Keskustelua asehistoriasta ja militariasta

Menetty maa ja Tie- romaanien (joista molemmista on tehty hyvät elokuvat) kirjoittajan western-romaani ei ole varsinainen "sotakirja", mutta sivuaa aihetta sen verran, että sopinee tänne. 1850-luvun alkuun sijoittuva kirja on kertomus epämääräisestä teksasilaisten päänahanmetsästäjien joukosta, joka painuu Meksikon puoleiseen autiomaahan metsästämään apasseja palkkiorahojen toivossa (Meksikon hallitus maksoi tapporahaa intiaaneista, joten päänahkabisneksellä voi lyödä rahoiksi).
Antti Tuurimaiseen tapaan toteavasti kirjoitettuun kirjaan verrattuna Sam Peckinpahin Hurja joukko-elokuvakin vaikuttaa lähinnä lastenfilmiltä: McCarthy kuvaa intiaanisodan lähinnä teurastuksena, jossa ei säästetä edes oman joukon haavoittuneita, jos näiden hiusten väri sattuu olemaan sopivan tumma...vauvojen lahtaamisineen ja ruumiisiinsekaantumiskohtauksineen kirja ei ole tosiaankaan mikään leppoisa viihdelukupaketti, mutta ilmeisesti valitettavan realistinen. McCarthy kertoo todennäköisesti erittäin todenmukaisesti siitä osasta Amerikan historiaa, jonka nykyjenkit mielellään unohtavat tai kääntävät "uudisraivaajien sankarilliseksi taisteluksi viiliä erämaata vastaan". Samalla se on monen muun sotakirjan/elokuvan tavoin kuvaus siitä, miten moraali ja ihmisyyden periaatteet unohtuvat hyvin nopeasti olosuhteiden niin salliessa: kirjassa henkilöt kutsuvat intiaaneja "mustilaisiksi" tai "pakanoiksi", jotka eivät ole oikeita ihmisiä ja siten riistaksi sopivaa materiaalia. Ovatko päähenkilöt sitten "pahoja" sanan varsinaisessa merkityksessä, jää lukijan itsensä mietittäväksi. Suositeltavaa lukemista kuitenkin, jos ko. teos sattuu vaikkapa kirjastossa käsiin tarttumaan.
Jos tähtiä annetaan, niin minusta 4/5 on aika lähellä, tosin itseä aihepiiri kiehtoo varmaan enemmän kuin monia muita foorumilaisia.