Arkadi Babtsenko: Sodan värit ***

[Panssarijääkäri]

Sain juuri luettua Arkadi Babtšenkon Sodan värit. Luulen tämän olevan sama kuin englanninkielinen One Soldier's War in Chechnya, mutta en löytänyt suoraa viitettä tästä. Saattaa olla myös lyhennelmä tai kokoelma...

Kirjailija itse lähetettiin 18-vuotiaana asevelvollisena turvaamaan Venäjän Federaation perustuslaillisia oikeuksia Pohjois-Kaukasukselle ensimmäisen Tšetšenian sodan aikana ja hän palasi sinne vielä toisen rähinän aikana vuonna 2000. Nykyään toimii Novaja Gazetalla sotakirjeenvaihtajana ja toimittajana. Ei liene kadehdittava työ, nimi varmasti jollakin mustalla listalla.

Kirja itsessään on omaelämänkertaa noista ajoista ja kirjoitettu varmasti tuskaisten muistojen tulkitsemiseksi ja lievittämiseksi. Teksti on synkkää eikä säästele. Omat visioni ja käsitykseni toimista tuolla Venäjän likaisella takapihalla voimistuivat entisestään.
Varusmiehiä piestään lähes tauotta. Kasarmi on omassa välinpitämättömyydessään aron laidalla (kenraali hämmästyi huomatessaan, että hänen alaisuudessaan on viestikomppaniakin) ja jatkuvassa nälässä. Puolet miehistä on puntiksella, eikä kukaan vaivaudu tekemään asialle mitään. Upseerit ovat jatkuvasti vodkapäissään. Tšetšeniassa sissit kiduttavat venäläisiä sotavankeja ja näiden asetoverit kostavat kyläläisille. Groznyin raunioissa koirat syövät ruumiita ja tulevat hulluiksi, kun niiden psyyke ei enää kestä sitä. Aivan kuten miehet tulevat hulluiksi kuunnellessaan säkkipimeän yön ääniä ja huutoja. Korruptio rehottaa; rivimiehet myyvät ammuksia ja kranaatteja tšetšeeneille, vähän isommat herrat jopa uusia panssaroituja miehistönkuljetusvaunuja. Kuolema menettää auktoriteettinsä, koska siitä tulee osa elämää.

Vaikka kirja on näemmä ainakin Rauhanpuolustajien listoilla (joka taas ei ihan meikäläisen katsantokantaa jaa) suosittelen kirjaa sellaisille, jotka ovat kiinnostuneita siitä mitä maailmassa tapahtuu ja mitä ihan kaikille ei kerrota.