C. J. Chivers: Aseiden ase ****

[kalju]

Kirja kertoo karkealla tasolla AK-tuoteperheen tarinan ja rynnäkkökiväärin merkityksen laajemmassa historiallisessa viitekehyksessä. Samalla käydään läpi yleisellä tasolla automaattiaseiden kehitys lukuisten historiallisten kertomusten, lähdeviittausten ja haastattelujen perusteella.

Kirja on varsin viihdyttävästi kirjoitettu ja erittäin mukaansatempaava, mutta sen käännös on joiltain teknisiltä osin epäonnistunut (esim. aseet ampuvat toisinaan hylsyjä!).

[igorrock]

Luin ko. opuksen juuri. Itseäni ei erityisemmin viihdyttänyt asian toimittajamainen lähestyminen ts. se että asioista jaariteltiin, tuotiin esille paljon sellaista mikä ei suoranaisesti juurikaan ollut tekemistä itse asian kanssa mutta kylläkin lisäsi teoksen sivumäärää ja viihdytti sellaista lukijaa jolla itse aseeseen ei kummoista teknistä kiinnostusta ole.

Hyvänä pidän sitä että kirjassa käydään läpi sarja-automaatti -aseen alkutaipaleen kehitys aika tarkkaan, ehkä vielä enemmän tietoa olisi saanut olla saksalaisten projekteista koska niiden vaikutus itse "nimiaseen" syntyyn on aika ilmeinen.

[Make]

-Tavattoman paljon toistoa; samat asiat kerrottiin lukuisia kertoja tehden lukemisesta välillä raskasta
-Henkilökohtaisen tuntuinen avautuminen Amerikkalaisten M-16-projektista ja sen jeesustelu (AK-kirjassa?)
-Kerronta hyppi ollen välillä jopa "tajunnanvirta-tekniikkamaista"
-Paljon jätettiin huhuasteelle, tosin sitähän virallinen Neuvostohistoria likimain onkin
-AK ansaitsee kyllä "aseiden ase"-kirjan jo pelkällä levinneisyydellään, mutta tämä ei ollut "kirjojen kirja"

Tuli kuitenkin luettua, eikä tuo huonoin ollut.

[caporal]

Ihan luettava ,yllättävää oli M-16:sen toimimattomuus.Itse en ole asiaa ennen kuullut.(johtuukohan etten ole ennen näistä "nyky-aseista" lukenut)

[John Moses]

