Kokoelman supistaminen

[tommy8267]

Olen päättänyt supistaa kokoelmaani pienemmäksi. Mistä voisi urkkia "päivän hintoja"? Huutonetti,googlettamalla,ulkolaiset alan liikkeet??? Onko palstalaisilla kokemusta. Paljon on sellaista esinettä mitä ei ole nähnyt kaupattavan ihan äskeen niin vaikea on sellaista esinettä hinnoitella. Ei haluaisi kuiteskaan tietämättään alihintaa pyytää..
Arvioiko kukaan militariaa/kokoelmia Suomessa?

[greendevil]

Paras tapa on katsella netistä ns päivän hintoja ja laittaa niistä 1/3 alemmaksi, niin ollaan lähellä realismia. Jos myyjänä liike niin kannattaa muistaa, eettä liikkeet maksavat veroja ja hinnat siis korkeampia.

Laittamalla kohteita huuto.net yms palveluun voi myös kokeilla onneaan

tai sitten myyt suoraan tutuille

Millaista tavaraa?

[väkylä]

No ihan yleisesti ottaen neuvoisin että myy suoraan ulkomaille jos haluat käypäsen hinnan. Henkilökohtaisesti olen totaalisen kyllästynyt kotimaamme nk. keräilijöihin (lue:renkaanpotkijoihin) jotka eivät osaa mitään muuta kuin vikistä kuinka kallista/paskaa/onnetonta/sikamaista ja liian haisevaa luultavasti myymäsi tavara on. Nythän tietenkin kusen ja rajusti tälläkin kommentillani monen (lue:monen) nk. "keräilijöiden" muroihin, mutta raaka totuus on se että jos rahaa haluat niin kurkipa tuonne vennään suuntaab ja luo kontaktit sinne. Nythän alkaa jumalaton debatti ja jytkyttely siitä miten moinen teko on anteeksiantamatonta ja muuta kansakuntaamme halveksuttavaa myyräntyötä, mutta henkilökohtaisten kokemusteni pohjalta olen totaalisen vittuuntunut näihin paikallisten militariamobilistikarvahattu-uunojen nalkutukseen ja vittuiluun kuinka kehtaan pyytää ylihintaa jostain nyt mistä lienee tuotteesta. Samaan aikaan ko. kapistusta revitään käsistä kuola suupielistä valuen ja jotain nuhjuista kaskymppistä tyrkyttäen sekavien "eihän toi oo edes sota-aikanen" soperrusten saattelemana. No tämä nyt on vain oma mielipiteeni, mutta kukin tekee mitä tahtoo. Huutonettiä voit verrata siihen kuinka tullilaitos tutkii autoveroarvionsa nettiautosta.

Eli summasummarum, jos omaat yhtään tuttuja tahi kontakteja vaikkapa tuonne em. mainitun itärajan taakse, niin rohkenen väittää että saat tavaroillesi hyvän hinnan ja hieman ylikin. Toki poikkeuksiakin on, sitä en väitä mutta nopein ja paras tapa on edellä mainittu.


Nimim. Jopa sähköpostitse venäläisten kanssa kauppaa käynyt, postitse kamansa lähettänyt ja aina rahansa saanut!!!!

[Haudankaivaja]

Mitä olen tähän ikään asekeräilijöitä nähnyt, seurannut ja kuunnellut, niin kummallakin mielipiteellä on omat vankat kannattajansa... niin "leksan" kuin "väkylän". Karkeasti ottaen ammattimaisesti kauppaa tekevät (ja osa satunnaisista myyjistäkin) myyvät ihan minne vaan, kuka enemmän maksaa ja sitten taas satunnaisissa myyjissä on osa vankan periaatteen miehiä, jotka ovat samaa mieltä "leksan" kanssa.

[Spieß]

Kerro mitä olet kauppaamassa, täältä(kin) saa suuntaa hintoihin....

