Jussi Rajala
Saksalaisten vankeina
Karisto, 1979
Rajala on haastatellut kirjaansa varten useita saksalaisten vangeiksi jääneitä ja rakentanut aineistosta dokumentti romaanin.
Alussa on faktaa aseveljeyden vaiheista saksalaisten joukkojen saapumisesta 1940 aina Lapinsodan loppuun - hyvin tiivis paketti.
Teos kertoo kolmen ihmisen tarinan. Kittiläläinen Arvo Kairala pakenee Inarista selkosten läpi kohti Kittilää ja onnekseen poromiehet löytävät hänet ennen korppeja ja muita riuttoja. Eino Kitti päätyy ensin ruumisläjään Tanassa ja sitten Tyyne korpelan hoiviin. Pariskunta pakenee sodan viimeisinä päivinä Tromssasta Kilpisjärvelle.
Pohjatyöt on hyvät, mutta 'dramatisointi' ontuu. Tekijä on halunnut saada aitoa tunnelmaa rakentamalla dialogia ja sehän on taitolaji. Olisi hyvä myös ajatella, millaista kieltä käyttää murteissa. "Otahan, Aslak, sinnäi..." on savolainen ilmaus; pitäisi sanoa "Otasta, Aaslakka, sieki...", tai pelkästään: "Heh!", joka tarkoittaa "Ole hyvä!". Poromiehet eivät todellakaan viritä joulukuussa tulille rankista ja tuulikaappi on sota-aikana ollut yhtä tuntematon kuin kännykkä. Tuulikaappi on täälä eelheenki porstua.
Kuitenkin lukaisemisen arvoinen pohjatöittensä takia. Pisteet - **½
Jussi Rajala, Saksalaisten vankeina
- Pikku-Berliini
- sotvm2
- Posts: 625
- Joined: Mon May 12, 2008 22:55
- Location: Ala-Lappi
Re: Jussi Rajala, Saksalaisten vankeina
Lukenut olen myös, aikaa vaan on jonkin verran.
Tuo tosiaan on jäänyt mieleen, kun Saksalaiet olivat "kidnapanneet" Suomalaiset 2 lääkintälottaa, ja sieltä vajasta löytyy yksi notkeampi ruumis... Kyllä elämä voi olla joskus, niin pienestä kiinni
Tuo tosiaan on jäänyt mieleen, kun Saksalaiet olivat "kidnapanneet" Suomalaiset 2 lääkintälottaa, ja sieltä vajasta löytyy yksi notkeampi ruumis... Kyllä elämä voi olla joskus, niin pienestä kiinni
Yrjö Jylhä; Kaivo http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4 ... 717&a=6054
Mitä enemmän asioita tietää, sen enemmän tietää asioita, joita ei tiedä.
Ymmärrys yltää loistavasti joskus yhtäpitkälle, kuin sotavalo.
Mitä enemmän asioita tietää, sen enemmän tietää asioita, joita ei tiedä.
Ymmärrys yltää loistavasti joskus yhtäpitkälle, kuin sotavalo.