Keskustelua asehistoriasta ja militariasta

Mistään tilastoa, jotta montako lentokonetta kukin sodan osapuoli menetti
Taistelu yms, toiminnassa?
Luin Mobilisti lehden hienon artikkelin Englannin pommikoneista (Lancester),
ja tästä johtuen tiedon halu kasvoi.

Ainakin Suomen jatkosodan ja lapinsota lentokonekone tappioista saa jonkinlaisen käsityksen Risto Pajarin kirjasta Jatkosota ilmassa.WSOY.1982.Onhan toki muitakin hyviä kirjoja ko.aiheesta mutta tämä tuli ekaksi mieleen.

Eikös jossakin vaiheessa molemmat osapuolet laskeneet, että kummallakaan ei pitäisi olla enää koneita taivaalla.

Voi olla vaikea löytää luotettavaa tilastoa. Jokainen - ainakin sota-aikana ja monet vielä sen jälkeenkin - suurenteli vihollisensa tappioita ja vähätteli omiaan.

Ei Lancasterista kannata kovasti innostua - pääkäyttötapa oli saksalaisten siviilien tappaminen, mikä olisi katsottu sotarikokseksi, mikäli britit olisivat jääneet häviölle.

Tässä hyvät sivut pudonneista koneista:
http://koti.phnet.fi/junkers/
http://ktsorens.tihlde.org/flyvrak/

CampTaipale wrote:Eikös jossakin vaiheessa molemmat osapuolet laskeneet, että kummallakaan ei pitäisi olla enää koneita taivaalla.

Muistelen lukeneeni, että Battle of Britainin aikana olisi ollut tällainen tilanne. Kysymyshän oli tietysti ylijohdolle ilmoitetuista väritetyistä pudotuslukemista. Väärät pudotusluvut taas muodostuvat lentäjien omille esimiehilleen tekemistä liioitelluista ilmoituksista.

LV wrote:

CampTaipale wrote: Väärät pudotusluvut taas muodostuvat lentäjien omille esimiehilleen tekemistä liioitelluista ilmoituksista.

Tässä kohtaa täytyy todeta jälleen kerran, ettei tuo liioittelu tai epävarmojen pudotusten ilmoittaminen ole kirjallisuuden perusteella ollut mitenkään älyttömän yleistä.

Saksalaisilla oli mm. Erich Hartmanin elämänkerran mukaan monimutkainen hyväksymisjärjestely, jossa tarvittiin lentäjän oman ilmoituksen lisäksi todistaja ilmasta ja mielellään maasta. Briteillä oli kk-kamerat, joiden lisäksi tarvittiin muistaakseni vielä todistaja. Venäläisten jälkeen kaikkein villeimpiä ilmoittajia olivat ilmeisesti USAF:n pommitusilmavoimien kk-ampujat, jotka taisivat ilmoitustensa mukaan pudottaa Luftwaffen koko konevahvuuden parin päivällä tehdyn suuroperaation aikana. Tämäkin on tietysti ymmärrettävää, kun +50 koneisen muodostelman sadat piiput ampuvat kohti muutamaa päälle käyvää häätäjää ja joku niistä saadaan savuamaan, jolloin sekä Jimbo että Billy-Bob tahtovat kunnian itselleen.

Ilmataistelut ovat hektisiä, huomiota joutuu siirtämään eri puolille "avaruutta" tiuhaan ja usein samaa maalia ampuu monta omaa lentäjää. Tällöin useammalla henkilöllä saattaa olla ihan vilpitön usko omaan pudotukseensa. Korkealla ja keskikorkeuksissa on lisäksi usein mahdotonta todeta koneen tuhoutuminen, ellei se räjähdä tai miehistö hyppää. Pintaa kohti savuavana ja näennäisen holtittomasti putoava kone kun saattoi oikaista pinnassa ja selvitä kentälleen tai tehdä onnistuneen pakkolaskun omalle puolelle, jolloin ilmavoitto on toki tavallaan totta, mutta toisaalta kone saattoi olla taivaalla jo muutaman päivän kuluttua.

Koneet eivät ymmärtääkseni olleet Saksalle missään vaiheessa se pullonkaula, vaan kokeneiden lentäjien puute. Meillä tilanne oli tietysti sekä lentäjien että erityisesti koneiden osalta "liian vähän, liian myöhään".