Keskustelua asehistoriasta ja militariasta

Meikäläinen on ase- ja militariakeräilyn suhteen täysi maallikko, oikeastaan ainoa alaan edes jotenkin oikeasti aktiivi toimi on ollut ASE-lehden tilaaminen heti sen ilmestymisen alkamisesta lähtien. Lapsuudessa tapahtunutta saksalaisten palaneitten/ruostuneitten romujen tonkimista en omalla kohdallani keräilyksi laske.

Minulle on kuitenkin lukemani perusteella muodostunut sellainen käsitys että keräily, kohdistuipa se sitten mihin tahansa, olisi jo melko aikaisessa vaiheessa hyödyllistä osata/pystyä keskittämään johonkin tietyn sektorin kohteisiin. Näissä ympyröissä vaikkapa arvomerkkeihin, aseisiin tai sitten esim. väestönsuojelutavaraan.

Tältä pohjalta olen hieman ihmetellen seurannut sitä että tämän palstan kirjoittajista aika moni tuntuu ostavan kaiken mahdollisen mikä ikinä vain jotenkin liittyy sotaväkeen tai sotiin. Tokihan näin saa toimia, ei siinä mitään mutta ihmettelen vain miten ja mihin kummassa kaikki se tavara sopii ? Eikö todella olisi kaikella tavalla helpompaa erikoistua ja laatia itselleen selvä suunnitelma siitä mitä kerää ?

igorrock wrote:Eikö todella olisi kaikella tavalla helpompaa erikoistua ja laatia itselleen selvä suunnitelma siitä mitä kerää ?

Olisi todellakin

igorrock wrote:liittyy sotaväkeen tai sotiin

Ei asekeräily välttämättä, ja useinkaan, liity mitenkään sotaväkeen(-iin) tai sotiin.

Iso joukko asekeräilijöitä kerää metsästys- ja urheiluaseita, tai vaikkapa muistoaseita. Myös muiden viranomaisten kuin armeijoiden käyttämät aseet muodostavat merkittävän sektorin asekeräilyssä. Myös jonkun tietyn asemerkin keräilijän kokoelmassa saattaa olla valtaosa kokoelmasta muita kuin sota-aseita. Sama pätee soveltuvin osin militarian keräilyyn.

Muutoin on kysymyksenasettelusi varmasti paikallaan...

Se on "Sulo Vilen"-geeni. Ostin kun halvalla sain. (Tai sitten kalliilla kun sattui kohdalle eikä näitä enää mistään saa....)

Oikein sanottu, asekeräilijöissä on toki sekä siviili-että sotilas/virka-aseiden keräilijöitä. Mutta ainakin maassamme myytävästä asekirjallisuudesta päätellen valtaosa keräilijöistä kuuluu tuohon jälkimmäiseen porukkaan.
Itse seuraan eniten siviiliasepuolta ja sielläkin puolella on havaittavissa että kokoelmien laatu kärsii kun sektori on liian laaja. Tai no, jokainen keräilijähän itse ne omat laatuvaatimuksensa asettaa...

Itsellä oli selvä mitkä piti saada. Kohtuu helppo, vaati vain kärsivällisyyttä ja muutaman euron. En edes näitä itselle kerännyt vaan seuraavalle sukupolvelle. Jotenkin vain kättäpidenpää seuraaville tuleville sukupolville.

igorrock wrote:
Tältä pohjalta olen hieman ihmetellen seurannut sitä että tämän palstan kirjoittajista aika moni tuntuu ostavan kaiken mahdollisen mikä ikinä vain jotenkin liittyy sotaväkeen tai sotiin.

Monella esim. sotilasaseiden kerääjillä on vaikkapa mallinukke kaikkine varusteineen nurkassa. Mielestäni tuollainen antaa huomattavasti lisää potkua kokoelmalle kun se liittyy aiheeseen.
Eikä pidä unohtaa roippeiden vaihtoarvoa, jos halvalla törmäilee johonkin joka on käypäistä vaihto valuuttaa niin mikä ettei.

Ja yleensä keräilystä harrastuksena..
Jälleen kerran painottaisin että keräily on monelle vain harrastus, joka tarjoaa mielenkiintoisia ja joskus rentouttavia hetkiä poissa arjen pas**ta. Se miten se pitäisi toteuttaa on jokaisen oma asia.
Eli keräilystä voi nauttia ilman krakaa ja puvun takkia, eikä pikkusormen tarvitse sojottaa kahvi kupin korvasta. Kokoelmassa ei tarvitse olla järisyttäviä helmiä, Kunhan itse jokainen nauttii harrastuksestaan. Pieni romun kerääjä saattaa nauttia omasta kokoelmastaan paljon enempi kuin joku miljoonilla ostamastaan fiinistä kokoelmastaan. Jos keräilystä tulee jonkinlainen kilpailu on asian ydin mielestäni hukassa.
Sijoitus mielessä keräily on asia erikseen.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Harrastus

Ned Flanders wrote:Eikä pidä unohtaa roippeiden vaihtoarvoa, jos halvalla törmäilee johonkin joka on käypäistä vaihto valuuttaa niin mikä ettei.

