Keskustelua asehistoriasta ja militariasta

Hyvää neuvoa kaivataan
Laatikoston koko 690x840 mm (pinta-ala) , monta kerrosta
Mistähän saisi laatikon pohjalle sopivan urallisen "levyn", johon voi laittaa panoksia koottain jne

Pentta wrote:Hyvää neuvoa kaivataan
Laatikoston koko 690x840 mm (pinta-ala) , monta kerrosta
Mistähän saisi laatikon pohjalle sopivan urallisen "levyn", johon voi laittaa panoksia koottain jne

Aaltopahvia on käytetty, sellaista jossa aalto on paljaana, sillä saa vaan valitettavasti laatikon pohjan peitettyä, ei kerroksia päällekkäin.

Polarfuchs wrote:

Pentta wrote:Hyvää neuvoa kaivataan
Laatikoston koko 690x840 mm (pinta-ala) , monta kerrosta
Mistähän saisi laatikon pohjalle sopivan urallisen "levyn", johon voi laittaa panoksia koottain jne

Aaltopahvia on käytetty, sellaista jossa aalto on paljaana, sillä saa vaan valitettavasti laatikon pohjan peitettyä, ei kerroksia päällekkäin.

Aaltopahvissa on ikävä puoli, siitä haihtuu kaikenlaista.. Happovapaasta pahvista taillelemalla vekkejä tai ohut,kapea rimoitus .
Onhan niitä konsteja kun miettii.

Jos on joku tuttu jolla on puutöihin tarkoitettu käsijyrsin niin sillä tekee sopivan paksuisesta vanerista aika äkkiä hyvän "uralaudan". Jyrsimen teriä on pyöreäkärkisiä ja eri levyisiä.

Sormipaneelihan on sopivasti uritettua.

Huonoja kokemuksia vanerista. Meillä a-radalla hylsynkeräysastiana PV:n vihreä kirstu, jossa messinkihylsyt hapettuvat parissa viikossa. Tämä toki ulkoilmassa, mutta katoksessa kuitenkin. Laatikon viereisessä muovisangossa muutosta ei ole tapahtunut, vaikka osa hylsyistä on maannut siellä muutamia vuosia.

Kuvan hylsyt kerätty kyseisestä taikalaatikosta. Olisi pitänyt kerätä heti ammunnan jälkeen. Valtaosa on S&B:n perhepakkauspaukkua.

Huonoja kokemuksia vanerista. Meillä a-radalla hylsynkeräysastiana PV:n vihreä kirstu, jossa messinkihylsyt hapettuvat parissa viikossa

Noin yleisesti ottaen puiset tai vaneriset laatikot kannattaa aina pintakäsitellä jollain. Itselläni on vanerilaatikossa ollut patruunoita säilytyksessä vuosikausia ilman minkäänlaisia näkyviä muutoksia. Boxi onkin kyllä lakattu sekä sisältä että ulkoa.

Anteeksi off-topic, mutta jatkanpa parilla virkkeellä tätä hapettuma-asiaa. Eli kokeilin tehdä vanerilaatikossa hapettuneista hylsyistä hieman nätimpiä jälleenladattavia. Tavanomainen myllytys puruissa ja kiillotusaineessa kyllä poisti karheat hapettumat, mutta tummuus ei hävinnyt minnekään 5-6 tunnin jytyytyksestä huolimatta. Tuloksena oli kiiltävän mustia hylsyjä.

Aikaisemmin olen vierastanut hapotusta, kun sinkki lähtee kävelemään helposti (tuloksena punertavia ja himmeitä hylsyjä), mutta koska 9x19 mm hylsyillä ei ole juurikaan arvoa, ajattelin altistaa osan käsittelemättömistä hylsyistä sitruunahapolle. Laitoin 10 litran sankoon noin 3 litraa melkein kättä polttavaa vettä, teelusikallisen sitruunahappokiteitä ja perään noin 250 hylsyä. Myllytin hylsyjä käsin vatkaamalla noin 10 minuuttia, minkä jälkeen kaadoin happoveden pois ja pysäytin reaktion tiskiainepitoisella vedellä. Loppuun huolelliset huuhtelut ja kuivaus yön yli puuhellan levyllä.