Luetuksi tuli. Ihan kunnioitettava yritys, mutta päällimmäisenä jäi mieleen hyppelehtivä rakenne, jossa eksyttiin kesken jonkin asian jonnekin ihan muualle ja toisteltiin samoja teemoja useampaan kertaan, esim. Hiram Maximin vaikea luonne tuli kyllä varmasti selväksi heikkoälyisemmällekin lukijalle (kysyä sopii yleensäkin, mitä tekemistä Maximilla edes on Kalasnikovin historiasta kertovassa kirjassa?). Silmiin tökkivät myös lukuisat käännösvirheet, ainakaan kääntäjällä (liekö kirjoittajallakaan?) ei tuntunut olevan oikein aseisiin ja ammuksiin liittyvä termistö hallinnassa, käsitteet patruuna, hylsy, luoti ja vaippa (siis luodin) menevät iloisesti sekaisin useamman kerran, eikä graini- ja grammamitatkaan olleet oikein hanskassa (55 grainia=2,8 grammaa...?).
En myöskään ollut samaa mieltä läheskään kaikista kirjoittajan vetämistä johtopäätöksistä, syy- ja seuraussuhteiden liiallista yksinkertaistamista ja toisaalta sitten myös monimutkaisten "salaliittoteorioiden" kehittelyä esiintyi monessakin yhteydessä (mm. miksiköhän Suomi valitsi oman aseensa kaliiperiksi 7,62x39:n? hmmm...) Itse AK:n syntymistä käsittelevässä osuudessa oli minusta havaittavissa joko tarkoituksellista tai tahatonta saksalaisvaikutuksen vähättelyä - ei kai kukaan vakavissaan usko AK:ta ja M43-patruunaa "venäläisiksi" keksinnöiksi?
On kirjassa toki hyvääkin. Jenkkien sekoilu AR-15:n kanssa tuli hyvin selvitetyksi (mutta onko tämä versio uskottava?) ja vaikka pidinkin pitkää historiaosuutta osittain turhana, oli siinä ehkä kuitenkin kirjan paras anti: konekiväärin kehityshistoriaa valotettiin varsin ansiokkaasti. Pari asiaa jäi itseäni vaivaamaan Gatlingin kohdalla: nykyään ilmeisesti kaikki asehistorioitsijat ovat sitä mieltä, että Gatlingia ei käytetty USA:n sisällissodassa lainkaan, vaikka Chivers väittääkin niitä olleen mukana ns. Butlerin sotaretkellä? Samoin kirjassa mainitaan, että Gatlingia olisi käytetty neljässä yhteydessä intiaanisodissa 1870-luvulla. Tämä oli ainakin minulle uusi tieto, tiedän kyllä, että aseita kuului muutamien intiaanisotaretkien varustukseen (mm. Custerin olisi pitänyt ottaa muutama ruisku mukaansa, mutta jätti ne varusteita kuljettaneelle jokilaivalle) mutta itse olen tietoinen vain yhdestä taistelusta, jossa Gatling olisi ollut mukana (Nez Perce-sodan aikana). Olisi mukava tietää, missä muussa yhteydessä kampipyssyjä käytettiin, eli jos tietoa löytyy, niin jakoon, kiitos.
Kokonaisuutena ottaen kirja ei minusta ollut mikään riemuhuutojen arvoinen kokemus, en ostaisi itselle ja neljä tähteä on minusta aika paljon, itse tarjoaisin ehkä kahta...ja kenties puolikas päälle.

[veeteetee]

Itse ostin ja luin käännöksen, minkä jälkeen suussa oli sen verran paha maku, että annoin koko kirjan pois. Akateemisen alesta tuli sitten ostettua alkuperäinen Penguin-pokkariversio in English. Sitä tuli sitten kesä lueskeltua mökkitöiden välissä ja eipä tuo hurraata vieläkään herätä.

Konetuliaseiden kehityshistorialle on uhrattu suhteettomasti sivuja kirjan otsikkoon nähden, mutta tarina on mielenkiintoinen

Eniten päähän ottaa tuo nykyajan lehdistölle tyypillinen hyppelehtivät kirjoitustyyli, jota "elävöitetään" milloin kenenkin yksittäisen henkilön kokemuksilla, onpa tämä sitten luutnantti NN tai afgaani ZZ; ja tietenkin sivuhenkilöiden henkilöhistoriaa riittää, lähes rippikoulusta kuolemaan.

Toiseksi eniten häiritsi - sinänsä mielenkiintoinen - laaja kertomus surullisesta tapaushistoriasta nimeltä AR-15/M16, kirjanhan pitäisi olla AK-47:n historia. Sen sijaan ns. kovaa dataa AK-47:n syntyhistoriasta kirjassa on kovin vähän ja toisaalta paljon sivuja uhrataan M.T. Kalashinikovin luonteen puimiseen.

Erilainen ja avartava näkökulma on pohdiskelu siitä, miten AK-47 nousi nykyiseen asemaansa maailmalla ja mikä vaikutus tällä on ollut ja on oleva maailmanpolitiikan kriiseihin.

Kirjan kuvitus on lähinnä surkuhupaisa: puolen tunnin KVG-haulla löytyy prempia ja enemmän AK:n historiaan liittyviä kuvia. BTW, englanninkielisen painoksen kannessa on jokin muu ase kuin alkuperäinen AK-47