Juuri näin, aika paljolti rahoitan omaa kokoelmaani sillä kun eteen osuu edullisesti esine jota en itse tarvitse. Kun muutaman hyvän tilin pääsee tekemään saatan joskus maksaa itselle mieluisesta esineestä sikamaisenkin ylihinnan.

Jos keräilystä tulee jonkinlainen kilpailu on asian ydin mielestäni hukassa.

Tuosta olen täysin samaa mieltä silloin jos keräilyssä kilpaillaan kollegojen kanssa, itsensä kanssa kulpaileminen taas mielestäni olisi jopa suotavaa.

Tällä tarkoitan siis sitä että aktiivisti ja nousujohteisesti pyritään parantamaan omaa kokoelmaa. Itse ajattelen myös niin että jos kokoelman taso ajanmyötä kohoaa ihan oikeasti huomattavalle tasolle, on siitä esim. säätiön tms. muodossa tulevaisuudessa mahdollista saada laajempi hyöty ts. sitä voivat käydä katsomassa muutkin kuin keräilijän perilliset (jos he yleensä osaavat moista arvostaa...).

Nuorempana tuli kerättyä ihan kaikkea mahdollista sotaan ja sotimiseen liittyvää. Tilahan siinä äkkiä kävi vähäksi. Lopullinen päätös keräilyalueen rajauksessa tuli kun jo vuosia sitten nyt jo edesmennyt Karttimon Leo, tutustui kokoelmaani. Hän tokaisi että "onhan tämä iso kokoelma mutta kannattaisi hiukan rajata aihetta ja miettiä että mitä haluaa kerätä ja miksi". Se oli minusta hyvä neuvo ja silloin päädyin tuohon lapin sodan jäämistön keräilyyn, mutta kukin taplaa tyylillään. Tärkeintä on että keräily on itselle mieluista. Yksi mukava lisä harrastuksessa on kun selvittää esineen taustoja/käyttötarkoitusta.Siinäkin on moneksi talvi-illaksi tekemistä.

tommy8267 wrote:Tärkeintä on että keräily on itselle mieluista. Yksi mukava lisä harrastuksessa on kun selvittää esineen taustoja/käyttötarkoitusta.Siinäkin on moneksi talvi-illaksi tekemistä.

Nimenomaan! Hauskaahan tämän pitäisi olla.

Liikaa ei voi korostaa kirjallisuuden merkitystä, koskaan. Hankkikaa alaanne liittyvää kirjallisuutta ja tutustukaa siihen ja nimenomaan taustoittakaa aseisiin ja muuhun keräilyesineistöön liittyvää historiaa ja sitä historiallista kontekstia johon esineet liittyvät.

Oma käsikirjasto kotona antaa paljon ja on huikeasti helpompaa ja antoisampaa tutkia asioita kirjoista kuin netistä (lähdekritiikki lähdekritiikki...). Ovathan kirjat myös itsellään keräilyesineitä ja hyvä ase-/sotahistoriallinen kirjasto myös kokoelma.

Kuten eräs Suomen merkittävimmistä asekeräilijöistä eräällä vierailulla hänen kokoelmiinsa totesi; hankkikaa aina kutakin asetta kohti vähintään kuusi kirjaa! Tätä ohjetta en ole kyllä itsekään kyennyt noudattamaan, lähellekkään, etenkään kun tuo kotikirjasto on myös muusta kuin puhtaasti asekirjallisuudesta täyttynyt.

1st Sergeant wrote:Kuten eräs Suomen merkittävimmistä asekeräilijöistä eräällä vierailulla hänen kokoelmiinsa totesi; hankkikaa aina kutakin asetta kohti vähintään kuusi kirjaa!

Entäs aseet, joista ei ole kirjoitettu tuota vähintään kuutta opusta, ei yhtäkään..?

Nii-in.

Tulkitsen tuon ohjeen lähinnä niin, että jos hankit nyt aseen, niin osta sille kuusi asealan opusta kaveriksi. Tällä tavallakin tieto lisää tuskaa...

Yks turhimpia väittämiä on että asekokoelma ilman siihen liittyvää kirjastoa on arvoton, paska puhetta!
Jossain se raja kulkee, perusteoksia oon ostanu ja muutamia erityisesti jotain tiettyä asetta mutta että monta kirjaa pitäis ostaa samaan aseeseen littyen, joissa vielä suurimmaks osaks samat kuvat kaikissa.
Enemmän nautin ampumisesta ku aseista lukemisesta, tämä menee siihen hienosteluun taas. Arma fennicat yms perus teokset on tietysti hyvä olla kotona.

TPTK wrote:

1st Sergeant wrote:Kuten eräs Suomen merkittävimmistä asekeräilijöistä eräällä vierailulla hänen kokoelmiinsa totesi; hankkikaa aina kutakin asetta kohti vähintään kuusi kirjaa!

Entäs aseet, joista ei ole kirjoitettu tuota vähintään kuutta opusta, ei yhtäkään..?

Itseni toistamisen uhallakin, nostaako kirjasto kokoelman arvoa vaiko sittenkin toisinpäin?

Jäsen J:n kanssa samoilla linjoilla. Ei esim. perus-Mosin-Nagant kokoelma tarvitse rinnalleen 60 kirjan kirjastoa. Samat kuvat ja tiedot eri kustantajan painoksessa ei ole ainakaan itselle mikään kokoelman arvokkuusmittari.