Keskustelua asehistoriasta ja militariasta

http://areena.yle.fi/1-2687602

Viisiosainen sarja Skandinavian( Ruotsi, Tanska, Norja) sodasta. Ensimmäisen osan katseltuani en voi kuin olla vilpittömän ylpeä siitä yhdestä (fennoskandinaavisesta) luupäisestä kansasta, jolla oli valmius uhrivalmiuteen. - Kansasta, joka sen myös antoi.

Vaikka en toki ole itse aikaa kokenut,.... niin lähes itketti ja nauratti skandinaavien urhea "taistelu" suurvaltaa vastaan. "Antaudumme, ettei meitä vain pommitettaisi...", "olimme vuorokauden ilman lämmintä ruokaa..."

Toki tuon Ruotsin silloisen nöyristelyn kyllä olin jo tietänyt, mutta dokumentti avasi sitä kyllä lisää....

Ei ihme, että Suomi mainittiin dokumentissa vain kerran yhdessä sivulauseessa...

Norjalaiset edes yrittivät..... -piste sinne.

No, totuus kuitenkin lienee se että ruotsi viime sodan aikana hoiti pohjoismaista omat "korttinsa" parhaiten. Ja teki sen juurikin poliittisella tasolla. Kiirunan rautamalmilla tosin taisi selittyä se "isoin osa" noita korteista...
Jos ihan järjellä mietitään niin tanskan olisi ollut aivan turha yrittää leikkiä sankaria; Pieni maa, yhteinen maaraja saksan kanssa ja maastokin sellaista joka ei millään lailla haitannut saksan tuolloin hallitsemaa koneellista sodankäyntiä. Norjalla oli, etäisyyksista ja maastollisista olosuhteista johtuen, edes teoreettiset edellytykset pistää saksalle hieman vastaan mutta sodankäyntiin tarvittavien varusteiden puute ja armeijan pieni miesmäärä tekivät hommasta aika nopeasti lopun. Ja poliitikot hoitivat loput...

Suomen ja saksan suhteisiin vaikutti niihinkin metallimalmi johon liittyneeseen poliittiseen peliin saa oheisen linkin teksteissä hyvää lisävalaistusta.

http://www.jyrkinen.fi/historia/petsamon-nikkeli.html

Sotimaan tuskin mikään maa ryhtyy pelkästä sankaruuden tavoittelusta vaan kyllä syynä käytännössä aika on jonkinlainen pakko.

Oltiin automatkalla Norjassa 1968 ja isä tuumasi: "Jos meillä olis ollu tällainen maa, niin tänne ei olis tullu kukaan."