Tenho Pimiä Sotasaalista Itä-Karjalasta **+
Posted: Sat Mar 27, 2010 21:04
Sotasaalista Itä-Karjalasta - suomalaistutkijat miehitetyillä alueilla 1941-1944
Tenho Pimiä
Ajatus Kirjat, 2007, 288 sivua
ISBN 978-951-20-7531-7
Sotasaalista Itä-Karjalasta kertoo kansatieteilijöiden keräystoiminnasta miehitetyllä alueella. Osa keräystyöstä käsitti tarinoita, runoutta, loitsuja ja muuta perinteistä folkloristiikkaa. Osa keräyksestä oli esinekokoelmien kartuttamista aina rakennusten inventoimista myöten, niiden siirtoa silmällä pitäen. Tärkeä säilyttävä merkitys oli kirkkojen ja muiden uskonnollisten rakennusten inventointi ja huomattavan ikonimäärän pelastaminen sään hampaalta. Tarkoituksena oli perustaa myöhemmin Petroskoihin museo, jossa olisi ollut esillä kattavasti Itä-Karjalan kulttuuria ja historiaa. Rauhansopimuksen ehtojen mukaisesti mm. ikonikokoelma luovutettiin Neuvostoliittoon takaisin. Historiallisena ja taiteellisena pelastustyönä ikonien keräys oli ilmeisen tärkeä teko, sillä paikoilleen jätettyinä, ikkunaluukkuina ynnä muina, olisivat ikonit pian hävinneet. Vanhimmat ikonit olivat peräti 1300-luvulta.
Pimiän kirja on popularisoitu versio hänen väitöskirjastaan. Popularisointi on kuitenkin jäänyt kovin vajaaksi tehden lukunautinnon jokseenkin raskaaksi. Kirjassa on katkelmia kirjeistä ja erinäisistä raporteista antamassa väriä tutkimukselle. Niiden kautta välittyy paikoin intomielinen hurmos kenttätutkijan päästessä paratiisiin. Sodan aiheuttama tuho kuvautuu paikoin totaalisena, mutta etäisenä siinä mielessä, että kansatieteilijät katsovat miljöötä vain omasta näkökulmastaan. Kansatieteilijöiden taitoja käytettiin myös tiedustelun hyväksi heidän monipuolisen kielitaitonsa vuoksi. Sotavankien haastatteluista saatiin tietoa mielialoista ja erilaisista paikallisista oloista varsinaisen kansatieteellisen aineksen lisäksi.
Laajempi kuvamateriaalin käyttö olisi lisännyt kirjan kiinnostavuutta maallikon silmissä. Tutkijalle ja kulttuurihistoriaan ja -antropologiaan harrastuneelle väitöskirja on epäilemättä käyttökelpoisempi. Sotahistoriallisesti teos on kuriositeetti ja sivuaa vain kevyesti Itä-Karjalan sotilashallintoa ja sotavankien kohtelua.
Tenho Pimiä
Ajatus Kirjat, 2007, 288 sivua
ISBN 978-951-20-7531-7
Sotasaalista Itä-Karjalasta kertoo kansatieteilijöiden keräystoiminnasta miehitetyllä alueella. Osa keräystyöstä käsitti tarinoita, runoutta, loitsuja ja muuta perinteistä folkloristiikkaa. Osa keräyksestä oli esinekokoelmien kartuttamista aina rakennusten inventoimista myöten, niiden siirtoa silmällä pitäen. Tärkeä säilyttävä merkitys oli kirkkojen ja muiden uskonnollisten rakennusten inventointi ja huomattavan ikonimäärän pelastaminen sään hampaalta. Tarkoituksena oli perustaa myöhemmin Petroskoihin museo, jossa olisi ollut esillä kattavasti Itä-Karjalan kulttuuria ja historiaa. Rauhansopimuksen ehtojen mukaisesti mm. ikonikokoelma luovutettiin Neuvostoliittoon takaisin. Historiallisena ja taiteellisena pelastustyönä ikonien keräys oli ilmeisen tärkeä teko, sillä paikoilleen jätettyinä, ikkunaluukkuina ynnä muina, olisivat ikonit pian hävinneet. Vanhimmat ikonit olivat peräti 1300-luvulta.
Pimiän kirja on popularisoitu versio hänen väitöskirjastaan. Popularisointi on kuitenkin jäänyt kovin vajaaksi tehden lukunautinnon jokseenkin raskaaksi. Kirjassa on katkelmia kirjeistä ja erinäisistä raporteista antamassa väriä tutkimukselle. Niiden kautta välittyy paikoin intomielinen hurmos kenttätutkijan päästessä paratiisiin. Sodan aiheuttama tuho kuvautuu paikoin totaalisena, mutta etäisenä siinä mielessä, että kansatieteilijät katsovat miljöötä vain omasta näkökulmastaan. Kansatieteilijöiden taitoja käytettiin myös tiedustelun hyväksi heidän monipuolisen kielitaitonsa vuoksi. Sotavankien haastatteluista saatiin tietoa mielialoista ja erilaisista paikallisista oloista varsinaisen kansatieteellisen aineksen lisäksi.
Laajempi kuvamateriaalin käyttö olisi lisännyt kirjan kiinnostavuutta maallikon silmissä. Tutkijalle ja kulttuurihistoriaan ja -antropologiaan harrastuneelle väitöskirja on epäilemättä käyttökelpoisempi. Sotahistoriallisesti teos on kuriositeetti ja sivuaa vain kevyesti Itä-Karjalan sotilashallintoa ja sotavankien kohtelua.