Tässä kuva ko. hylsyistä. Jatkuva käsimylläys yhdessä hapon kanssa poisti kaikki tummettumat muutamassa minuutissa ja lopputuloksena oli täysin kiiltäviä hylsyjä. Pelkkä seisottaminen happovedessä olisi luultavasti tehnyt taas pinnoista himmeän punaisia, mutta kerros lienee niin ohut, että se kului pois hankauksessa. Myös hylsyjen sisukset puhdistuivat hyvin, vaikkei sinne kohdistunutkaan mekaanista rasitusta.

Mikäli koeammunnoissa ei ala ilmetä haurastumisen merkkejä, taidan siirtyä tähän menetelmään lopullisesti. Sen verran tehokasta purujen kanssa pelleilyyn verrattuna.

Onpas tehokas konsti! Juutuupissa on ohjeita erilaisista litkuista, mutta en saanut lähellekään noin puhdasta jälkeä saati noin nopeasti.

Minäkin vähän yllätyin, että onko tämä tottakaan. Joskus aikaisemmin kokeilin "happoseisotusta" parilla .38 Specialin hylsyllä, kun sain kaverilta ison kasan kerran ammuttua Sakolaista pahoin hapettuneina. Tummettumat lähtivät silloinkin nopeasti, mutta värimuutos herätti epäilyjä. Taitaa olla kumminkin niin, että happo reagoi vain pinnan kanssa ja alta löytyy terve messinki. Olennasta tuossa varmasti on neutralointi, ettei prosessi jatku pidempään kuin on välttämätöntä.

Toki puruhommakin pelaa, jos koneessa on tuoreet öyheet, mutta vähänkin käytetyllä panoksella tehokkuus laskee olennaisesti.

teelusikallisen sitruunahappokiteitä

Siis ihan apteekki/market kamaa vai jotain muuta?
Teelusikallinen 3 litraan on melkoisen laiha liemi.

Reagenssi on kauppanimellä "Apteekkarin sitruunahappo". En löytänyt netistä ihan 100% samanlaista pussia, mutta sisältö lienee sama. Oriolan valmistuttamaa kamaa.

http://www.apteekkiverkkokauppa.fi/Sitruunahappo

Ja tosiaan, kyllä sitä (porakaivotaika)vettä oli kolmisen litraa. Tai no, 10 litran sanko jonkin verran alle puolenvälin. Lämpötilan vedin niin ylös, kun vain koura kesti. Sitten vatkausta berserkin vallassa.

En tiedä, voisivatko säilytysolot, s.o. hapettuman kemiallinen koostumus, olla tässä osatekijänä lopputulokseen. Otanta kun on hyvin suppea.

Sitruunahappoa löytyy ihan hyvinvarustetun marketin viinitarvikehyllystä,eikä maksa paljon.Seossuhde ei ole niin nöpönuuka,ja loppupesuun on kätevintä mäntyneste saippua.Sillä kun on sellainen ominaisuus että happojäämät
värjää pesuveden valkoiseksi,eli kun vesi on kirkasta niin on hapotkin on häipyneet.Loppukäsittelynä olen myllyttänyt hylsyt ihan sahanpurussa (sitä lemmikkiosastolta saatavaa)
Homma toimii myös esim purkuluotienkin käsittelyssä,niin on kuin tehtaalta tulleita

Hakekaa sitruunahappo Agrimarketista, se ei sielä maksa käytännössä mitään.Käytetään sikojen mahavaivoihin.Hintaa en muista, mutta vähän verrattuna apteekkiin.

Agrimarketin sitruunahappo oli vajaa 10 vuotta sitten alle 30 euroa / 5 kg ämpäri.