[FN_1899]

Suomen markkina on viimeisen taantuman jäljiltä vielä hieman mollissa. Ellei idän miehet olisi auttamassa kaupanteossa ei varmaan kukaan kulkisi messuilla romppeitaan myymässä. Suomalaiset ei vaan osta entiseen malliin, mikä on valitettavaa. Liian moni jarruttelee hankintojaan ja potkii renkaita. Jotain muutaman vuoden takaista harvoin nähtyä herkkupalaa, joka olisi mennyt heti kiljuen kaupaksi kyllä nytkin ihaillaa, muttei tarjota kuin jotain naurettavan ja huvittavan väliltä.
Yksi vaikuttava tekijä on tietysti aselupapolitiikka, joka ei nyt ole vielä vaikuttanut keräilijöihin juuri mitenkään. Kolmen viikon sisällä olen hakenut ja saanut pari kymmentä käsiaselupaa.
Vaikka niin kiva olisikin pitää kokoelmaesineet Suomessa ja Saimaan rannat suomalaisina, on se raha kuitenkin se jolla mieli muuttuu. Tätä kehitystä ei ainakaan lopeteta panttaamalla ostoja, idän miehet latoo violettia rullasta tiskiin ja kauppa käy, siinä jää jappasiat ja renkaan potkijat ilman.

[tommy8267]

Vaikka tunteet ovat selvästi pinnassa niin karu tosiasia on varmana että ulkomailla on maksukykyistäporukkata paljon. Ja vaikka en pidä ajatuksesta Suomalaisen militarian myymisestä ulkomaille niin olen ajatellut oman kokoelman kohdalla (Pelkästään Saksalaista tavarata) kaupata myös mahdolliselle ulkolaiselle ostajalle.
Mutta henkästään välillä ja ruetaan juhannuksen viettoon rauhallisin mielin,eikös?

Ja lukko on varmana paikallaan...

[reka65]

Minäkin olen supistanut keräilyäni ja hankkiutunut eroon tavarasta myyden antaen ja vaihtaen jolloin kysyjän ja tarjoajan tuotteet vaihtavat omistajaa.Ostan kuitenkin jos jotain löydän,jokuhan saattaa olla sellaisesta kiinnostunut mutta en tee sitä voiton tavoittelemiseksi.Keräilijä,välittäjä tai trokaaja ovat kaiketi samaa kastia,kaikki keräävät jotain mutta erilaisella mentaliteetilla.

[JR33]

Onko veljet muistannu militariakeräilykappaleiden myynnin kohdalla sitä seikkaa, mikä liittyy alkuperämaahan.
Tavaran myynti/osto alkuperäiseen valmistusmaahan on mitä isänmaallisin teko molemmille osapuolille.
Lisenssillä tehdyt on sitten osa väittelyä ja eripuratoraa.
Thinkaboutit

[leksa]

Ja saattaahan Finnmedalsia kiinnostaa suomalainen militaria.....

[jaska]

No on keräilijöitä ja "keräilijöitä".Toiset harrastaa euronkuvat silmissä ja toiset sitten taas harrastaa keräilyä. Jos haluaa luopua jostain kokoelmaesineestä tai kokoelmasta niin silloin se ero tulee vastaan. Markkinat Suomessa on rajalliset ja itänaapurit maksaa tietynlaisesta tavarasta monin verroin sen mitä täkäläiset.Se on sitten arvovalinta kelle myy ja aina ei kotomaahan saa edes kaupaksi. Itse vierastan naapurimaahan myyntiä ja pidän sitä lähes veteraanien halveksimisena, mutta vapaa maa jne.

