Keskustelua asehistoriasta ja militariasta

Joku amerikkalaisten joukoissa palvellut intiaani (oletan että oli intiaani) ilmeisesti innostunut hieman liikaa. Tietääkö kukaan täällä tuosta tapauksessa enempää?

According to Simon Harrison, all of the "trophy skulls" from the WWII era in the forensic record in the U.S. attributable to an ethnicity are of Japanese origin; none come from Europe. (A seemingly rare exception to this rule was the case of a German soldier scalped by an American soldier, in accordance with Winnebago tribal custom.

Jostain luin aikoja sitten että intialaiset ja gurkhat leikkasivat päitä irti saksalaisilta.. liekö totta?

Kautta aikain gurkhat on leikannu vihollisen korvia ja kuivattanu ja vieneet kotiin näytille...tätä britit käytti propaganta temppuna -82 falklandin sodassa,tv-sä näytettiin gurkhia teroittamassa veitsiään ja kertovan pääsevänsä taisteluun jossa saisivat korvia kotiin lähetettäväksi,temppuhan onnistui ja argentiinalaiset oli kauhuissaan...gurkhat tosin myös pääsi taisteluun..

aika paljon noissa jutuissa urbaanilegendan juurta, mutta taustalta löytynee myös joitakin tosi tapahtumia. Gurkhan kukrin kuuluisi saada maistaa vihollisen verta, että soturi oli oikea soturi.

Vanha juttu gurkhista: " Gurkha sivaltaa kukrilla japanilaista, johon tämä, että ohi löit. Tällöin gurkha; koitapas nyökätä..."

....ja vastavuoroisesti; katanan terävyyttä ja lyöjän kyvykkyyttä testataan lyömällä tiukkaan solmittuja ruokokimppuja poikki vinottain. Jos homma menee oikein, jää irti lyöty kimpun pää paikalleen eikä tipahda maahan.

Ei ne ole Gurghat päässeet vanhoista tavoistaan..

http://www.dailymail.co.uk/news/article ... ghter.html

Kaveri oli leikannut Talebanin pomomiehen päänupin todisteeksi, että oikea hemmo on saatu hengiltä - piti viedä koko kroppa, mutta taistelun melskeessä sitä ei ilmeisesti haluttu yrittää. Solttu komennettiin kotimaahan ja on kuulemma poistumiskiellossa - ehtii siinä sitten puukkoaan teroitella..

igorrock wrote:....ja vastavuoroisesti; katanan terävyyttä ja lyöjän kyvykkyyttä testataan lyömällä tiukkaan solmittuja ruokokimppuja poikki vinottain. Jos homma menee oikein, jää irti lyöty kimpun pää paikalleen eikä tipahda maahan.

Mikäli Mihail Solohovia (Hiljaa virtaa Don) on uskominen, niin kasakka sashkalla simahtaa yhtä hyvin.

Muistupa tästä mieleen jo edesmenneen ukin kertoma juttu, kun finski poika keitti isossa paljussa neuvosto-sotilaan päätä.
Takalinjoilla tapahtunu lihojen keittäminen irti kallon tutkimustarkoitusta varten. Häijyn näkönen oli kuulemma ollu kun pää pyörähteli kiehuvassa vedessä. Tapahtumapaikasta ei ole muistikuvaa.
Sikäli tietty eri juttu kuin skalpeeraus, että tässä ei ollut tarkoituksena sotatrofeen teko...tulipa vain mieleen.

Tuota päiden keittelyä lienee tapahtunut enemmänkin. Oma ukkini kertoi, kuinka hänen ryhmänjohtajansa oli valmistanut kaatuneen tovaritsin päästä lampun. Kaveri oli kylmän viileästi keitellyt lihat irti ja valkaissut kallon. Kuulemma aika karmiva viritys oli ollut.

Sodan raaistava vaikutus saa toisissa aikaan vallan erikoista kekseliäisyyttä ja toimintaa...

Sapööri wrote:Tuota päiden keittelyä lienee tapahtunut enemmänkin. Oma ukkini kertoi, kuinka hänen ryhmänjohtajansa oli valmistanut kaatuneen tovaritsin päästä lampun. Kaveri oli kylmän viileästi keitellyt lihat irti ja valkaissut kallon. Kuulemma aika karmiva viritys oli ollut.

Sodan raaistava vaikutus saa toisissa aikaan vallan erikoista kekseliäisyyttä ja toimintaa...

Tuo kyllä mielestäni lyö karmeudessaan jopa saksalaisten ihmisen-nahka lampunvarjostimet!!

Juu, kyllähän tuo ukki ei tuota kyseistä lamppumaakaria kovin lämmöllä muistellut...

On muuten toinenkin hieman samantyyppinen tarina tiedossa, olikohan kirjassa Ihminen ja sota. Muistaakseni siinä kerrottiin, että joku joukkueenjohtaja oli valmistanut "koristekallon" korsuunsa. Joukkueen kyseisen korsun sotilaat olivat kokeneet teon hyvin vastenmieliseksi. Joten tuskin tuollainen toiminta oli mitenkään yleisesti hyväksyttyä. Vaikuttaa jollain tavoin sodan järkyttämien ihmisten tekosilta...

veikkaisin että tuollaista thneiden ihmisten mielenrauha on järkkynyt pahemman kerran.
nykyään laitettaisiin terapiaan.

Arizona war worker writes her Navy boyfriend a thank-you note for the Japanese skull he sent her. This skull of a Japanese soldier bears the inscription: "Here is a good Jap -- a dead one!" Life Magazine, May 22, 1944.

Keijo Pursiainen ja tuntemattomaksi jäänyt kallo linnun siipien kera.

Iäkkään sukulaisen jokunen vuosi sitten digitoidussa "sota-albumissa" on kuva, jossa joku (ei siis R-setä) pitää ylhäällä melko huonokuntoista vihollissotilaan päänuppia - leuka roikkuu.. Sota tuo toisissa esiin näitä huonoja puolia. Kuvia en voi näyttää ainakaan R:n elinaikana - katotaan myöhemmin..

Muistan lukeneeeni kirgiiseistä, että nekin mielivät leikata vastustajalta korvan voitonmerkiksi. Olisi sitten ollut yhdellä kirgiisisoturilla huono tuuri, kun saksalaiset saivat vangiksi ja kaverilla olisi ollut korvia roikkumassa vyöllään. Lopun voi jokainen arvata miten sitten kävikään.

Ja tuo kultahampaiden keräily taisi olla aika yleistä joka maan armeijoissa jopa suomalaiset harrastivat sitä. Amerikkalaisesta soturista joka otti vielä elävältä japsilta hampaat pois, niin oli mielestäni yksi karmivimpia asioita mitä olen kuullut, kun oli vielä pistimellä viiltänyt posket auki, että pääsi purukalustoon käsiksi paremmin. Täytyy vain toivoa, että ko. japsi olisi ollut niitä pahimpia sadisteja, joka sai mahdollisesti ansionsa mukaan.

Ps. Sota on raakaa ja ratsuväki edelleen julmaa...