Keskustelua asehistoriasta ja militariasta

http://etulinja.net/

Olemme joukko historian harrastajia, jotka pyrkivät tutkimaan ja elävöittämään toisen maailmansodan eri osapuolten joukkoja ja niiden historiaa. Pääpainona pidämme nimenomaan etulinjassa toimivien taistelujoukkojen tutkimista.

Meiltä löytyy myös oma YouTube -kanava jonne olemme koostaneet videoita tapahtumistamme 40-luvun hengessä.

http://www.youtube.com/user/Etulinja


Re-enactmentista, tai suomalaisittain historianelävöittämisestä löytyy tietoa wikipediasta myös suomeksi:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Historiane ... C3%A4minen

Voi jumaliste sentään .TODELLA tyylikästä toimintaa ja videointia Enpä olisi uskonut että meillä Suomessa voisi edes tuollaista harrastaa kun tuo "ilmapiiri" on mikä on, mutta todella upeaa tosiaankin.

Juu, kirveestä ja sahasta on tullut kuittia muualtakin ;D näitä pieniä lapsuksia sattuu välillä.

Tosiaan viime kesänä toimimme Panssarimuseon perhepäivillä ns. elävinä malleina ja suomalaisina korpisotureina sotiemme ajalta. Palaute oli yleisöltä positiivista ja toiminta tuntui kiinnostavan.

tuolta aikakauteen sopiva saha http://kauppa.savenmaa.fi/PublishedServ ... ode=armsah
ja tk- miehen ääneen lisää tuolle ajalle ominaista "kiukkua"

muuten aivan ihmeteltävän komeaa toimintaa, jopa aito hiilimikrofoni soundi on tavoitettu!

Jea, eikä se ole ollenkaan väärin. Reenactment tapahtumat eivät tosin rakennu näille sivuprojekteille (kuten videoiden kuvaamiselle), joten välillä on olosuhteiden pakosta luovuttava realistisuudesta , lähinnä meinaa hygienia-astioita ja ehkäpä teknisen kerraston pukemista -30 asteen pakkasilla sarkapuvun alle. Turvallisuudesta emme tingi.

Saha ja kirves eivät ole edes pahimmasta päästä meidän filmeissä. Ekassa pätkässä iskee silmään teltassa oleva muovinen vesikannu ja luonnollisesti Panssarimuseolla otetuissa pätkissä museoalueen modernistusuudet tuppaavat välillä tulemaan tielle. Koitetaan tosin olla varovaisempia tulevissa katsauksissa ;D

Päätarkoituksena on kuitenkin astua 40-luvun sotilaan saappaisiin ja tutkia historiaa niin läheltä kuin se rauhan aikana on mahdollista (oma henki ei ole välittömässä vaarassa ja viikonlopun jälkeen pääsee kuitenkin kotiin). Suomalainen reenactment eroaa melko paljon esimerkiksi ulkomaiden vastaavasta, joissa trendinä on järjestää yleisötapahtumia lentokentille (esim. War & Peace show) tms. ja seistä yleisön tuijotettavana koko päivä puhumassa historiasta. Meilläpäin ei ole rahaa taikka materiaalia järjestää tälläisiä massiivisia tapahtumia joissa paukkupatruunat rätisee ja bensaräjähdykset kumisee, joten suomalaiset reenactorit lähtevät metsään opettelemaan niitä kikkoja joita oikeat sotilaat sodassa käyttivät.

Tapahtumissa on perinteisenä muotona ollut majoittumista, partiointia metsässä ja rastikoulutusta eri aiheista. Välillä ollaan päästy ampumaradalle paukuttelemaan sotiemme ajan aseillakin. Esimerkkinä tämä uusin katsaus (nro. 6), oli kuvattu osana tapahtumaa jossa yövyimme laavun ja rakovalkean turvin metsässä. Makuupusseilla ei huijattu vaan joka mieheltä löytyi mantteli ja huopa ajan tyyliin. Yöllä pakkanen laski -25 asteeseen joten aina ei kivaakaan tämä harrastus ole, mutta saatiinpahan vähän pintakutinaa siitä mitä oikeat sotilaat saattoivat kokea reissuillaan.

Tuollainen rakovalkealla nukkuminen on laji joka vaatii tietoa, siinäkin on omat niksinsä. Videossa kiinnitti ainakin oman huomioni se että teidän laavut olivat turhan korkeita ja muutenkin kookkaita, perempi olisi tehdä matalampia ja pienempiä ja suut lähemmäksi toisiaan koska silloin kaikki lämpö heijastuu molemmille puolille ja miehet pääsevät nukkumaan lähemmäksi tulta. Nukkumaetäisyys pitäisi olla sellainen että mies tarkenee ilman päällystakkia, ylävartalon peittona lähinnä villapusero.

Sama oli itsellä mielessä tuossa keississä. Itse en ollut rakentamassa laavuja vaan tulin tapahtumaan kuin katettuun pöytään. Varusmiehenä tuli nukuttua laavussa monet yöt ja nuo seikat kiinnittivät heti huomion. Tosin noilla keleillä ei olisi ollut toivoakaan nukkua ilman jotain peitettä, sen verran purevaa oli pakkanen. Rakovalkeassa oli kyllä pituutta vähintään tarpeeksi; sääntöhän on n. kirveenmitta per nukkuja.