[HL/A]

Kun markkinataloudessa eletään niin jokaisella tavaran omistajalla on oikeus myydä se parhaaksi katsomallaan tavalla ja hinnalla.
Jos tavaraa reilusti alle markkinahintojen myydään vain kotimaisille markkinoille niin saattaa käydä kuten minulle vuosia sitten eräässä tapauksessa; eräs keräilijäkaveri välttämättä halusi kokoelmaansa esineen joka minulla oli jokseenkin joutilas. Myin sen hänelle hyvin edulliseen asevelihintaan koska sen rahallisella arvolla ei minulle ollut suurempaa merkitystä. No, meni pari kolme vuotta ja kaverin mielenkiinto ja keräilysuunnitelma vaihtui joten päätti luopua kyseisestä esineestä. En tiedä oliko kenties unohtanut mistä esine oli kotoisin mutta tarjosi sitä minulle "sinä kun näitä harrastat" mutta hinta oli lähes kolminkertainen minun pyytämääni. Totesin että aika kallis - johon vastasi että maailmanmarkkinoilla ovat tämän hintaisia.
Tästä opin että jossain vaiheessa ketjua joku tavaran kuitenkin myy markkinahintaan, joten miksen minä voisi tehdä sitä yhtä hyvin

[1st Sergeant]

On myös sellaista tavaraa jota ei saisi (eikä saakaan) myydä rajojen ulkopuolelle.



«Muinaismuistolaki» 17.6.1963/295

Eduskunnan päätöksen mukaisesti, joka on tehty valtiopäiväjärjestyksen 67 §:ssä määrätyllä tavalla, säädetään:

1 LUKU
Kiinteät muinaisjäännökset
1 §
Kiinteät muinaisjäännökset ovat rauhoitettuja muistoina Suomen aikaisemmasta asutuksesta ja historiasta.

Ilman tämän lain nojalla annettua lupaa on kiinteän muinaisjäännöksen kaivaminen, peittäminen, muuttaminen, vahingoittaminen, poistaminen ja muu siihen kajoaminen kielletty.

2 §
Kiinteitä muinaisjäännöksiä ovat:

1) maa- ja kivikummut, röykkiöt, kivikehät ja muut kiveykset ja kivilatomukset, jotka ovat ihmisten muinoin tekemiä;

2) pakanuuden aikaiset haudat ja kalmistot, myös sellaiset, joista maan pinnalla ei ole merkkejä;

3) kivet ja kalliopinnat, joissa on muinaisilta ajoilta kirjoituksia, kuvia tai muita piirroksia tahi maalauksia, hiomauria tai muita hionnan tahi hakkuun jälkiä taikka uhrikuoppia;

4) uhrilähteet, uhripuut, uhrikivet ja muut palvontapaikat sekä muinaiset käräjäpaikat;

5) muinaisilta ajoilta peräisin olevat asumusten jäännökset sekä asuin- ja työpaikat, niin myös muodostumat, jotka ovat syntyneet sellaisten asumusten tai paikkojen käyttämisestä;

6) muinaisaikaiset hylätyt linnat, linnamäet, linnoitukset, linnakkeet, vallit ja vallihaudat sekä niiden jäännökset, kirkkojen, kappelien, luostarien ja muiden huomattavien rakennusten rauniot sekä muinaiset hautapaikat, jotka eivät ole seurakunnan hoidossa olevalla hautausmaalla;

7) kivet, ristit ja patsaat, jotka muinoin on pystytetty jonkun henkilön tai tapahtuman muistoksi tai uskomuksellisessa tarkoituksessa, samoin kuin muut sellaiset muistomerkit

muinaisten huomattavien kulkuteiden, tienviittojen ja siltojen sekä vartiotuli- ja muiden sellaisten laitteiden jäännökset; sekä

9) kiinteät luonnonesineet, joihin liittyy vanhoja tapoja, tarinoita tai huomattavia historiallisia muistoja.

3 §
Kiinteiden muinaisjäännösten rauhoitusta valvoo muinaistieteellinen toimikunta.

4 §
Kiinteään muinaisjäännökseen kuuluu sellainen maa-alue, joka on tarpeen jäännöksen säilymiseksi sekä jäännöksen laadun ja merkityksen kannalta välttämättömän tilan varaamiseksi sen ympärille.

Aluetta, josta 1 momentissa on säädetty, nimitetään tässä laissa suoja-alueeksi.

