Keskustelua asehistoriasta ja militariasta

Jokainen asiallinen keräilijä tietää tarkkaan kokoelmiensa arvon,ja jos arvokkaampaa omistaa niin on sen varmaan myös vakuuttanutkin (ehkä joku "könttäkorvaussumma" tms). Kenties valokuvannutkin aseensa mahdollisen murron, tulipalon tai vastaavan varalle.
Mutta moniko on ajatellut mitä tapahtuu jos esim. Venäläinen rekkakuski painaa vodkahöyryissä jarruttomalla rekallaan keräilijän kuljettaman auton yli tai tapahtuu jokin muu onnettomuus tai vaikka sairaskohtaus tms.
Mitä sitten ? Siinä sitä on perikunnalla ihmettelemistä kun huomaavat yhtäkkiä omistavansa enemmän tai vähemmän tuliaseita,miekkoja,mitaleita yms tavaraa jonka arvosta/arvottomuudesta perijät todennäköisesti eivät tiedä mitään.
Luotatteko arvon keräilijät siihen että kyllä se tuttu keräilijäkaveri käy sitten leskelle ja muulle perikunnalle omistamienne esineiden OIKEAN arvon kertomassa,samalla kun silmät kiiluen kertoo että kyllä hän voi nuo satasen kappale ostaa pois harmina kuleksimasta,vaikkei nyt juuri noita tarvitsekaan...
-Vai onko kukaan ylipäänsä ajatellut asioita näin pitkälle ?
Itse ajattelin että voisi jonkinlaisen suuntaa antavan "kuvitetun luettelon/hinnaston" pykätä,kun tänäkin kesänä kuulin jotain epämääräisiä huhuja kuinka eräs perikunta oli jälkeenpäin asioita tarkemmin tuumattuaan kokenut tulleensa niin sanotusti kusetetuksi joidenkin ehkä omaa etuaan ajattelevien entisten keräilijä kavereiden taholta.
Sillä eihän sitä kukaan koskaan loppujen lopuksi tiedä mitä huominen tuo tullessaan jos oikein huono tuuri sattuu.

Ps.Vaikka kirjoitus olikin synkästä aiheesta,Tämän vuodatuksen tarkoitus oli vain herättää ajattelemaan tätäkin asiaa,jota tuskin moni edes on ajatellut.

Itsellä on sen verran ahneet omaiset, että ne selvittäisivät "läjän" arvon melkolailla perusteellisesti ennen kuin möisivät kellekään.

Sikäli hypoteettinen kysymys kun sanotaan ettei maallista mammonaa saa täältä kukaan mukaansa, mutta entäs jos..

Olenkin tehnyt kokoelmastani asiallisen hinta-arvion ja vaadin testamentissani omaisuudestani saatavan myyntivoiton käytettävän lopullisen lepopaikkani asianmukaiseen laittoon ts. kullatun arkun muodossa kaikkine krumeluureineen.

Kyllä siinä kuulkaa nousee itku simmuun omaisilla, ihan kahdestakin syystä, laskiessaan arkkuani turpeeseen:
"Voi prkl miten tämä painaa" ja "Vei se s-tana sittenkin kaiken mukanaan".


Näin tein ja naurattaa vielä tuonpuoleisen puolellakin vaikka saattaa siellä muutoin hiki tullakin.

TPTK wrote:Itsellä on sen verran ahneet omaiset, että ne selvittäisivät "läjän" arvon melkolailla perusteellisesti ennen kuin möisivät kellekään.

Sikäli hypoteettinen kysymys kun sanotaan ettei maallista mammonaa saa täältä kukaan mukaansa, mutta entäs jos..

Olenkin tehnyt kokoelmastani asiallisen hinta-arvion ja vaadin testamentissani omaisuudestani saatavan myyntivoiton käytettävän lopullisen lepopaikkani asianmukaiseen laittoon ts. kullatun arkun muodossa kaikkine krumeluureineen.

Kyllä siinä kuulkaa nousee itku simmuun omaisilla, ihan kahdestakin syystä, laskiessaan arkkuani turpeeseen:
"Voi prkl miten tämä painaa" ja "Vei se s-tana sittenkin kaiken mukanaan".


Näin tein ja naurattaa vielä tuonpuoleisen puolellakin vaikka saattaa siellä muutoin hiki tullakin.

-Eli sinullahan on siis ihan toimiva suunnitelma,pahan päivän varalle. Niin että on näitä joku muukin ajatellut...

Mä olen luetteloinut kaiken tuommoisen tavaran ostohintoineen vihkoihin. Hinnat on sen verran noussu että niillä pitäs päästä romuista eroon, ja sehän siinä olis pääasia vaikkain aseiden myynti tänäpäivänä on hiukan vaikeeta. Enempi perikunnalle harmia tulis noista muista pikku harrasteista, rautaa on jokunen tonni tontilla.

mä tehny luettelon kaikista....sukujutuista erikseen mikä miekka oli mistä ja kenen, eihän ne muuten tietäs....

Tuo aseluettelo hintoineen vois olla ihan hyvä idea, testamenttikin on tekemättä.

No itse oon yhden pitkäaikaisen samaa asiaa harrastavan kaverin kanssa sopinut ,että jos itsestä yllättäen aika jättää hän huolehtii romujen myynnistä ja jättää ennalta sovitut vehkeet itselleen siihen asti ,että selviää kiinnostaako perillisistä jotakuta suvun historian vaaliminen tuoltaosin.