Vanha kansa nukkui kovalla pakkasella kyljittäin nuotioon päin ja niin lähellä tulta että oli käännettävä kylkeä jatkuvasti, muuten saattoi vaatteet palaa päällä. Käytännössä se tarkoittaa vain kahta miestä puolellaan eli isolle porukalle pitää olla useampi laavu.

Porukkaahan tapahtumassa oli kymmenkunta ja maanomistajalta erityislupa saatiin ainoastaan yhden kelon kaatoon joten useampi rakovalkea ei tullut kysymykseen. Rakovalkean ja viereisen taisteluparin lämpö kyllä auttoi yöllä

Olette varmaankin katselleet tovereiden kuvia näytöksistä rajan takaa?
Iso maa isot resurssit voi sanoa siitä(kin) touhusta. Joskin asiavirheitä sielläkin on havaittavissa .
Muistaakseni nimimerkki Chetlanen on linkittänyt niitä tälle forumille.

Venäläisiin reenactoreihin jäsenemme ovat olleet yhteydessä muun muassa Virossa järjestetyssä reenactment -tapahtumassa. Melko...no... erilaista se harrastus siellä puolen rajaa Kalustoa, aseita ja muuta materiaalia on kuin roskaa. Niitä myös kohdellaan kuin roskaa.

Tuo reenactmentti on kiinnostanut meikäläistä jo pitkään. On tullut joskus tuolla teidänkin sivuilla vierailtua. Eniten tuossa itseä kiinnostaa juuri tuo "sotilaan nahkoihin pääseminen" eli pääseminen osalliseksi jostain sellaisesta kokemuksesta, mitä sotilaat tuolloin ehkä tunsivat. Miltä sellaissa varusteissa tuntui painaa menemään pakkasessa, kesähelteellä tai vesisateessa märässä metsässä jne. Kiinnostus tuon suhteen on tasapuolinen niin Anatolin, Hansin kuin Vilhonkin suhteen. Tuossa on kyllä kerrassaan erinomainen harrastus, jota voisi harkita vakavasti. Tuota ei vaan millään puolivaloilla kannata ruveta harrastelemaan, vaatii aika paljon panostusta.

Mielenkiistoista, että tämä on rantautunut tännekin. Kun katsoo jenkkien vastaavia järjestelyjä, joissa pelataan niin Waffen-SS:ää ja puvut ovat viimeisemmän päälle että Leibstandarte Adol Hitler on herännyt henkiin. Ei siinä voi muuta kun jäädä suu auki tuijottamaan. Tuskin tietävät minkälaisessa sotkussa nämä miehet olivat ja kuka jäi henkiin
Onnea vain harrastukselle. Toivottavasti siellä jenkeissä eivät aivan lähde Kurskin taistelua, Operaatio Zidatellaa, pelaamaan

Ilman muuta kultturiperintö kunniaan. Olisiko ne kultturiperintöä, että esi-isiemme kokemuksia eränkäynnistä eivät jää unholaan. Muistan kun olimme Panssaripioneerien vieraana Parolassa, ja opastusta johtanut kapteeni kertoi, että nykyajan varusmiehet, jos huomaavat ruokalistalla olevan kalakeittoa, niin tilaavat kännykällä itselleen pitsaa. Eräs veteraani kysyi, etteikö sitä ruokaa voi 'naamioida' enemmän nykyajan mukaiseksi' Ihän hyvää kalakeittoa.

Totta, elämysmatkailu on monen firman repertuaarissa. Miksi se ei voi olla lähihistoriaamme? Tosin en enää kai lähtisi heilumaan ritarin peltipurkissa, jos meillä niitä ylipäänsa olikaan. Taisivat olla hakkaleliittojen varusteet pikemminkin nahkaisia. Kustaa Adolf teki hionoa tyätä kehittäessään rynnäköintitaktiikkaa, jossa hakkapeliitoilla, niin kuin muilla, oli kaksi pistoolia, jotka he laukaisivat jasitten vetivät miekan esiin. Rynnäköiti kävi niin että ratsumiehet etenivät jalka jalassa kiinni vihollisten 'päälle'. Siis siinä mielessä, että fysiikan lakien mukaan sieltä tuli sellainen keihäänpää jonka jalkoihin kohtaava ryhmittymä jäi. Ihan nykyajan taktisten oppien mukaisesti. Sitten vain pilkotaan palasiksi

Olihan hienosti toteutettua uutisointia noin harrastelija pohjalta tehtynä!Vielä kun tekstitätte englanniksi niin johan ameriikan harrastajat innostuvat ja saatte pian kutsun sinne,sikäli kun ei jo ole tullut.Todella hienoa työtä eikä oikein riitä sanatkaan kuvaamaan kehujani,todella toden tuntuista koko ajan ja pienet virheet eivät häirinneet,pahempia tuntuu sattuvan kuuluisille elokuvien tekijöille "Howlywoodissa"!

Hienoa!!

No laukaisempa nyt minäkin jotain onko kukaan koskaan koittanut palstalaisita liittyä etulinjaan tai onko täällä sellaisa itse kyllä kiinnostaa niin maan peranasti todella hieno porukka on miehillä kasassa.