5 §
Jos kiinteä muinaisjäännös suoja-alueineen on määrätty kiinteistötoimituksessa tai lunastettu, on siinä määrättyjä rajoja noudatettava. (12.4.1995/563)

Milloin muinaisjäännöksen rajoja ei ole määrätty siten kuin 1 momentissa on sanottu eikä Museoviraston ja maanomistajan kesken niistä kirjallisesti sovita, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen asiana on Museoviraston tai maanomistajan hakemuksesta vahvistaa rajat. Hakemukseen on liitettävä ehdotus muinaisjäännöksen rajoiksi, selvitys sen kiinteistön omistusoikeudesta, jolla muinaisjäännös sijaitsee, ote kiinteistörekisteristä ja jäännöksen sijaintipaikan osoittava luotettava kartta tai karttapiirros. Hakemuksesta on kuultava maanomistajaa, jos hakemuksen on tehnyt Museovirasto, ja Museovirastoa, milloin hakemus on maanomistajan tekemä. (22.12.2009/1443)

Jollei muinaisjäännöksen rajoja ole vahvistettu siten kuin edellä tässä pykälässä on sanottu, katsotaan rajojen kulkevan siten, että suoja-alueen leveydeksi tulee kaksi metriä luettuna jäännöksen näkyvissä olevista ulkoreunoista.

6 §
Milloin kiinteä muinaisjäännös on alueella, jota koskeva maanmittaustoimitus on vireillä, on muinaisjäännös suoja-alueineen merkittävä kartalle ja maarekisteriin.

Jos asianosaiset siitä sopivat, on muinaisjäännös suoja-alueinen erotettava maanmittaustoimituksessa osakkaiden yhteiseksi alueeksi.

7 §
Jos suoja-alueesta, jonka rajat on sovittu tai vahvistettu 5 §:n 2 momentin mukaisesti, aiheutuu huomattavaa haittaa kiinteistön tai sen osan käyttämiselle alueella, jonka käyttöä aikaisemmin ei ollut vastaavasti rajoitettu, on asianomaisella oikeus saada valtion varoista siitä korvaus.

Jollei 1 momentissa tarkoitetusta korvauksesta sovita, on sitä koskeva kanne pantava vireille suoja-alueen sijaitsemispaikan tuomioistuimessa vuoden kuluessa siitä, kun suoja-alueen rajat on laillisesti määrätty, uhalla että oikeus korvaukseen menetetään.

Milloin kiinteistö, jolla suoja-alue sijaitsee, on saamisen tai toistuvan raha- tai tavaratulon kantamisoikeuden panttina, on korvaus, josta edellä tässä pykälässä säädetään, talletettava aluehallintovirastoon ja jaettava niin kuin ulosmitatun omaisuuden myyntihinnasta säädetään. Panttioikeuden haltijalla on talletettuun korvausmäärään yhtäläinen oikeus kuin kiinteistöön. Tallettamista ei saa kuitenkaan toimittaa, jos esitetään panttioikeuden haltijan suostumus korvauksen tallettamatta jättämiseen taikka jos korvattavan edun vähäisyyden vuoksi tai muusta sellaisesta syystä haitan ei ole katsottava sanottavasti heikentäneen vakuuden arvoa. (22.12.2009/1443)

8 § (22.12.2009/1443)
Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen tulee tarvittaessa antaa erityisiä kiinteän muinaisjäännöksen arvoa turvaavia määräyksiä. Määräykset voidaan ulottaa koskemaan myös suoja-alueen ulkopuolella olevaa aluetta, jollei alueen omistajalle tai jollekin muulle siitä aiheudu huomattavaa haittaa.

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen päätös on julkipantava kunnan ilmoitustaululle niin kuin julkisista kuulutuksista säädetään sekä, jos se harkitaan tarpeelliseksi, sopivaan paikkaan muinaisjäännöksen läheisyyteen.

