy. Ohimennenhän tuossa ekassa osassa viitattiin siihenkin vähemmän mairittelevaan yksityiskohtaan, että Custer piti jonkin aikaa "tulkkinaan" nuorta cheyennetyttöä, joka sittemmin synnytti vaaleahiuksisen lapsen. Vähemmälle huomiolle sen sijaan jäi se, että Washitan "taistelussa" (jos sitä nyt edes voi taisteluksi kutsua) herra kylmästi hylkäsi yhden upseerinsa ja 18 miestään (majuri Elliottin joukkue), jotka joutuivat lähikylästä apuun rientäneiden arapaho- ja cheyennesotureiden piirittämiksi ja tapettiin viimeiseen mieheen. Vaikka useat todistajat kertoivat myöhemmin läheisen harjun takaa kuuluneen kiivasta ammuntaa kun Custer määräsi joukkonsa vetäytymään kylästä, ei miestä tuomittu pelkuruudesta tai joukkojensa hylkäämisestä. Lyhyesti sanottuna mies sai mitä ansaitsi 8 vuotta myöhemmin, todennäköisesti myös ampui itsensä viimeisen taistelunsa loppuvaiheessa (kuten monet muutkin sotilaat ainakin intiaanien kertomusten mukaan).

Eikö intiaanit sanoneet Custerin ampuneen itsensä jo hyökkäysten alkuvaiheessa?Niin tai näin,intiaanit eivät skalpeeranneet everstiä vaan puhkaisivat korvat kun ei ollut kuullut varoituksia joten avasivat ne paremmin.