9 §
Valtiolla on, milloin yleinen tarve sitä vaatii, siten kuin kiinteän omaisuuden pakkolunastuksesta yleiseen tarpeeseen on säädetty oikeus pakkolunastaa kiinteä muinaisjäännös suoja-alueineen tai sen osa.

10 §
Muinaistieteellisellä toimikunnalla on oikeus tutkia kiinteää muinaisjäännöstä, osoittaa sen rajat paaluilla, aidalla tai muilla merkeillä tahi ilmoittaa ne paikalle pannussa taulussa, niin myös kunnostaa muinaisjäännös sekä suorittaa siihen kuuluvalla alueella raivausta ja muita muinaisjäännöksen suojelun ja hoidon kannalta tarpeellisia toimenpiteitä. Muinaistieteellinen toimikunta myös voi määräämillään ehdoilla antaa toiselle luvan muinaisjäännöksen tutkimiseen sekä vastaanottajan suostumuksella luovuttaa toistaiseksi muinaisjäännöksen paikallisen hoidon kunnalle, seurakunnalle tai yhtymälle.

Milloin erityisistä syistä on välttämätöntä, voi muinaistieteellinen toimikunta ottaa muinaisjäännöksen tai sen osan haltuunsa toiseen paikkaan sijoitettavaksi ja siellä hoidettavaksi. Nyt sanottu soveltuu myös sellaiseen muinaisjäännökseen tai sen osaan, joka on muurattu tai muutoin yhdistetty rakennukseen tai muuhun rakennelmaan.

Jos joku on kärsinyt vahinkoa 1 tai 2 momentissa tarkoitetuista toimenpiteistä, on hänellä oikeus saada siitä valtion varoista kohtuullinen korvaus.

11 § (22.12.2009/1443)
Milloin kiinteä muinaisjäännös tuottaa sen merkitykseen verraten kohtuuttoman suurta haittaa, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi hakemuksesta, johon on liitettävä muinaisjäännöstä koskeva tarkka selostus, Museovirastoa kuultuaan antaa luvan kajota muinaisjäännökseen tavalla, mikä muutoin 1 §:n 2 momentin mukaan on kielletty. Lupaan voidaan sisällyttää tarpeellisiksi katsottuja ehtoja.

Jos 1 momentissa mainittu hakemus on muun kuin maanomistajan tekemä, on omistajaa asiassa kuultava.

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen päätös, jolla on annettu lupa muinaisjäännökseen kajoamiseen, on alistettava opetusministeriön vahvistettavaksi, milloin päätös on Museoviraston lausunnon vastainen.

Luvan saamisesta muinaisjäännöksen kajoamiseen yleistä työhanketta toteutettaessa säädetään 13 §:ssä.

12 §
Jos 11 §:n 1 momentissa tarkoitettu hakemus on koskenut sellaista kiinteää muinaisjäännöstä, jota aikaisemmin ei ole tunnettu ja josta merkkejä ei ole ollut näkyvissä maan pinnalla, ja hakemus on hylätty, vaikka muinaisjäännös aiheuttaa hakijalle huomattavaa haittaa, on hakijalla oikeus saada haitasta valtion varoista kohtuullinen korvaus, mikäli hylätyksi tullut hakemus oli tehty kahden vuoden kuluessa siitä, kun muinaisjäännös tavattiin.

Edellä 1 momentissa mainittua korvausta koskeva kanne on, jos korvauksesta ei ole sovittu, pantava vireille muinaisjäännöksen sijaitsemispaikan tuomioistuimessa vuoden kuluessa siitä, kun hakija sai tiedon, että 11 §:n 1 momentissa mainittu hakemus on lainvoimaisesti hylätty, uhalla että oikeus korvaukseen menetetään.

Milloin kiinteistö, jolla muinaisjäännös sijaitsee, on saamisen taikka toistuvan raha- tai tavaratulon kantamisoikeuden panttina, on korvauksen tallettamiseen ja jakamiseen vastaavasti sovellettava mitä 7 §:n 3 momentissa on säädetty.

13 §
Yleisen tien tekemistä, rautatien, kanavan tai lentokentän rakentamista, vesistön säännöstelyä tai muuta sellaista yleistä työhanketta taikka kaavoitusta suunniteltaessa on hyvissä ajoin otettava selko siitä, saattaako hankkeen tai kaavoituksen toimeenpaneminen tulla koskemaan kiinteää muinaisjäännöstä. Jos niin on laita, on siitä viipymättä ilmoitettava muinaistieteelliselle toimikunnalle asiasta neuvottelemista varten. Neuvottelussa on kuultava maanomistajaa.

Jos 1 momentissa tarkoitetussa neuvottelussa ei päästä yksimielisyyteen, on muinaistieteellisen toimikunnan alistettava asia valtioneuvoston ratkaistavaksi.

14 §
Jos maata kaivettaessa tai muuta työtä suoritettaessa tavataan kiinteä muinaisjäännös, jota aikaisemmin ei ole tunnettu, on työ muinaisjäännöksen kohdalta heti keskeytettävä ja työn johdon viipymättä saatettava asia muinaistieteellisen toimikunnan tietoon tarpeellisia toimenpiteitä varten. Jos työ on sellainen kuin 13 §:ssä tarkoitetaan, on asiassa meneteltävä niin kuin mainitussa pykälässä on sanottu.

15 §
Milloin yleisen tai suurehkon yksityisen työhankkeen toteuttaminen koskee kiinteää muinaisjäännöstä siten, että siitä aiheutuu muinaisjäännöksen erityinen tutkiminen tai erityisiä toimenpiteitä sen säilyttämiseksi, on hankkeen toteuttajan korvattava tästä johtuvat kustannukset tai osallistuttava niihin, mikäli sitä olosuhteet huomioon ottaen ei ole katsottava kohtuuttomaksi.

2 LUKU
Irtaimet muinaisesineet
16 §
Sen, joka löytää rahan, aseen, työkalun, koristeen, astian, kulkuvälineen tai muun sellaisen esineen, jonka omistajaa ei tiedetä ja mikä voidaan olettaa vähintään sadan vuoden vanhaksi, on viipymättä toimitettava esine sellaisenaan puhdistamattomana löytöpaikkaa sekä löytöön liittyviä olosuhteita koskevine tarkkoine tietoineen muinaistieteelliselle toimikunnalle. Jos on pelättävissä, että esine liikuteltaessa vahingoittuu, tai jos esinettä muutoin hankaluudetta ei voida toimittaa muinaistieteelliselle toimikunnalle, on löydöstä sille kuitenkin viipymättä ilmoitettava ja samalla annettava edellä mainitut tiedot.

Milloin esine löydetään suosta tai syvemmältä maasta tahi löytöpaikalla on kiinteää muinaisjäännöstä, niin kuin asuinpaikkaa tai kalmistoa osoittavia merkkejä, ei löytöpaikkaan saada enempää kajota, ennen kuin muinaistieteellinen toimikunta, jolle löydöstä viipymättä on ilmoitettava, tarvittaessa tutkittuaan paikan on asiasta määrännyt.

Mitä 1 tai 2 momentissa on sanottu esineestä, koskee myös esineen osaa.

17 §
Muinaistieteellisellä toimikunnalla on oikeus lunastaa 16 §:ssä tarkoitettu muinaisesine Suomen kansallismuseolle tai siirtää lunastusoikeutensa jollekin muulle yleiselle museolle tai laitokselle. Milloin esineellä on huomattava merkitys, on lunastusoikeuden siirtoon kuitenkin saatava opetusministeriön suostumus. Jollei esinettä lunasteta, on se palautettava löytäjälle, joka saa pitää esineen.

Jos 1 momentissa tarkoitettu esine lunastetaan, on löytäjälle maksettava siitä kohtuullinen korvaus, jonka muinaistieteellinen toimikunta määrää ottaen huomioon esineen laadun. Milloin esine on jalometallia, on korvauksen vastattava vähintään esineen metalliarvoa korotettuna kahdellakymmenelläviidellä sadalta.

Tunnetusta kiinteästä muinaisjäännöksestä tavattu muinaisesine, jolla on yhteyttä muinaisjäännöksen kanssa, kuuluu lunastuksetta valtiolle.

Muinaistieteellinen toimikunta voi, jos katsoo syytä olevan, suorittaa löytäjälle erityisen löytöpalkkion.

18 § (22.12.2009/1443)
Museovirastolla on oikeus tutkia tai määräämillään ehdoilla antaa toiselle lupa tutkia paikkaa, jossa muinaislöytö on tehty, vaikkei siinä olekaan kiinteää muinaisjäännöstä.

Jos joku on kärsinyt 1 momentissa mainitusta tutkimisesta vahinkoa, on se hänelle valtion varoista kohtuullisesti korvattava.

Aluehallintovirasto voi tarvittaessa uhkasakkoa käyttäen kieltää ryhtymästä 1 momentissa tarkoitetulla alueella tutkimusta vaarantaviin toimenpiteisiin.

19 §
Kirkossa tai muussa julkisessa rakennuksessa olevaa tai sellaiseen rakennukseen kuuluvaa irtainta esinettä, johon liittyy muisto muinaisajan tavoista tai taidokkuudesta ja joka ei ole yksityisen omaisuutta, niin kuin vanhaa taulua, veistosta tai muuta taideteosta, kalleutta, vaakunakilpeä, juhla- tai asepukua, lippua, asetta, vaivaistukkia tahi muuta sellaista esinettä, älköön hävitettäkö tai luovutettako, ennen kuin siitä on ilmoitettu muinaistieteelliselle toimikunnalle ja se on asian käsitellyt. Muinaistieteellisellä toimikunnalla on oikeus otattaa esineestä jäljennöksiä ja kuvia, niin myös, milloin esine aiotaan hävittää tai luovuttaa yksityiselle, lunastaa se Suomen kansallismuseolle.

Mitä 17 §:n 1 momentissa on säädetty muinaisesineen lunastusoikeuden siirtämisestä, sovellettakoon vastaavasti 1 momentissa mainittuun lunastusoikeuteen.

3 LUKU
Laivalöydöt
20 §
Merestä tai vesistöstä tavattu sellaisen laivan tai muun aluksen hylky, jonka uppoamisesta voidaan olettaa olevan vähintään sata vuotta, tai tällaisen hylyn osa on rauhoitettu. Hylystä ja sen osasta on soveltuvin osin voimassa, mitä kiinteästä muinaisjäännöksestä säädetään. (15.11.2002/941)

Jos ulkoisten olosuhteiden perusteella on ilmeistä, että omistaja on hylännyt 1 momentissa tarkoitetun hylyn tai sen osan, kuuluu se valtiolle. (15.11.2002/941)

Esineet, jotka tavataan 1 momentissa tarkoitetusta hylystä tai ovat ilmeisesti sellaisesta peräisin, kuuluvat lunastuksetta valtiolle, ja on niistä muutoin soveltuvin osin voimassa, mitä irtaimista muinaisesineistä on säädetty.

Joka löytää edellä tässä pykälässä tarkoitetun hylyn tai esineen, ilmoittakoon siitä viipymättä muinaistieteelliselle toimikunnalle.

Laivalöytöjen ja niitä koskevien säännösten noudattamisen valvontaa suorittaa muiden tässä laissa säädettyjen viranomaisten lisäksi rajavartiolaitos. (15.7.2005/592)

4 LUKU
Erinäisiä säännöksiä
21 §
Milloin tulee suoritettavaksi 10 §:n 1 tai 2 momentissa, 16 §:n 2 momentissa tahi 18 §:n 1 momentissa tarkoitettu toimenpide, on sen ajasta hyvissä ajoin todisteellisesti tiedossa olevalla postiosoitteella tai muulla tavoin ilmoitettava maan tai rakennelman omistajalle sekä, milloin omaisuus ei ole omistajan hallinnassa, myös sen haltijalle.

22 § (15.7.2005/592)
Päätöksestä, jota tarkoitetaan 5 §:n 2 momentissa tai 8 §:n 1 momentissa, on viipymättä lähetettävä jäljennös Museovirastolle ja asianomaisen kihlakunnan poliisilaitokselle. Laivalöytöä koskevan päätöksen jäljennös on lähetettävä myös rajavartiolaitoksen asianomaiselle hallintoyksikölle.

23 §
Edellä 11 §:n 1 momentissa tarkoitettu hakemus sekä 13 §:n 1 momentissa, 14 §:ssä, 16 §:n 2 momentissa ja 19 §:n 1 momentissa mainitut ilmoitukset on käsiteltävä kiireellisinä. Tutkiminen ja toimenpiteet, joista 15 §:ssä on säädetty, on myös suoritettava kiireellisesti.

24 § (15.7.2005/592)
Ilmoitukset, joista säädetään 13 §:n 1 momentissa, 14 tai 16 §:ssä taikka 20 §:n 3 momentissa, voidaan tehdä sekä 16 §:n 1 momentissa tarkoitettu esine antaa myös poliisille. Laivalöytöä koskevan ilmoituksen voi tehdä ja siihen liittyvän esineen antaa myös rajavartiolaitokselle. Poliisin ja rajavartiolaitoksen on viipymättä toimitettava ilmoitukset ja esineet Museovirastolle.

25 § (21.4.1995/702)
Rangaistus vastoin tätä lakia tehdystä rakennussuojelurikoksesta säädetään rikoslain 48 luvun 6 §:n 2 momentissa.

Joka muulla kuin 1 momentissa tarkoitetulla tavalla tahallaan tai huolimattomuudesta luvatta ryhtyy 1 §:n 2 momentissa mainittuun toimenpiteeseen taikka rikkoo 8 §:n 1 momentin nojalla annettuja määräyksiä tai 14 §:n, 16 §:n 2 momentin, 19 §:n 1 momentin tai 20 §:n säännöksiä, on tuomittava muinaismuistorikkomuksesta sakkoon.

Muinaismuistorikkomuksesta tuomitaan myös se, joka jättää toimittamatta asianomaiselle viranomaiselle 16 §:n 1 momentissa tarkoitetun esineen tai ei siitä tee säädettyä ilmoitusta taikka muutoin salaa, luovuttaa, itselleen hankkii tai vie maasta pois sanotunlaisen esineen, joka tämän lain mukaan olisi ollut toimitettava museovirastolle, taikka vahingoittaa tai muuttelee sitä. Tekijä menettää myös löytöön perustuvat oikeutensa.

[jylhä]

Ainakin pistooleiden myynti on vaikeaa, ei siinä että hinnoissa välttämättä olis vikaa, mutta maailma on mikä on. Jos kalustoa haluaa vähentää, niin kannattaa myydä sillä millä se menee. Huutonettiin lähdöksi nolla ja ilman hintavarausta niin näkee sen todellisen arvostuksen. Jos ei mene kaupaksi niin romuksi sitten. Ei venäläisetkään ainakaan mesuilta osta entiseen malliin, ennen kelpas "maksim maksim deko deko??", nykyään ei enää paljon kysellä.

[jaska]

No normaalien yleisten aseiden yms myynti itään nyt ei niin maailmanloppu ole, mutta harvinaisuuksien, kuten vaikka ppd.t, feodorovit yms. myynti pois maasta on jotain, mitä en hyväksy vaikka ymmarrän, että venäläiset maksavat moninkertaisen hinnan täkäläisiin verrattuna. No siellä keräily lieneekin eliitin hommia ja täällä keräilijät suurimmaksi osaksi ovat tavallisia pulliaisia , joiden täytyy tulla toimeen palkallaan ja täten kilpailu hinnalla ei oikein onnistu!